Suklaakiisseliä, K-11, drama, Sirius/James James/Lily

[summer21]

Ikäraja: K-11 // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Title:      Suklaakiisseliä   
Pairing:    Sirius/James James/Lily
Genre:    Draama
Summary:    Sirius rakastaa Jamesia, mutta rakastaako James Siriusta? James pettää, Sirius suree.    
                        Tunteet ovat solmussa, eikä kumpikaan tiedä enää mistään mitään.
Betani:      Servetti
A/N:      Sori, otsikko kuullostaa aika tahmealta, mutta ei keksinyt mitään hyvää No tän kanssa
                        oon tapellu vähän aikaa ja katotaas mitä pidätte... Ja Servetti on urheellisesti taistellut
                        huonon kirjoittamiseni kanssa, kiitokset hänelle Jatkoa lisäilen aina välillä...

// Vanilje lisäsi ikärajan alkutietoihin



01. Lohduttavan pojan pusu


"Huomenta!" James tervehti minua ja poikia pyyhältäessään makuuhuoneeseemme. Mulkaisin pahasti poikaystävääni, joka oli menossa suihkuun.
"Pakko mennä suihkuun, pesemään yön hiet niskasta", hän heitti ja vinkkasi silmää Peterille. Remus huomasi pahan tuuleni ilmeisesti, kun yritin vimmaisesti laittaa lapasia jalkoihini. Hän kysyi, oliko minulla kaikki hyvin, johon vastasin vain murahtaen kaivaen sukkia sänkyni alta.

James tuli suihkusta yllättävän nopeasti, vaikka olin toivonut, ettei hän tulisi ollenkaan.
Nyt minun täytyi aamiaisella kuunnella Jamesia. Hän kertoi yöllisestä seikkailustaan tupamme pojille. James pelkäsi koko ajan jäävän kiinni suhteestamme.

Aluksi James oli vain puhunut heille, kenen tytön kanssa ja milloinkin oli pelehtinyt, mutta sittemmin hän alkoi olla heidän kanssaan oikeasti, eikä välittänyt yhtään, miltä minusta tuntui. Aina, kun hän pelmahti aamuisin tukka sotkussa, tai siis sotkuisemmin kuin yleensä, ja meni suihkuun, minulle tuli paha olo.

James vinkkasi vuotta vanhemmalle nätille punaruskeahiuksiselle tytölle silmää, kun menimme hänen ohitseen. Tyttö oli ilmeisesti ollut Jamesin seikkailu, ainakin, mitä voisi päätellä mustista silmänalusista ja sotkuisesta tukasta. Tyttö ei ollut ilmeisesti ehtinyt suihkuun – ainakaan vielä.

"Hei James! Näin sinut eilen illalla, erään suloisen ruskeahiuksisen tytön kanssa. Millainen hän oli?" Ennis kysyi hullunkiilto silmissään. Ennis oli meitä vuotta vanhempi Rohkelikko, jolla oli vaaleat lyhyet hiukset ja ruskeat silmät. Ennis aina keräsi kaikkien ykkös- ja kakkosluokkalaisten tyttöjen katseet, no joskus saattoi pari vanhempaakin iskeä tähän silmänsä... Peter kuunteli jumaloivin silmin vastemielistä ystäväänsä, joka selitti jotain siitä tytöstä, käsien pyyhkiessä ilmaa. Remus vain pudisteli päätään voidellessaan leipäänsä.

"Hei James, kenet olet ajatellut pokata seuraavaksi?" Michael kyseli kiinnostuneena. Michael kuului myöskin Rohkelikkoon ja oli vuotta vanhempi ruskeahiuksinen ja sinisilmäinen poika. Hänellä oli pitkä tukka, joka oli aina kiinni valkoisella silkkinauhalla. Michael omisti terävän nenän ja pitkän leuan, jotka korostivat hänen komeuttaan ja hän liikkui aina ystävänsä Enniksen kanssa.
James katseli ympärilleen hetken ja pian osoitti kaunista punahiuksista tyttöä, joka istui kauempana ja luki kiinnostuneena päivän lehteä.

"Lily Evansin? Evanshan vihaa sinua." Peter yritti saada ääntään kuuluviin Jamesin vierestä.
"Ja höpsis, oletteko pojat muuten nähneet hänen takamuksensa ja ne pulleat..." James ei kerinnyt sanoa asiaan loppuun, kun olin jo paiskannut lautaseni maahan ja juoksemassa pois. Kuulin Jamesin vielä sanovan: "Sirius taisi olla kiinnostunut hänestä." Se sika!

Kuulin, kun jonkun tutun ääni huusi nimeäni takanani, mutta en tunnistanut sitä. Minua otti niin jumalattomasti päähän se, mitä James oli sanonut, että marssin vain täysillä eteen päin.
Löysin lopulta itseni makuuhuoneemme kylpyhuoneesta itkemästä. Kuvitelkaa, yksi koulun suosituimmista pojista pillittää kylpyhuoneessa, että hänen poikaystävänsä on idiootti.

En ollut nähtävästi ollut laittanut ovea lukkoon, koska Remus kurkisti sieltä. Painoin käteni vain naamalleni ja sanoin rauhallisesti, että antaa minun olla, mutta Remus tulikin viereeni istumaan ja halasi minua lujasti.
"Teillä on, tai oli ainakin Jamesin kanssa suhde, vai?" Remus kysyi tietäväisesti. Nyökkäsin vain ja painauduin Remuksen kainaloon tiukemmin.

"Kumpi?" hän kysyi.
"Mitä kumpi?" kysyin Remukselta ihmeissäni.
"On vai oli"
Kyyneleet palasivat kurkkuuni.
"En tiedä, Remus, en tiedä." söhelsin itkuisena. Toinen tiukensi otettaan ja antoi pienen pusun poskelleni.
"Meidän pitäisi mennä tunnilla, tai kohta myöhästymme", Remus sanoi ja nyökkäsin taas. Remus auttoi minut ylös ja kuivasi kyyneleitäni.
"Kiitos." sanoin ja nostin laukkuni maasta.

Jouduimme Remuksen kanssa juoksemaan loppumatkan, että kerkeisimme tunnille. Minerva McGarmiwan, tuvanjohtajamme tunnilta ei kannattaisi myöhästyä. Emme myöhästyneet, mutta tulimme viimeisinä luokkaan.
James istui yksinään ja ilmeisesti odotti, että minä olisin mennyt istumaan hänen viereensä, mutta istuinkin Remuksen viereen.

"No niin, jakaantukaa nyt kolmen hengen ryhmiin, niin kerron, mitä teemme tänään." professori McGarmiwa ilmoitti. Vinkkasin Peterin luoksemme, joka tuli hämillään, mutta hyvillään.
James katseli hetken ja tuli kysymään, että voisiko hänkin tulla ryhmäämme. Minun onnekseni Remus sanoi asialliseen sävyyn, että ryhmään sai mennä kolme tai muuten yksi ryhmä olisi vajanainen.

Jamesta ei ilmeisesti mikään pystynyt lannistamaan, hän oli päätynyt Lilyn ja tämän ystävänsä ryhmään.
James oli näköjään ihmeitten tekijä, Lily nauroi hänen jutuilleen, joka on ihme ottaen huomioon, miten hän oli pari päivää sitten huutanut Jamesille, kun tämä oli kiusannut Lilyn ystävää, Severus Kalkarosta, pitkää, laihaa poikaa, jolla oli aina rasvainen mustatukka ja iso koukkunenä. Kalkaros kuului Luihuiseen ja hän tuntui pitävän Pimeyden Voimista.



02. Oletko salainen prinssini, Sirius


"Hei Sirius", James tuli keskeyttämään Remuksen ja minut, kun teimme läksyjä.
"Voimmeko puhua kahdestaan?" James kysyi sovittelevalla äänensävyllä.
"Remus tietää meistä, voit puhua tässäkin." Katsoin häntä jäätävästi, yllätyksekseni hän hän ei lähtenytkään, ehkä hänen sisimmässään oli sittenkin pieni järjen hiven.
"Hys! Joku voi kuulla, kun puhut noin kovaa!" James kuiskasi pelokkaasti.

"Aiotko kuinka kauan piilotella Siriusta? Tiedätkö miltä hänestä – " Remus tiedusteli, mutta hänen  lause jäi kesken, kun mulkaisin häntä vihaisesti ja löin häntä napakasti hänen reidelleen, mikä sai Jamesin pään kiehumaan.

"Ai, että tekö olette yhdessä vai? Ja sinä minulle mökötät niistä tytöistä ja itse petät minua!" James istahti nojatuoliin mielenosoituksellisesti kuin meitä ei olisikaan.
"Ai, että sinä alat mököttää minulle, kun löin häntä reidelle ja itse kehuskelet kaikille, miten edellinen oli ihana ja..." En pystynyt jatkamaan loppuun. James kiristi päätäni, hänen loukkauksensa pettämisestä soi korvissani. Se sika! Lähdin vihaisena makuuhuoneeseemme, takanani kuulin kuinka Remus kysyi jotain Jamesilta.

Tuijotin vihaisena sänkyni kattoa ja yritin potkaista sitä, mutta se oli liian korkealla. Ovelta kuului koputus, jonka tunnistin Remukseksi.
"Toin tavarasi", hän sanoi vaimeasti ja istahti sänkyni reunalle.
"Puhuin Jamesin kanssa" Remus sanoi ilmeettömänä, "ja hän sanoi, että haluaisi olla kanssasi, mutta toistaiseksi salaa ja hän lupasi jättää Lilyn ainakin hetkeksi rauhaan." Remus odotti reaktiotani, mutta, kun mitään ei kuulunut, hän jatkoi: "Hän käski välittää viestin, että romanttinen illallinen ja ilta tarvehuoneessa." Ystäväni oli juuri ja juuri saanut lauseensa loppuun, kun juoksin suoraa päätä tarvehuoneeseen, ennen kuin ovi meni kiinni kuulin raskaan huokaisun.

Siellä James odotti kynttiläillallisen kanssa. Huone oli uskomattoman kaunis, Jamesin sisustamaksi. Huonetta valaisi noin kymmenen vanilja tuoksuista kynttilää eripuolilla huonetta. Seinät olivat vaaleanruskeaa ja lattia oli kuin vanhassa mökissä, jossa oli kaunis valkoinen taljamatto. Kaiken kruunasi kahdelle oleva pöytä ja nurkassa oleva iso sänky, jossa oli ruskeita ja valkoisia sydäntyynyjä. Minua hymyilytti ja annoin Jamesille kaikki hölmöilyt anteeksi.

"Miten herra haluaisi, syödäänkö ensin ruoka vai toisemme?" James tuli luokseni ja kumarasti. Hän oli oikein laittanut puvun päälleen, ja vain minun takiani, hymyilin itsekseni hetken.
"Syödään ruoka, ennen kuin se jäähtyy ja samalla puhutaan." nauroin iloisesti pitkästä aikaa.

"Haluatko sinä tosissasi olla minun kanssani?" kysyin toiselta pojalta joka melkein nukkui, alastomana vieressäni.
"Totta kai haluan. Miksi edes epäilet?" hän kysyi viattomana. Selitin hänelle miten asiat minusta olivat, mutta häntä ei tuntunut kiinnostavan, vaikka sisimmässäni ajattelin, että hän kuunteli, mutta ei pystynyt näyttämään sitä minulle. Painauduin hänen kainaloonsa ja hän suuteli minua lyhyesti, mutta intohimoisesti. James heilautti taikasauvaansa ja kynttilät sammuivat, tuli aivan pimeää. Kuulin kuinka James alkoi kuorsata.

"Ihana aamu, olen viettänyt yön kultani kanssa, vai mitä James?" heräsin hyväntuulisena Jamesin vierestä, jonka alaston vartalo oli kietoutunut peittoomme. Hän näytti niin kauniilta nukkuessaan, että en herättänyt häntä, vaan tuijottelin hänen kauniita kasvojaan ja koskettelin vahvoja käsivarsia. Mietin, kuinka moni tyttö oli minulle kateellinen, kun minulla oli niin lihaksikas ja hyvännäköinen poikaystävä.

Hah, siitäs saitte, minulla on poikaystävä, joka rakastaa minua oikeasti, vaikka ei olekaan sanonut sitä minulle, mutta kyllä sekin päivä vielä tulee koittamaan, hymyilin itsekseni.

"Herää kulta", kuiskasin James korvaansa, jolloin hän raotti silmiään. Hän vähän hämmentyi minut nähdessään, sillä siitä oli kuukausia, kun hän oli viimeksi herännyt vierestäni. Hän oli aina niiden lumppujen kanssa, mutta onneksi joka ikinen sai pitkän nenän.
"Huomenta", hän sopersi vierestäni ja nousi istumaan. Hän suki käsillään pari kertaa tukkaansa ja otti silmälasinsa yöpöydältä. Hän suuteli minua poskelle ja alkoi pukeutua, joten minäkin onnellisena aloin pukeutumaan.

"Hei Sirius, onhan kaikki vielä selvää. Minä en ole saanut vielä Lilyä tarpeeksi lämmiteltyä, hän suhtautuu vähän minuun varauksella, joten minulla ei ole mitään kerrottavaa pojille. Et saa sanoa sanaakaan eilisiltaan liittyvästä, et edes Remukselle." James puhui laskevasti.

"Kuule James", aloitin sovittelevasti, "mikset voisi kertoa yöstäsi minun kanssasi? Eikö se merkitse sinulle paljon enemmän, kuin niiden hempukoiden kanssa?" Toivoin vain, että hän vastaa niin kuin haluaisin.
"Totta kai merkitset, mutta mitä kuvittelet heidän sanovan, jos yhtäkkiä paukauttaisin, että olen seurustellut pojan kanssa kuukausia?" James hyökkäsi melkein päälleni. Sisuksissani alkoi taas kiehua, mutta annoin sen olla.

"Hei pojat! Minäkin tarvitsen välillä lepoa!" James suorastaan huusi ja heilutteli käsiään suuresti, kun Michael oli kysynyt, että mikä oli tilanne Lilyn kanssa
"Hei Sirius, mistä sinä eilen suutuit oikein, kun lähdit niin vauhdilla?" Ennis heitti huoletta kysymyksen, joka sai Jamesin suorastaan repeämään liitoksistaan. Hän kääntyi katsomaan minua varsin tuimasti, änkytin vain, että olin kanssa iskenyt silmäni Lilyyn. Mieleni teki niin hirveästi sanoa, että en pitänyt siitä, että poikaystäväni leveili niillä samperin tyttösillään. James katsoi minua hyväksyvästi ja nyökkäsi kiitokset. Remus vilkaisi minua hieman varauksella.

[summer21]

03. Suklaakiisseliä

"Tapaan tänään Lilyn uudestaan", James kuiskaili Enniksen kanssa aamiaisella. Ennis ja Michael ihmettelivät, että miten hän tapaa Lilyn uudestaan.
"Naisia ei käytetä kahta kertaa James!"
James oli vain tokaissut, että Lilyssä oli sitä jotain mitä muissa tytöissä ei ollut.

James on muuttunut kylmäveriseksi paskiaiseksi, ennen hän välitti miltä hänen ystävistään tuntui ja kuunteli heidän mielipiteitään, mutta nyt hän puhuu Enniksen ja Michaelin kanssa Lilystä! Minähän Jamesin kanssa seurustelen, minusta hänen pitäisi puhua. Ei mistään Evansista.

Olin Remuksen kanssa kirjastossa. Enkä ollut ikinä ollut yhtä tylsistynyt. Remus vain luki jotain typerää kirjaa, joka kertoi jotain jästeistä. Aloin jo toivoa, että James oli sen typerän sieppinsä kanssa täällä. Huokaisin.
"Hei, voin lainata tämän ja lukea myöhemmin. Haluatko tehdä jotain?" sanoin. Remus yritti piristää minua.
"Haetaanko vaikka suklaakiisseliä keittiöstä?" hän ehdotti, jolloin olin jo pystyssä. Rakastan suklaakiisseliä. Haimme ison kattilallisen kiisseliä, minulla olikin mieletön nälkä.

Söimme Remuksen kanssa koko kattilallisen, minä en ollut syönyt mitään aamupalalla nauttimani omenan ja täysikuu lähestyi, joten Remuksen mahalaukku oli loputon, ainakin melkein.
Olimme nukahtaneet melko intiimiin asentoon Rohkelikkotuvan oleskeluhuoneen sohvalle. Keskiyöllä alkoi mieletön huutaminen.
"Minun poikaystäväni ja ystäväni pettävät minua!" James huusi täyttä kurkkua. Olin yhtä hämilläni kuin Remus, joka oli säikähtänyt ja tippunut lattialle. Hän nousi sieltä hieroen päätään.
"Hei James me söimme vähän liikaa ja nukahdimme sohvalle. Ei siinä mitään ihmeellistä ole." Remus sanoi kivulias ilme kasvoillaan. "Ja sitä paitsi, itse liikut sen Evansin tytön kanssa." Remus heitti vielä perään. James näytti jääneen sanattomaksi. Hän yritti änkyttää jotain, että se oli mukamas eri asia. Nousin ja kävelin kuin puolikuollut makuuhuoneeseemme ja heittäydyin sänkyyn, en jaksanut nyt kuunnella Jamesia. Toisaalta rakastan häntä hirveästi, mutta toisaalta inhoan tätä.

Aurinko paistoi suoraan silmiini, kirosin ja nousin ylös. Yritin jotenkin havainnollistaa yöllisiä tapahtumia. James syytti minua ja Remusta taas pettämisestä! Ja mitä hän itse tekee? Kukaan ei voi olla niin sinisilmäinen, mutta toisaalta aina, kun ajattelen Jamesia, mieleeni tulee ne ajat jolloin olimme me kaksi, kenenkään ei tarvinnut olla mustasukkainen, eikä kenenkään pitänyt esittää mitään. Kaikki olivat onnellisia, Peter ja Remus myös. Meidän ristiriitamme Jamesin kanssa on erottanut neljän porukan kahdeksi kahden porukaksi, joka ei ollut yhtään kivaa. Remus on totta kai ihana ystävä, mutta kaikki tuntui niin hauskalta neljistään. Silloin, kun muutuimme ensimmäisen kerran porukassa täydenkuun aikaan ja suunniteltiin seuraavaa kuutamoa, tai tehtiin Kelmien karttaa. Ajattelin ja hymyilin itsekseni, kun vielä makasin sängyssäni Remuksen nousua, mutta koska en jaksanut enää odottaa, lähdin maleksien syömään aamupalaa. Kai se kello olisi jo niin paljon.

"Kuulitko, että James on sopinut jo uudet treffit Evansin kanssa ensiviikonlopuksi, kun meillä on Tylyahon viikonloppu" Ennis kuiskutteli ystäviensä kanssa, joilla ei ilmeisesti ollut muuta elämää, kuin Jamesin naiselämä. Ärsyttävää, miksi olin istunut salissa niiden moraalittomien idioottien viereen?

Huomasin, kuinka James käveli Peterin kanssa ovista sisään ylpeän näköisenä. Kuuma viha kulki lävitseni, nyt kostan kaiken.
"Ennis, minun täytyy kertoa sinulle, että olen seurustellut vuoden Jamesin kanssa." Sanoin ja nousin pöydästä, kävelin Jamesia vastaan ja suutelin häntä. Saliin oli tullut täysin hiljaista.
"Mitä sinä teet? Ei täällä!" Hän livautti ja tönäisi minut kauemmaksi. Katsoin häntä jäätävin silmin ja menin katsomaan olisiko Remus jo herännyt. Jamesista oli tullut kuuluisa eläintarhan apina, josta kaikki maksoivat saadakseen nähdä sen. Nyt vain kenenkään ei tarvinnut maksaa mitään.

Oi, että minulle tuli niin helvetin hyvä olo, huomasin, kun kävelin rohkelikkotornia kohti. Minulle oli aivan sama, mitä James uskottelisi "ystävilleen", kaikki kuulivat hänen huudahtavan: Ei täällä! Siitä voi jokainen vetää omat päätelmänsä. Odotin jo, että James olisi juossut minut kiinni ja lyönyt minua, mutta niin ei käynyt. Säästyinpähän mustalta silmältä ainakin.

Aloin uskomaan myyttiin kotitonttujen suklaakiisselistä, se tekee ihmeitä. Jännää, etten ollut sitä aiemmin huomannut. Vastaantulijat ihmettelivät varmasti pirullista hymyäni, mutta sepä olisi heidän ongelmansa, ei minun. Tuntui kuin kaikki ongelmani olisivat kadonneet, aivan täsmälleen minusta tuntui, kun viimeksi vedin kaatokännit. Se on kiva tunne, eikä nyt edes olisi krapulaa.


04. Huhuja ja muistelmia

"Taidan uskoa sinua", Remuksen oli pakko myöntää, kun oppilaat osoittelivat minua ja kuiskivat: 'oletko kuullut jo?'
"Taisit todellakin laittaa koulun sekaisin, Sirius." Remus naurahti ja minä hymyilin vain leveästi.

Ennen kun, olimme päässeet Binssin luokan eteen, niin ainakin viisikymmentä tyttöä oli katsonut minua palavin silmin ja hymyillyt minulle leveästi, ja ainakin saman verran poikia oli katsonut minua pelokkaasti, aivan kuin olisin hyökännyt heidän kimppuunsa. Se tuntui mukavalta, vaikkakin oudolta, oliko homot tytöistä jotenkin erityisen seksikkäitä, minusta alkoi tuntua, että ovat.

"Haha! Tuosta komerosta Ruikuli ei ikinä löydä meitä!" James huusi juostessaan komeron ovesta sisään. Kuulin takaani kiroilua joten kiristin vahtiani ja menin komeroon, joka oli yllättävän ahdas. Olimme Jamesin kanssa aivan toisissamme kiinni. Tunsin kasvoillani hänen kuuman hengästyneen hengityksen, hänen hengityksensä tuoksui hyvälle. Haluan suudella häntä, mutta en tiedä onko se sallittua, hän on sentään paras ystäväni. Entä jos hän torjuu minut ja sanoo, että olen vastenmielinen, ja ystävyytemme olisi tuhoon tuomittu. En ennen ollut huomannut, miten hyvältä James tuoksui. Yhtäkkiä joku suuteli minua varovasti kokeillen ja vastasin suudelmaan varauksella, odottaen, että James alkaisi nauraa, mutta hän ei alkanut, vaan suuteli minua entistä varmemmin. Odotimme, että mitään ääniä ei käytävästä kuulunut, ja lähdimme hyvillä mielin Rohkelikkotornia kohti, minulla ainakin oli hyvä mieli, kun olimme onnistuneet huiputtamaan Ruikulia ja äskeisestä suudelmasta. Kävelimme aivan hiljaisina omaan tupaamme ja menimme suoraan makuukamariimme. Uskalsin kysyä, että mitä äsken oli tapahtunut. James tuli viereeni ja suuteli minua.

"Sirius!" Remus huudahti ja herätti minut, kun muistelin miten alun perin olimme Jamesin kanssa löytäneet toisemme.
"Tunti loppui jo" Remus osoitti oppilaita jotka lähtivät väsyneinä luokasta, mutta iloisina siitä, että olisi yksi Binnsin tunti olisi vähemmän.

"Mitä mietit?" Remus kysyi minulta, mietin, että vastaisinko täysin rehellisesti.
"Sitä päivää, jolloin me Jamesin kanssa päädyimme yhteen." Remus halusi kuulla miten todella olimme päätyneet yhteen, hän myös kertoi, että oli jo kauan epäillyt, että meillä oli suhde.
"Remus, miten pystyit arvaamaan, että seurustelimme. Yritimme olla niin varovaisia, kuin ikinä pystyimme." Ihmettelin ja Remus vastasi, että näki sen miten katsoimme toisiamme. Tosiaan, muistin miten James minua ennen katsoi, hän ei ollut edes vahingossakaan aamuisen jälkeen vilkaissut minuun, ainakaan minä en sitä ollut huomannut.

"Oletko nähnyt Jamesia, hän ei ollut syömässäkään?" Kysyin Peteriltä, kun hän oli tullut minun ja Remuksen mukaan kirjastoon. Remus vilkaisi minua pieni huvittuneisuus silmissään.
"En ole nähnyt, paitsi viime tunnilla" Peter, vanha ystäväni, vastasi. Hän ilmeisesti jumaloi minua, kuin kaikki koulun tytöt, olin epäillyt aamupäivällä, mutta tietoni varmistui, kun hän sanoi, että olin ollut rohkea ja tehnyt oikein. Olikohan Peterkin homo?

"Oletteko ollut Jamesin kanssa kauankin yhdessä" Peter kysyi kiinnostuneena. Kerroin, kuinka kauan olimme olleet ja missä vaiheessa meillä oli alkanut menemään huonommin ja miksi, mutta en kertonut yhtä tarkasti kuin Remukselle, enkä kertonut miten olimme päätyneet yhteen.

Näin Jamesin vaitonaisena luokan edessä, hän näytti niin yksinäiseltä ja orvolta, mitä ei Jamesista herkästi voinut kuvitella. Olisin voinut mennä halaamaan häntä, mutta joku ehti ennen minua. Se joku oli Lily Evans. Häntä ei ilmeisesti haitannut, että James oli paljastunut homoksi.

Katselin hetken heitä, kunnes Remus laittoi kätensä olalleni.
"Näin on ehkä parempi" hän kuiskasi. Nyökkäsin vaimeasti. Onneksi liemien tunti alkoi, ei kerkeisi miettimään Lilyä ja Jamesia, jos haluaisin tälläkin kertaa hyvän arvosanan. Olen melko hyvä liemissä, vaikka itse sanonkin.

Koulussa liikkui kauheasti huhuja minun ja Jamesin suhteesta. Yleensä niissä oli James se konna joka oli milloin tehnyt mitäkin, mutta päivän mittaa myös törmäsin useisiin huhuihin, että minä olin pettänyt Jamesta. Jotkut taas uskoivat vakaasti, että emme koskaan olisi ollut enempää kuin ystäviä. Mikä ihmisiä kiinnostaa joidenkin yksityiselämä?

[Lunella]

Nyt vasta huomasin, että tää on täällä.
Grääh, ilmoitelkaas jos virheitä näkyy.
Tack.

[summer21]

Nonniin nyt tulisi uusi osa taas, aika lyhykäinen on mutta...
 Ilmotelkaa jos näkyy jotain mokia!

05. Sovinto

"Hei, Sirius, hei Remus", James tuli viereemme istumaan takkatulen ääreen. Hän pyyteli anteeksi käytöstään minua kohtaan ja sitä, miten oli meidät oikeat ystävänsä hyljännyt. Sovimme, että olisimme tästä edes ystäviä, ehkä parhaiden ystävysten ei pidä seurustella – ainakaan meidän kokemuksemme perusteella.
"Oikeastaan älysin vasta aamulla, että olen ollut niin hemmetin typerä. Luulin, että Michael ja Ennis olisivat olleet oikeasti minun ystäviäni..." James aloitti surullisena, mutta piristyi, kun Remus halasi häntä.
"Ja älysin, että te, olette maailman parhaat ystävät", James kuiskasi kyyneleet silmissään ja halasi meitä molempia. "Ja Peter." Hän naurahti vielä perään.

Sinä iltana menimme kaikki neljä onnellisina nukkumaan pitkästä aikaa. Kaikki olisi taas hyvin. Minäkin aloin pikku hiljaa käsittää, että meistä – Jamesista ja minusta – ei ikinä olisi voinut tulla mitään. Aivan kuin olimme juuri todistaneet, että jos olisimme jatkaneet yhdessä, eroaisimme riidoissa. Sitten ei ehkä enää ikinä olisi ollut meitä neljää enää.

"Kirottu aurinko", mutisin vihaisena, kun taas heräsin siihen, kun aurinko paistoi suoraan silmiini. Pitäisi varmaan vaihtaa jonkun kanssa sänkyä. Makailin sängyssäni ja odotin, että muut heräisivät, haluaisin näyttää kaikille, että nelikko on taas palannut, vahvempana kuin koskaan.

Ennis eikä Michael sanonut sanakaan Jamesille tai meille, kun olimme aamupalalla, eikä kukaan muukaan. Kaikki huomasivat, että nelikko on palannut, aivan niin kuin halusinkin. Söin tyytyväisenä kunnon aamupalan, pitkästä aikaa Jamesin kanssa.

Kun olimme menossa ensimmäiselle tunnille, törmäsimme Lilyyn. Kaikki katsoivat hieman ihmeissään Jamesia ja Lilyä, kun he vaihtoivat pienet suukot.
"Hei, saanko esitellä tyttöystäväni Lilyn." James hymyili Lilyn vierestä.
"Oho, onko se Potterin poika hankkinut itselleen tyttöystävän", Remus alkoi heittää ja onnitteli heitä molempia aivan innoissaan.

Se oli minulle ihan okei, että James alkoi seurustella niin äkkiä, vaikka olinkin Lily Evansille hieman kateellinen. No, Jamesille meidän juttumme oli ollut kauan sitten ohi, minä en vain nähnyt sitä, koska käytin kaiken aikani joko, moittimalla Jamesia tai hehkuttamalla miten ihana hän oli. Aika typerää ja lapsellista, mutta asiat joskus ymmärtää vasta jälkeenpäin, vaikka näkisikin ne, kielsin ne päässäni.

"Perhana, kohta on joulukin!" James huomasi illalla, kun teimme läksyjä – tai siis Remus teki.
"Ai niin, täytyykin hankkia seuraavalla Tylyahon keikalla teille lahjat…" Muistin yhtäkkiä, etten ollut hankkinut vielä yhtään joululahjaa, vaikka yleensä hankin ne jo varhain, etten vain unohda.
"Miksi odottaisit seuraavaan Tylyahon reissuun? Onhan minulla kartta ja viitta vieläkin", James vinkkasi silmäänsä. Sovimme, että menemme Jamesin ja Peterin kanssa toisella tunnilla Tylyahoon. Remus tietenkin jättäytyisi pois, koska oli koulua, vaikka kuinka yritimme houkutella häntä. No, Remusta ei koskaan kiinnostanut, jos oli kyseessä jotain hauskaa. Ainakaan paria poikkeusta lukuun ottamatta, hymyilin itsekseni.

"Olen pahoillani Sirius, mutta et voi tulla tänä jouluna meille, me menemme laskettelemaan." James sanoi pahoittelevasti. Lily, Remus ja Peter nauroivat, kun ajattelivat Jamesia suksilla. Olihan se varmaan aika metka näky, mutta minua lannisti se, että jäisin yksin tänne – Tylypahkaan. Joulu aivan yksin ei kuulostanut kovinkaan houkuttelevalta, mutta enköhän minä siitä selviäisi.

[summer21]

06. Särkyvä

Jouluaatto valkeni ja ulkoa kantautui naurua ja kiljuntaa. Jotkut varmaan olivat lumisotaisilla. Katselin murheellisena sänkyni kattoa. Minun oli noustava, kun pöllö koputteli ikkunaan. Pöllö oli Remuksen – valkea ja uljas tunturipöllö. Pöllö ojenteli ylpeänä vasenta jalkaansa, jossa oli pieni paketti, sekä kirje.

Hyvää Joulua Sirius!

Olen pahoillani, kun joudut olemaan siellä Tylypahkassa aivan yksin, mutta pianhan me tulemme takaisin valotuttamaan taas elämääsi! Sinä sentään saat syödä hyvin, meillä äitini poltti vahingossa kinkun ja siitä ei ole syötäväksi, joten tulee kinkuton joulu, mutta muuten minulla on ollut upea loma. Sinäkin varmaan eilisiltana sait Jamesin paketin. Minä sain häneltä suklaasammakoita ja kirjan joka kertoo vanhimmista velhosuvuista, jonka pikaisesti selasin läpi ja löysin sinunkin sukusi sukupuun. No, hyviä loman loppuja sinulle!
Ystäväsi Remus.

Remuksen paketista löytyi Huispaus vinkit aloittelijalle ja ekspertille – kirja, joka vaikutti ainakin ensisilmäyksellä mielenkiintoiselta. Avasin eilisiltana tulleen Jamesin paketin, olin ihmetellyt miten pöllöt olivat jaksaneet tuoda sen, se oli melko painava ja hirveän iso, ja mikä parasta ne veivät samalla Peterille ja Remukselle lahjat, jotka olivat aivan samanlaisia. Pöllöjä oli kolme, kaksi sarvipöllöä ja yksi oli oikein iso lehtopöllö.

Jamesin paketista löytyi paksu kirja, jota aloin selaamaan mielenkiinnolla. Kyynel tuli silmiini, kun ensimmäisellä sivulla minulle heilutteli käsiään neljä pientä poikaa. James oli vasemmalla oleva poika jolla oli melkein polkkatukka joka oli aivan sotkussa, seuraavaksi taas pieni Peter, jonka kasvoilla oli piskuinen hymy. Minulla taas oli ilkikurinen hymy, aivan kuin olisin juuri tehnyt jotain pahaa ja Remus näytti hirveän väsyneeltä ja ahdistuneelta. Tuolloin oli varmasti juuri tulossa täysikuu. Katselin kuvaa täysin lumoutuneena. Jamesin tukka oli ykkösluokalla mitä hirvittävin...

Ruokasalissa ei ollut melkein ketään, kun menin syömään aamupalaa. Pari Luihuista ja Korpinkynttä – Puuskupuheja ei ollut ollenkaan. Meitä Rohkelikkoja taas oli eniten. Neljä ykkös- ja kakkosluokkalaista tyttöä istui pienessä porukassa ja hihittelivät jollekin hauskalle jutulle. Yritin olla syömättä itseäni ihan ähkyksi aamulla, jotta jaksaisin syödä vielä myöhemmin. Kotitontut olivat kyllä laittaneet tänä jouluna parastaan, ruoka oli sen verran suussa sulavaa. Erilaisia puurojakin oli viittä eri lajia.


"Ai, olen jo hereillä!" Huusin, kun joku ravisteli minua väkivaltaisesti. Sain silmäni auki ja näin Remuksen joka näytti surulliselta. Huomasin, että ulkona oli vielä aivan pimeää.
"Mitä asiaa sinulla voi olla keskellä yötä, ja miten edes pääsit tänne näin myöhään? Parin päivän päästähän teidän piti tulla", mutisin ja nousin istumaan hangaten silmiäni.

"James… James on kuollut" Remus sai sanottua. Outo tunne kulki lävitseni. Tuijotin vain Remusta, joka nyökkäsi surullisena. Mieleni teki mennä oksentamaan, mutta en mennyt.
"Miten?" Sain vaivoin kysyttyä. Remus selitti jotain onnettomuudesta, jossa oli James perheineen kuollut. Kaikki tuntui kummalliselta, epätodelta, joten toljotin vain lattiaa. Kuumat kyyneleet täyttivät silmäni, kun älysin, että en näkisi enää ikinä Jamesia. Remus halasi minua tiukasti ja sanoi, että olisi tukenani. Tahdoin vain olla käpertyä peiton alle Remuksen kanssa, enkä ikinä tulisi pois.

"Yritä nukkua", Remus kuiskasi korvaani ja irtautui pitkästä halauksesta. Hän peitteli minut ja kävi makuulleen viereeni. Kiedoin käteni Remuksen ympärille, peläten, että hänkin menee pois luotani.


Eikä nää tähän vielä lopu

[NeitiMusta]

EI!!! Ei James saa olla kuollu!!!! 

Musta oli hyvä, et Sirius kerto kaikille, et sillä ja Jamesil on suhde. Ei se Jamesi touhu ollu ollenkaaa reiluu Sirre kohtaa. Varsinki ku se tykkäs siit tosi hirveesti. Aika äkkii James alko olee yhes Lilyn kans - onneks.

Mut James ei saa olla kuollu! JA Jamesin paketti Sirrelle oli ihana
Jatkoa odottelen

Tänks.
NeitiMusta
<3

[summer21]

Sori, sain tän jo betalta puolitoista kuukautta sitte, mutta nyt vasta aikaseks sain tän lisätä tänne Kasi osa on tulossa, mutta tällä hetkellä se on vanhan tietokoneen syövereissä ja kestää hetki ennenku saadaan sen sieltä, mutta kärsivällisyyttä niin se tulee ja kiitos NeitiMusta kommentistasi oletkin ensimmäinen kommentoija!
Mutta nyt tässäpä on tämä:


07.Sirius

Kymmenen vuoden päästä:
Sirius käveli illalla kotiinpäin Christinan kanssa. Kadulla tuli vain muutama ihminen heitä vastaan. "Isä, missä kaikki ovat?" Christina kysyi katsellen ympärilleen. Sirius ei tiennyt mitä vastaisi pienen tytön kysymykseen.

Hän mietti ja yllättäen pysähtyi, "Katsos kulta – "Sirius kyykistyi tyttärensä silmien tasolle ja laittoi kätensä tytön pienille hartioille, jotka saivat Siriuksen kädet näyttämään jättiläisen käsiltä. " – he suunnittelevat perheidensä kanssa huomista jouluaattoa, kaikki haluavat olla silloin kotona perheensä luona." Sirius selitti Christinalle, joka katsoi isäänsä silmät suurina.

Christina haroi hetken vaaleita pitkiä hiuksiaan. "Onko Remus nyt meidän perheemme?" Tyttö kysyi viisaasti, mutta vaimeasti mieheltä, joka nousi seisomaan ja otti Christinaa kädestä.
"Kyllä, Remus on nyt meidän perheemme", hän sanoi ja antoi yhden kyyneleen valua poskelleen.

Siriuksen vaimo ja Christinan äiti, Jane Musta oli kuollut alle vuosi sitten tammikuussa, kun oli ollut jahtaamassa pahamaineista jästien tappajaa ja kiduttajaa, Ben Baconia. Nyt oli heidän ensimmäinen joulunsa ilman Janea.

Sirius oli tavannut Janen sinä vuonna, kun pääsi Tylypahkasta ja oli ihastunut hänen vaaleisiin hiuksiinsa ja ruskeisiin silmiinsä. Jane oli tavattoman kaunis, hänellä oli hieman pyöreät kasvot ja lyhyt leuka, joka tuntui loppuvan vähän kesken, mutta se vain korosti hänen kauneuttaan.

Christina oli nyt 6-vuotias, hän oli hyvin paljon äitinsä näköinen, mutta oli perinyt Siriukselta silmät ja pitkän leuan. Mies ja lapsi, isä ja tytär, kävelivät käsi kädessä kadulla jota katuvalot valaisivat ja, jossa kuului vain hienovarainen tuuli puhaltavan ja minne lunta tuprutti.

**

Ovikello soi ja Sirius meni avaamaan. Oven takaa hän näki ensin vain hirveän ison lahjakasan, mutta sitten onnistui näkemään miehen jonka kasvot näkyivät lahjapinon takaa. Sirius otti kasan päältä pari pakettia ja vei ne kuusen alle, Remus tuli heti perässä.

He halasivat toisiaan, kun olivat saaneet kaikki paketit kuusen alle.
"Ei sinun koko kauppakeskusta olisi tarvinnut tyhjäksi ostaa", Sirius naurahti ja huusi Christinan paikalle. Pienen tytön ilme oli mitä suloisin, kun hän katseli kuusen alle ilmestyneitä paketteja. Christina ryntäsi halaamaan Remusta onnellisena.

"Noniin nyt syömään!" Sirius huusi ja laittoi vielä ruokia pöytään. Pöydässä vallitsi kiusallinen hiljaisuus.
"Sirius, tämä sinun ruokasi on todella herkullista!" Remus sanoi hieman irvistäen. Hetken Sirius ja Remus katsoivat toisiaan ja purskahtivat nauruun. Christina katsoi miehiä kummastuneena.
"Mille te nauratte?" Christina sanoi asiallisesti. "Tämä on ainakin hyvää."

Se, että tyttö piti Siriuksen ruuista, johtui varmaan siitä, että hän ei ottanut kinkkua tai kalkkunaa, eikä niiden kastikkeita. Jane oli paheksunut lihansyöntiä ja oli pienestä pitäen opettanut sen Christinalle, ja yritti saada Siriuksen lopettamaan, mutta Sirius ei luopunut herkuistaan.

Kello oli jo kahdeksan. Sirius aukaisi radion ja virnisti Remukselle. Radiossa alkoi juuri silloin soida Selastina Taigorin Kattilallinen kuumaa, väkevää lempeä – laulu.
"Jamesin äiti aina soitti tätä jouluna" Sirius tuumasi ja hänen silmissään kävi surullinen mustuus. Hän istui ystävänsä viereen lattialle ja he katselivat kun Christina availi paketteja. Aina välillä hän ojensi paketin Siriukselle tai Remukselle pettynyt ilme kasvoillaan.

He katsoivat televisiosta elokuvan Beyond Chrismas, jonka jälkeen oli Christinan nukkumaan menoaika. Sirius ja Remus korkkasivat oluet ja istuivat keittiönpöydän ääreen ja alkoivat pelata korttia sekä jutella niitä näitä. Viimein he puoli yhden aikaan kömpivät molemmat nukkumaan. Sirius kömpi omaan sänkyynsä ja Remus sängyksi pedatulle sohvalle. Remus jäi yöksi, koska Siriuksen piti mennä heti aamusta töihin ja jonkun piti olla Christinan kanssa.

Sirius oli ministeriössä kansainvälisten taikayhteyksien osaston päällikkö. Hänellä oli rutkasti alaisia ja hirveästi töitä, jonka takia Christina vietti joskus jopa päiviä Remuksen tai muiden Siriuksen ystävien luona. Kuten tavallista, Sirius lähti heti jouluaaton jälkeen töihin, mutta lupasi, että tekisi kahta nopeammin työt, niin voisi viettää juhlapyhät yhdessä tyttärensä kanssa.

[Lunella]

vihdoinkin! Mietin jo, että olinkohan lähettäny tätä osaa sulle ollenkaan betattuna...  En muista mainitsinko, mutta vähän hassusti loppui tämä luku... jotenkin kesken. Silti tyksin tästä ihan typöllä. :--)

[NeitiMusta]

Ihanaa et on tullu jatkoo.
En heti aluks tajunnu, et se Jane ei ollu niis aikasemmis luvuissa ja rupesin jo ettiin sitä. Tosi surullist et se kuoli. Mut Sirius on varmasti ihan hyvä isä.
Mut hyvä luku silti.

NeitiMusta.

P.S. Rakentava on nyt Karibian lämmössä.

[summer21]

Heii NeitiMusta ja kiituksia kommastasi
Viimosen osan lisäilen joskus...