Fandom ei ole minulle tuttu, mutta kiittelen, että tätä pystyi lukemaan varsin hyvin ilman minkäänlaista ennakkotuntemusta ja päästä silti jollain tavalla hahmoon ja tämän elämään kiinni.
Ensimmäinen raapale oli kovin riipaiseva. Tahdosta riippumaton yksinolo on kamalaa missä iässä tahansa, mutta lapsiin se iskee erittäin lujaa, kun syrjitään ja jätetään huomioimatta, ja usein syy on hyvin typerä. Älykkyydestä ja akateemisista mielenkiinnon kohteista huolimatta pidin kovasti siitä, että Dominil on tässä selkeästi lapsi ja pahastuu lapsen tavoin siitä, ettei muita kiinnosta. Hän kyllästyy ja kuvittelee pahoja asioita tapahtuvan heille, jotka ovat hänet torjuneet. Ihana tuo, miten hän myös varmistanut tietyt faktat, jos tällainen absurdi tilanne toteutuisikin. Tuli mieleen sellainen lapsen seikkailuretki, jossa on osattu ottaa huomioon myös käytännön seikat. Jotenkin niin ihanasti kyseistä hahmoa kuvaava piirre ja lapselle sopivaa huomauttaa, että kyllä, asia on varmistettu: "tulkoon vaan dinosaurukset, mutta minä selviän, hahhaa!"
En tiedä, pidinkö siitä, että tämä niin sanottu älykkyys oli osoitettu näillä ei-niin tavallisilla mielenkiinnonkohteilla, koska onko ihminen nyt älykkäämpi, jos hän lapsena lukee keskiaikaisesta sodankäynnistä ja vanhempana kääntää latinankielistä runoutta? En tiedä, sain tästä enemmän sellaista hifistelyn, vanhanaikaista elitismin makua, että tämä on sitä korkeampaa ja parempaa kulttuuria juuri näiden mielenkiinnonkohteiden kautta. Ymmärrän hyvin, mitä olet hakenut, mutta nämä johtopäätökset eivät vakuuttaneet minua.
lipeväkieliset treffipyynnöt palauttivat mieleen lasten huterat perustelut sille, miksi syntymäpäiväjuhliin ei saanut tulla.
Tämä oli niin hyvin sanottu ja tavoitin hyvin se, mitä tämä tarkoitti. Ettei haluta (aivan syystä) antaa anteeksi lapsuuden kaltoinkohtelua vain siksi, että "no silloin oltiin lapsia ja sä olet nyt nätimpi" tai muita kammottavia mukahyviä tekosyitä. Lempikohtani tekstissä, samaistuin ♥︎
Vaikka Dominil sanoo viimeisessä olevansa onnellisempi kuin koskaan, tämä raapale oli kaikkein kolkin ja tummin. Päihdekäyttö jatkuu ja ihmisiä tapetaan sivubisneksenä, no huh! Jotenkin niin raju kontrasti siinä, mitä hän itse sanoo ja mitä tapahtuu. Tuli epäuskoinen fiilis, mutta tosiaan, en hahmoa tunne. Onko hän vilpitön vai valehteleeko hän itselleen? En osaa sanoa.
Muutamia virheitä tekstissä oli. Dominil on ensimmäisessä virkkeessä kirjoitettu Domilin ja linnunlantiosilla pitäisi varmaan olla linnunlantioisilla. Ja olisiko tämän lauseen oikea muoto: "fantasioimalla
typerysten päiden irrottamisesta mahdollisimman brutaalilla tavalla"? Raapaleita lukiessa kun tekstiä ei ole paljon, huomio kiinnittyy paljon helpommin mahdollisiin typoihin, kun tekstiä tarkastelee, mutta pelkkiä lyöntivirheitähän nuo on. Muuten teksti oli sujuvaa.
Tämä oli mielenkiintoinen, ajatuksia ja tunteita herättävä ficci. Olen hyvilläni, että tulin napanneeksi sen kommenttikampanjasta, kiitän! :>
