5. (300)
Perjantai-iltana kello seitsemän Steve hikoili penthousen oven takana. Hän oli saanut uuden viestilapun, johon oli yksinkertaisesti kirjoitettu vain kellonaika, ilmeisesti koska Tony oli tajunnut unohtaneensa sen ensimmäisestä. Hänellä oli kädessään halpa viinipullo, ei sillä, että isäntä tekisi mitään punaisella litkulla, mutta osoittihan sen tuominen kohteliaisuutta. Steve soitti ovikelloa. Joku rymisteli eteiseen ja pian Tonyn virneiset kasvot olivat hänen edessään.
”Hei, Kolmoskerros. Tule sisään sieltä”, hän sanoi rennosti.
Steven mahaa kouraisi kutkuttavasti. Eteisessä oli myös valkoiseen t-paitaan ja mustiin farkkuihin pukeutunut nainen. Kummatkin vaatekappaleet olivat varsin ihonmyötäisiä.
”Mahtavaa, toit meille viiniä.”
Steve oli jo ehtinyt unohtaa kädessään roikkuvan pullon.
”Tässä on Natasha. Tämä on Steve”, Tony esitteli heidät toisilleen.
Nainen hymyili ja nappasi pullon Steveltä. ”Sano Natiksi vaan.”
Hän kääntyi viittoen miehiä peräänsä ja he siirtyivät keittiöön, josta tila jatkui loftmaisena olohuoneeksi. Saarekkeen ääressä istui kaksi Tonyn ikäistä kaveria, toisella oli maantienvärinen lyhyt tukka, toisella tumma ja kiharainen. Sohvalla näytti istuvan toiset kaksi, selkänojan takaa pilkistivät vehnänvaaleat ja pikimustat päät.
”Huomio kaikki!”
Tony oli kupertanut kädet suunsa eteen kovaääniseksi. Steve tunsi punastuvansa.
”Tässä on Steve Rogers kolmannesta kerroksesta, vasta muuttanut.”
Hän loi Steveen ystävällisen katseen.
”Baarijakkaralla istuu Clint. Tuo nenä kiinni kirjassa oleva nörtti on Bruce.”
Kumpikin mainittu nyökäytti tervehdykseksi, tosin Bruce vaikutti hieman sydämistyneeltä esittelysanoista, arveli Steve.
”Tuolla sohvalla ovat Thor ja Loki, jotka voisivat muuten kohteliaasti liittyä seuraan. Ja Natin tapasitkin jo.”
Nat oli etsimässä korkinavaaja ja huiskautti ohimennen kättään. Steve pelkäsi hermostuksensa näkyvän.
”Kiva tutustua teihin kaikkiin.”
”Kivuus on suhteellista”, sanoi sohvalta raahautunut mustatukka, Thor tai Loki, Steve ei ollut varma kumpi.
”Äh, pää kiinni, Loki”, tiuskaisivat Tony ja Clint melkein yhtä aikaa.
Steve ei voinut estää naurunpyrskähdystään. Muutkin alkoivat tyrskiä ja tunnelma suli. Nat ilmoitti viimeinkin löytäneensä avaajan ja käski Tonya lyömään lasit pöytään. Viini kaadettiin tasan seitsemälle. Ilmassa oli lämpöä ja Steve uskoi tykästyvänsä näihin ihmisiin.
6. (350)
”Oletteko te pari?” Steve osoitti kysymyksensä Natille, joka nojaili saarekkeeseen Tonyn vieressä.
Nat pyöritteli silmiään muka-kauhistuneena.
”Eww, ei taatusti olla.”
Hän käveli tason toiselle puolelle ja kietoi kätensä omistavasti Brucen olkapäille. Mies näytti hämmästyvän yllättävää hellyydenosoitusta, mutta rentoutui pian.
”Olisit varmaan veikannut minua kaikista ihan viimeiseksi Natin poikakaveriksi.”
Steven täytyi näyttää hirveän anteeksipyytävältä, koska Bruce ehätti vakuuttelemaan: ”Siis jokainen ajattelee niin a-aluksi, että ei se mitään.”
Tonyn Steveen kiinnittyneet silmät olivat kujeelliset. ”Jos kerran ruetaan henkilökohtaisia kyselemään, niin onko sinulla tyttöystävää, Kolmoskerros?”
Steve oli vetää viinihörppynsä väärään kurkkun. ”Tuota... siis... ei ole. En ole ehtinyt tavata ketään, eikä kotiinkaan jäänyt...”
Steve sulki suunsa. Kaikki katselivat häntä huvittuneesti ja Clint naurahti kuivasti. Miksi oli pitänyt alkaa selitellä? Hän kuulosti ihan idiootilta. Hän halusi sanoa jonkin varman loppukaneetin, mutta sai aikaiseksi vain väkinäisen hymyn. Bruce ohjasi ystävällisesti keskustelun uusille urille kysymällä Tonyn uusimmasta projektista. Hän sai aika tavalla ylimalkaisen vastauksen, mikä muutti tunnelmaa, sillä nyt huomio kiinnityi Tonyyn, joka olisi selvästi halunnut kuulla enemmän Steven parisuhdetilanteesta. Pelastukseksi tuli yllättäen Loki.
”Palat varmaan halusta tietää”, hän tuhahti marttyyrimaisesti viitaten itseensä ja Thoriin, ”miksi meillä on niin erikoiset nimet?”
Steve nyökkäsi ehkä liiankin innokkaasti, sillä Loki näytti, jos mahdolliselta, vieläkin enemmän maailmalle uhrautuneelta ja antoi puheenvuoron Thorille.
”Katsos.” Thorin ääni oli leppeän voimakas. ”Me olemme kotoisin Ruotsista. Ja vanhempamme ovat Skandinavian historian professoreita. Heistä oli vitsikästä nimetä meidät jumalien mukaan.”
Thor virnisti aivan kuin se olisi hänenkin mielestään ollut aivan yhtä vitsikästä. Steve päätteli Lokin ilmeestä, ettei tämä ollut täysin samaa mieltä. Clint pyöritteli silmiään.
”Nopeutetaanpa vähän. Loki on adoptoitu – musta tukka on saamelaisperintöä – ja nyyhkylopetukseksi hän ei koskaan sopeutunut iloiseen vaaleaan perheeseensä.”
Loki näytti kuin haluaisi murhata Clintin siihen paikkaan, mutta lähti vain pois rikkaasti sadatellen, oletettavasti ruotsiksi.
”Ei kai hän suuttunut kovin pahasti”, Steve kysyi huolekkaasti. Clint oli hänen mielestään ollut hieman tahditon.
”Älä huolehdi. Loki kostaa Clintille seuraavan kerran, kun he ovat baarissa ja Clint yrittää pokata itselleen seuraa”, Tony rauhoitteli.
Clint kohautti harteitaan Stevelle kuin olisi jo alistunut tulevalle nöyryytykselle. ”Niin käy aina.”
Nat tuli Steven viereen. ”Tällaisten hullujen seuraan olet päätynyt.”
Hulluja tai ei, Steve tahtoi olla heidän parissaan.
