Veden kehtolaulu kahdelle (S, Tracey/Theodore)

[Vanilje]

Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Tracey/Theodore
Genre: kevyt fluff, raapale
Haasteet: Spurttiraapale III, Fanfic100 (051. Vesi), Ficlet300 (161. Vihreä), Rare10, OTS20 (Luihuiset), Ficletpakka
Vastuuvapaus: J.K. Rowling omistaa hahmot ja kaiken hänelle kuuluvaksi tunnistettavan. Minä vaan lainaan saamatta rahallista korvausta tuotoksistani.

A/N: Osallistuin Spurttiraapale III -haasteeseen ja tässä on ensimmäisen päivän tuotos. Olkaa hyvät!

Veden kehtolaulu kahdelle

Luihuisten oleskeluhuone on hiljainen - vain hiillokseksi hiipuva takkatuli poksahtelee takassa. Kello lyö jo ainakin yhtä yöllä ja Tracey kietoo vihreää vilttiään tiukemmin ympärilleen.

Vesi liikehtii rauhoittavasti ikkunanpielissä ja Tracey painaa poskensa viileää lasia vasten. Tyttö on niin uppoutunut ajatuksiinsa, ettei kuule oleskeluhuoneeseen saapuvia hiljaisia askelia. Tracey havahtuu vasta Theodoren istuutuessa hänen viereensä ikkunasyvennykseen kysyvän näköisenä.

”En saanut unta.”
”En minäkään.”

Tracey nostaa lämpimän viltin myös Theodoren harteille. Poika kiertää kätensä tytön ympärille ja Tracey nojaa päänsä toisen hartiaa vasten sulkien silmänsä. Vedessä väreilevä himmeä kuunvalo aaltoilee kaksikon hiuksilla. Kalaparvi ui ikkunan ohi ja vähitellen väsymys alkaa hiipiä kummankin silmiin.

[Ales]

Ei vitsi, rakastuin tohon otsikkoon! Se on IHANA ♥ !
Etsiskelin tässä jotain iltalukemista ennen, kuin käyn nukkumaan ja tämähän keikkui tuolla etusivulla otsikko lukemista huutaen, joten päädyin tänne ja vielä kommentoimaan! :'D

Hahmoina kyseinen kaksikko on hieman vieras, mutta olen tykännyt ficeistä, joissa mm. he esiintyvät, joten ei tarvinnut kahta kertaa miettiä luenko vai en :p (+sä oot kirjottanu tän ja mä tykkään sun teksteistä!)
Koko ficin tunnelma oli ihanan rauhallinen ja ns. raukea. Muutenkin teksti oli tosi kivaa luettavaa, mulla ei oo mitään valitettavaa!

Oon pahoillani vajaasta kommentista, (super)hyvää kommenttis on hankalaa väsätä väsyneenä puhelimella :'D
Kiitokset tästä!
-A

[Vanilje]

Ales, oih, kiitos ihanasta kommentistasi! :3 Tässähän meinaa ihan punastua. Tosi kiva kuulla et tän tunnelma on sellainen unenomaisen raukea, koska jotain sellaista tähän hainkin. Hienoa että pidit otsikosta, tiesin heti kun se tuli mieleen, että tämä se on. Älä huoli, kommenttisi ei ollut huono vaan päinvastoin! Se sai miut hyvälle tuulelle, hih. : )

[Kaarne]

Ai että, olipa söpöinen pieni raapale. Tässä oli tunnelma kohdallaan.

Pidän kovasti tupahuoneficeistä, on jotenkin aina mukavaa palata Tylypahkaan ja viivähtää hetki siellä. Tässäkin tupahuone oli kodikas ja tuo yömyöhän tuntu sai aikaan sen, että tuntui siltä, että lukijakin saattoi häiriöttä seistä paikoillaan ja vain katsella huoneessa ympärilleen. Toki huomio kiinnitty myös Theodoreen ja Traceyhin, mutta samaan aikaan tupahuoneellakin oli tärkeä paikkansa miljöönä.

Otsikkoa Ales jo kehuikin, mutta minustakin se oli aivan ihana. Ylipäätään pidin tämän raapaleen tunnelmasta kovasti: raukea ja rauhallinen, lempeä ja unelias. Nyt taidan kuitenkin hakea kahvia, ettei koko aamu kulu haaveillessa.

[Arte]

Tracey/Theodore on toinen paritus, jonka huomasin sulta muistaakseni ficletpakka-haastetta selatessani. Kiinnostavaa, sillä itse unohdan yleensä Theon olemassaolon ja olen niin keskittynyt siihen, että Tracey haaveilee Daphnen perään. Kiva lukea jotain toistakin näkökulmaa!

Kuten muutkin, minäkin pidän tekstin nimestä. Se kuulostaa kivalta, luo rauhallista tunnelmaa ja kuvaakin tekstiä hyvin.

Piti oikein jäädä miettimään, millaista miljöötä oikein rakennat Luihuisten oleskeluhuoneesta. Huone on toki osaksi järven alla, mutta itse en ole koskaan osannut kuvitella sinne yhtäkään ikkunaa, joten jotenkin vierastin ikkunasyvennyksessä istumista ja veden katsomista ikkunan läpi. Ylipäänsä miellän järven alla olemisen sillä, ettei sitä järven vettä näe, mutta jokaisella on toki omat mielikuvansa asiasta. (:

Tykkäsin kuitenkin siitä, millainen elementti vesi tässä oli. Sitä oli tuotu kivasti esiin useammassa kohtaa, ja jotenkin oli symppistä, kun parivaljakko katseli kalaparven uimista ikkunan ohi. Pidin myös preesens-kerronnasta, koska se tuntui hyvin alleviivaavan sitä, kuinka tässä nyt kuvataan nimenomaan tätä yhtä hetkeä. Tässä oli paljon kuvailua näin lyhyeksi tekstiksi, mutta se sopi tunnelmaan ja tilanteeseen hyvin. Mielestäni varsin onnistunut raapale siis!

[Odo]

Aivan ihastuttava otsikko! Oon aina tykännyt sun ficeistä, joten oli kiva törmätä tähän. Mukavan erilainen paritus, kun itse olen tottunut lukemaan ja kirjoittamaaan Theodoresta Daphnen kanssa. (Ja Arten myötä Traceyn haikelemassa Daphnesta.)

Tässä oli ihana tunnelma ja haasteiden sanat sopivat tähän täydellisesti. Vesi tuli elementtinä ihanasti esille ja pidin siitä, että kuvailit tuvasta näkyvää järveä. Eikös se ole ihan canonia? Lyhyeen pätkään olit saanut paljon kaunista kuvailua, josta tykkäsin. Tunnelmastakin pidin, se oli semmoinen rauhallinen. Pidin siitä, miten Theodore tuli Traceyn luokse, kun he kumpikaan eivät saaneet unta ja miten heitä sitten lopulta rupesikin väsyttämään toistensa vierellä viltin alla.

Oikein sujuvaa luettavaa ja preesens sopi tähän tosi hyvin, kuten Arte jo ennättikin sanomaan. Kiitos tästä ficistä, tykkäsin tosi paljon. <3

[Hazyel]

Hmm, en ookkaan tainnut lukea sulta kamalasti tekstejä, joten paras korjata asia! En myöskään ole lukenut tällä parituksella ainakaan muistaakseni yhtäkään ficciä, mutta vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Oikeastaan avasin tämän, koska otsikko vaikutti mielenkiintoiselta, joten ainakin jo etukäteen onnittelut mielenkiintoisen otsikon keksimisestä!

Oi, tämähän oli oikein suloinen pätkä, tykkäsin kyllä todella paljon! Tracey ja Theodore ovat molemmat mulle muutenkin tuntemattomampia hahmoja, mutta on kiva välillä lukea luihuisista tällaista herkempääkin puolta, kun hyvin usein heistä tunnutaan kirjoittavan kauheina pahiksina tai muuna vastaavana. Kiva lukea välillä tämmöistä pientä slice of life -pätkää luihuiseenkin kuuluvista hahmoista, ja erityisesti tällaista suloista fluffya. Etenkin, kun tämä ei mennyt mitenkään överiksi ja vaikka hahmot mulle tuntemattomampia ovatkin, jäi silti sellainen mielikuva, että he ovat tässä kyllä hyvinkin omia itsejään.

Pidin myös paljon siitä, miten olit kuvaillut tässä tekstissä asioita. Erityisesti mun lempikohtia oli nämä:

Kello lyö jo ainakin yhtä yöllä

vähitellen väsymys alkaa hiipiä kummankin silmiin

Kuulostaa niin nätin runolliselta, ja, no, tykkään vain kamalasti! Vaikka mulle jäikin vähän epäselväksi, mitä tässä oikeastaan kuvataan tuolla veden liikehtimisellä ikkunanpielissä ja kalaparven uimisella ikkunan ohitse, kun en ainakaan missään vaiheessa ole ajatellut, että luihuisten oleskeluhuoneessa olisi ikkunoita, saati sitten että ikkunoita olisi veden alla. Mutta ellei tämä ole jonkinlainen kielikuva, joka tähän aikaan aamusta ei valitettavasti oikein auennut mulle, niin aika mielenkiintoinen näkökulma kyllä! Oikeastaan, taidan tykätä tästä ideasta, hmmm...

Kiitos hirveästi tästä kauniista tekstinpätkästä, tykkäsin hurjan paljon! Pitää lukea sulta lisää, kun kirjoitat näin kauniisti.

[Isfet]

Awws, tämä oli suloinen! (Yritän lueskella raapaleita, että osaisin itse kirjoittaa niitä paremmin )

Tässä oli hienosti tunnetta ja tunnelmaa, tosi suloisesti kerrottuna vieläpä! Minua eivät nuo ikkunat häirinneet, eikös kirjoissakin sanota että veden läpi siivilöityvä valo on aivan vihreää? Tässä oli ihanaa söpöilyä (jota Isfet rakastaa) ja sellaista hiljaista raukeutta, jota on vaikea tavoittaa, plussaa siitä . Lempikohtani oli sama kuin Lauchuolla, eli tuo missä väsymys hiipii silmiin, se on kauniisti kuvattu.

Minäkin pidin otsikosta, se on juuri sopivan söppänä <3

[Vuorna]

Iltaa! Sielultani olen ylpeä stalkkeri, joten kun tämän bongasin rakkaan Stalkkerinapin kautta, oli tähän tutustuttava tarkemmin. Napin kautta löytää usein tosi hienoja vanhempiakin tekstejä, ja tämä oli ehdottomasti yksi niistä! Tekstin nimi on mun mielestä hurjan kaunis, se jäi todellakin mieleen pyörimään. Raapaleita on myös aina hauska lukea, on kiva nähdä miten vähillä sanoilla saadaan paljon kerrottua.

Tämä olikin tosi ihastuttava slice of life -tyyppinen teksti vähän harvinaisemmista hahmoista. Tracey ja Theodore ovat molemmat jääneet mulle kovinkin etäisiksi, joten aiempaa kosketuspintaa heihin mulla ei oikeastaan edes ollut. Tässä he olivat kummatkin varsin suloisia! Tämmöinen väsynyt mutta kuitenkin uneton hetki oli sympaattinen, ja tähän ei tavallaan edes tarvinnut sen tarkempaa tietämystä hahmoista itsestään. Erinomaisen paljon pidin tämän tekstin sisältämästä kuvailusta: adjektiivien käyttö elävöitti kerrontaa kivasti, kuten myös nätti ympäristön ja sen yksityiskohtien kuvailu. Oon ihan samaa mieltä aiempien kommentoijien kanssa siitä, että tässä oli ihastuttavan rauhallinen ja raukea tunnelma! Se sopi täydellisesti tähän molempien unettomuuteen.

Tää oli hirveän söpö ja myös ennen kaikkea kaunis teksti! Tästä jäi kivan rauhallinen ja jännästi myös hyvä fiilis, kiitos paljon tämän kirjoittamisesta!

[Unohtumaton]

Olipas vallan kaunis otsikko! Ja olipa kiva lukea tällaisista hahmoista, joihin ei yleensä kiinnitetä juurikaan huomiota. On kiva, että luihuisista kirjoitetaan tällaisia inhimillisiä ja ihmisläheisiä tekstejä, koska monesti luihuiset maalaillaan vähän kylmäkiskoisina ja, no, pimeyden voimien kautta. Tämä teksti oli kuitenkin kaukana synkkyydestä, vaikka molemmilla hahmoilla olikin vaikeuksia nukahtaa.

Unettomuudesta huolimatta tässä oli raukea, rauhallinen tunnelma – ja tykkäsin erityisesti veden merkityksestä. Otsikko oli niin upea, että olisin tuon kehtolaulu -sanan nähnyt mielelläni tekstissäkin, mutta otsikon merkitys kyllä nousee näinkin todella hyvin esiin! Miten ihana ajatus, että veden liplatus on kuin kehtolaulua kahdelle unettomalle. <3

Mä ensin mietin, että oleskeluhuoneessa olisi jonkin sortin akvaario, mutta sitten kävi mielessä, että ehkä siellä onkin ikkuna suoraan järven alle! Se olisi oikeastaan aika todennäköistäkin, ja sopisi kyllä luihuisille kuin nakutettu.

Kiitos. <3