Nimi: Kaikuva kosketus
Kirjoittaja: jossujb
Fandom: Doctor Who: Jago & Litefoot
Ikäraja: S
Tyylilaji: hurt/comfort
Paritus: Henry Gordon Jago/George Litefoot
Vastuuvapaus: Oikeudet kuuluvat kokonaan muille tahoille kuin minulle.
A/N: Tämä on kirjoitettu
12+ virkettä XVII -haasteeseen. Sanalista on tekstin lopussa, käytin myös jokerivirkkeen. Jos jotain sanaa tuli sääntöjen puitteissa käytettyä väärin, niin väliäkö hällä xD En osaa esitellä herra Jagoa ja professori Litefootia nyt erityisen hyvin, mutta eletään vuosikymmentä 1890, herra Jago on eksentrinen teatterinomistaja ja professori Litefoot taas oikeuslääkäri ja patologi. Tämä sijoittuu jotakuinkin kolmannen kauden jaksoon
Chronoclasm, jossa professorin asunto menee mullin mallin ulottuvuuksien välisten hirviöiden hajotettua kaikki paikat.
Kaikuva kosketusProfessori Litefootin kaupunkiresidenssin katolla ei kasvanut sammalta – kun ei perhana ollut koko kattoakaan enää! Professori surkutteli särkynyttä jadesammakkokokoelmaansa keskellä säpäleiksi silvottua oleskeluhuonettaan, jonka romahtaneiden kattoparrujen välistä pilkotti nihkeänharmaa aamuyö.
”Älkäätten hermostuko, professori hyvä, äkkiinkös tähän äkätään eho harjakatto, sellainenpa vielä, joka ottaisi isommankin kuulan osuessaan”, herra Jago lohdutti toveriaan kykyjensä mukaan, mutta Litefoot oli poikkeuksellisen poissa tolaltaan, ellei peräti heiveröisenä siinä, revenneessä aamutakissaan. Jago kehaisi hänen tupsutossujaan, mutta se oli turhanaikainen yritys. Sammakko, jolta oli lähtenyt rytäkässä pää, sai kyynelpisarat kerkiämään professorin silmiin.
”Äitini antoi tuon lahjaksi palattuamme Pekingistä Lontooseen, minä olen
aina pitänyt sitä sen pienen marmorikorokkeen päällä, joka oli kabinetissa jos muistat, mutta nyt sitten vasta siirsin sen takan viereen voidakseni katsella sitä useammin.”
Silloin viimeistään herra Jago tajusi, ettei hän ollut ainoastaan vapaa tekemään jokseenkin säädyttömän ehdotuksen, vaan hänen oli ystävänä pakko.
”Rakas ystävä, antakaa anteeksi! Teidän ei ole nyt hyvä olla yksin, se lienee selvää, joten jos nappaatte naukun, pakkaatte laukun ja tulette luokseni asumaan, kunnes, öh… pöly tästä laskeutuu”, sanoi Jago. ”Sikäli myös tuntisin huonoa omaatuntoa, jos jättäisin teidät tällaiseen vaaranloukkoon virumaan”, hän jatkoi.
Totta kai herra Jago ja professori Litefoot olivat yhdessä hyvä tiimi ja erittäin rakkaat ystävät. Asiassa oli kuitenkin monta muttaa, yhteiskunta kun itse tykkäsi panna heidän väliinsä juopaa, ja Jagon oli osattava olla muodollisesti tahdikas, ettei hänen ehdotuksensa tulisi ymmärretyksi väärin.
Professori Litefoot tosin oli aivan liian järkyttynyt miettimään oliko hänen säädylleen sopivaa ottaa vastaan niin intiimiä apua mieheltä, jota viihdetaiteilijana väkisin vähän vinoon katsottiin, mutta järkytyksessään hän oli pukea kevättakkia palttoon sijaan, eikä siksi osannut ajatella arvonsa tasolla. Siitä viimeistään herra Jago ajatteli, että paleltuminen kuoliaaksi oli kuitenkin naapureiden panettelua mustempi vaihtoehto.
”Tervetuloa… tai, paremmin, tulkoot terveeksi, professori, matalaan majaan… ja vaikkei tämä lukaaliisi verrattuna kummoinen seinäkkö ole, niin ei tänne viholliset viirusilmät liikoja kurki”, sanoi herra Jago nolostustaan huonosti peitellen. Täysissä sielunvoimissaan professori Litefoot olisi aivan varmasti huomauttanut roolivaatteiden ja epämääräisten, puolivalmiiden lavasteiden sekamelskasta jotain rutikuivaa, mutta nyt hän laahusti kuin hänen päänsä päällä olisi roikkunut oma pieni tuskastuksen myrskypilvi. Herra Jagon teki mieli rutistaa häntä, mutta hän kantoi matkalaukun sängynpäätyyn.
”Käykää nyt maate levätäksenne, olkaa niin kiltti”, Jago kehotti, ja se tosissaan kävi kuin viilto rintaan, ettei Litefoot tuntunut ihan ymmärtävän puhetta. Jago auttoi häntä riisuutumaan, peseytymään ja syömäänkin, tuntien olonsa kuitenkin jotenkin tungettelevaksi – vaikka, olihan professori Litefootkin aina Jagoa auttanut ja kannatellut toista peruspilarin lailla. Se kai siinä niin luonnottomalta tuntuikin, professorinhan sen piti lohduttaman tunteellista ystäväänsä ja pyyhkiä kyyneleet hansikkaaseensa, eikä toisinpäin! Herra Jagosta tuntui kuin hän olisi ollut kulmikas, jota tungetaan väkivalloin pyöreään reikään.
”Älkää surko, tunnen teatterilta aivan eritomeran työmiehen, joka yhdessä puntinkäänteessä tovereineen pystyttää uudeksi kattorakenteeksi sellaisen vahvan ristikon, kuten sitä kutsutaan”, Jago höpötti. Ilo läikähti hänen sydämessään, kun pitkään hiljaa ollut Litefoot sängyltä maatessaan otti häntä kädestä. Hiljaisuudesta hyytyneenä herra Jago aivan kuin kuunteli kosketusta, sitä mitä Litefoot koetti hänelle niin sanoa. Sormet siirtyivät kämmensyrjältä käsivarrelle, jättäen iholle kaikuja mennessään.
”Olenko koskaan muistanut kehua kuinka suunnattoman kiltti mies sinä olet, Henry?” kysyi Litefoot, eikä herra Jagoa olisi sen varmemmin voinut saada itkemään, vaikka olisi mitä sen eteen tehnyt.
FINSanalista:
sammal, harmaa, heiveröinen, pisara, marmori, vapaus, antaa, napata, vaara, yhdessä, ettei, kevät, musta, vihollinen, pilvi, kantaa, viilto, pilari, kai, kulmikas, ristikko, ilo, hiljaisuus, iho, varma