Ikäraja: S
Tyylilaji: femmetunnelmointi
Haasteet: Vuosi raapalehtien VII, Ime kappale tyhjiin (Platoninen vuosi – Vuoret) ja Teelusikan tunneskaala II (ikävä)
Inspiskuva: x
A/N: Kiitokset Seilalle inspiskuvasta ♥︎ Hempeä hetki, en yrittänyt olla hieno, kirjoitin vain.
Miten taivas valuu avaruuteen
Aurinko on laskenut. Taivaan posket on punattu roosalla ja laventelilla. Hempeät värit heijastuvat tumman joen pinnalta. On vielä tämä hetki ennen hämärää. Metallinen sillankaide tuntuu kylmältä paljaiden reisien alla ja pudotus alapuolella näyttää hurjemmalta kuin onkaan. Joelle ojentautuvat syreenit tuoksuvat jo kesälle.
Muistan, kun istuttiin täällä kahdestaan. Mirella oli varastanut viinipullon. Pahvimukit pehmenivät käsissä. Viinikin maistui pahalta. Läikkynyt Riesling tuoksui vaatteissa vielä päiväkausia muistuttaen minua Mirellasta, kesästä ja siitä illasta, kun istuttiin täällä. Me puhuttiin tulevaisuudesta ja unelmista. Se yö tuntui ikuiselta.
Enää Mirella ei tule. Mirella tykkää nykyisin jostain punkkarimimmistä. Olin varmaan liian tylsä ja tavallinen hänelle. Yksi tyttö vain, hetken hupia ja kerralla nähty. Se uusi – hänessä on kopeaa rosoisuutta. Tahtoisin olla hän. Mietin, jos pudottautuisin. Tekisikö se minusta yllättävän ja rohkean? Puristan sillankaidetta lujemmin ja näytän joelle hampaitani. En uskalla.
Katson, miten taivas valuttaa värit yltään. Alta paljastuu kylmät tähdet ja sininen avaruus.
Minä jään yksin hämärään.
