Nimi: Menetettyjä piirteitä
Kirjoittaja: Geena
Genre: Angst, slash
Paring:H/D
Ikäraja: S
Disclaimer: En omista JKR:n hahmoja tai saa rahaa kirjoittamisestani. Ja kappale kuuluu Apulannalle, kiitos siitä.
A/N: Ensimmäinen songficcini. Kappale on Apulannan Sellaiset kuin itse olen.
Dracon PoV
Olen tavannut sellaisia kuin itse olen
En pitänyt heistä juurikaan
Heidän itsekeskeisyytensä ei kiinnostanut
Mahtaako ketään muutakaan?
Kyllä minä tiesin aina, että pidin itsestäni paljon, ja oletin olevani kaikkien muiden yläpuolella. Mutta ei siinä ollut mielestäni mitään pahaakaan: olen kuitenkin Malfoy, ja suvun ylpeys oli tarttunut minuunkin. Mutta sinun ylimielisyyttäsi minä en kestänyt. Jokainen tyttö ( ja ehkä muutama poikakin, kuten Finnigan) unelmoi sinusta, kasvosi koristivat lehtien kansikuvia, ja hylättyäsi ne lasit olit vielä niin perhanan hyvännäköinen. Ennen minä olin se, jota tytöt piirittivät jatkuvasti. Nyt en ollut muuta kuin joku yliylpeä nilkki luihuisesta.
Näkemättä jää
Se kaikki itsessään
Mitä ei voi sietää
Ja aina kun olimme kahden, kateus hyydytti parhaimmatkin hetket väliltämme. Se leimasi kaiken, mitä olin tekemässä, vaikka kuinka yritinkin karistaa sen kannoiltani. Minä rakastin sinua, mutta myös vihasin. Molempia pohjattomasti.
Ja minä jouduin salaamaan tunteeni sinulta täysin onnistumatta. Kai tiesit, miten vaikeaa se oli minulle? Rakastaa ja vihata.
Haluan antaa monta mahdollisuutta
Sydämeni huutaa sellaista
Mieleni rakastaa katkeruutta
En oikein kestä sellaista suhdetta
Yritin olla vähemmän katkera. Yritin pitää onnena, että olit niin komea: parhaannäköinen poika koko koulussa oli minun omani. En onnistunut. Entisen arvovaltani menetys tuntui joka sekuntina kipuna sielussani. Olenko kertonut, että olen pelkuri? En ikinä kertonut sinulle, mitä tunsin, ehei. Annoin sinun luulla, että olit tehnyt jotain väärin minua kohtaan, ja se vain lisäsi tuskaani. Rakkautesi oli minulle suurin lahja, mitä olen koskaan saanut tai olen saava. Ja minä ikään kuin… Torjuin sen.
Ylläni kannoin kahta nahkaa
Tunnistanut en kumpaakaan
Jätettyäni pitkään kestäneen tasaisen jakson taakse
Sahalaidat tuntuivat taas jossain
Sitten minä vahingoitin sinua. Aloin vältellä läheisyyttäsi, pakenin sinua luullen, että unohtaisit pian. Se oli suurin virheeni elämässäni. Näin heti, miten haavoitin sinua: tuska, suru ja hämmennys paistoivat silmistäsi.
”Mutta minähän rakastin sinua”, ne tuntuivat sanovan. Minä tahdoin tosiaan selittää sinulle kaiken. En olisi tahtonut tehdä sitä, mitä tein. Mutta minä olen suuri pelkuri. Siitä lähtien olen kantanut mukanani syyllisyyttäni ja surua, jonka näin sinussa.
Mitä arvoa
Pitkällä kaarella
Kun ei aisti mitään
Nyt elämästäni puuttuu sisältö. Tunnen läheisyytesi päivin ja öin; se seuraa minua häpeän varjona, joka jättää jälkensä kaikkeen. Elämäni ilonaiheet ovat kadonneet, on kuin maa olisi poltettu ja vain tuhka on jäänyt jäljelle.
Ei kukaan halua olla taistelukenttä
Jos en olisi pelkääjän paikalla, minä pyytäisin anteeksi. Mutta minä olen. Ja tulen aina olemaan. Silti, kaikesta huolimatta:
Minä rakastan sinua.
