Kirjoittaja: Chibi
Aihe: Itsepohdiskelu
Ikäraja: S
A/N: Kirjoitin tämä puoli kahdeltatoista eräänä yönä ja luin tänään koulun aamun avauksessa.
Tiedättekös, on päiviä, kun vain olemme emmekä ajattele mitään.
On myös päiviä, kun ajattelemme paljon.
Ehkä jopa liikaa. Sellaisina päivinä ei haluaisi olla siellä missä juuri silloin on. Maailma tuntuu pimeältä, eikä valoa näy. Tuntuu, että seinät kaatuvat päälle, ja että kaikki valo on poissa. Kaikki hyvä, jonka takia olet elänyt, on kadonnut. On vain asioita, joista et pidä. Asioita, jotka huolettavat. Asioita, joita häpeät. Asioita, joihin olet kyllästynyt. Asioita, joita vihaat. Ja ennen kaikkea asioita, joita pelkäät.
Mutta miksi sinä pelkäät? Entä miksi vihaat? Mikä syy sinulla on olla kyllästynyt? Mitä aihetta sinulla on hävetä? Ja miksi olet huolestunut? Kaikkeen pitää olla syy. Joka asia ja teko pitää osata perustella. Kaikki haluavat hyvän perustelun, että miksi juuri hän? Miksi juuri nyt? Ja miksi juuri tätä?
Perusteluksi tahdotaan muutakin, kuin; "minä pidän hänestä."
Muutakin, kuin; "koska nyt on hyvä hetki."
Ja muutakin, kuin; "koska se sattuu olemaan hyvää."
Silloin monet masentuvat. He eivät haluaisi perustella enempää. Haluaisivat, että asiat ratkeavat itsestään. Mutta totuus on, että he pelkäävät. Pelkäävät sanovansa väärät sanat ja tekevänsä väärät liikkeet. Pelkäävät, että heille nauretaan.
Juuri tämän takia ajatuksiinsa ei saa vaipua liikaa. Unohtaa, että maailmassa on pahempiakin asioita, kuin; "Voi ei, mä sanoin väärin."
Sellaiset asiat, voi aina korjata. Mutta jos masentuu taysin ja unohtaa kaiken hyvän, voi lopputulos olla kohtalokas sinun itsesi ja läheistesi kannalta. Joten, unohda pikkumurheet.
Nauti tästä päivästä, muista läheisiesi äläkä vaivu epätoivoon.
Maailmassa on aina ainakin yksi valo ja tänään se voit olla sinä.