Title: Mitä nainen haluaa
Author: Larjus
Chapters: Lyhyehkö oneshot
Fandom: Helluva Boss
Pairing: Millie/Moxxie
Genre: Jotain romantiikkalässyä
Rating: S
Disclaimer: Sarja hahmoineen Vivziepopin luomus, minä vain lainaan. En hyödy kirjoittamisesta rahallisesti.
Summary: ”Ai niin, sinä olit luvannut lahjoja!” Millie hihkaisi ja kipitti innoissaan sohvalle istumaan. ”No, näytä jo, mitä olet minulle hankkinut! Olen odottanut koko päivän!”A/N: Pitihän sitä viimein kirjoitella Hellaversen tältäkin puolelta jotain ficciä. Muutaman muunkin idean olen ehtinyt saada, mutta päätin aloittaa kirjoittelun Milliestä ja Moxxiesta, koska he ovat vain niin lutu pari ;__; ♥ Eipä tämä tosin mikään ihmeellinen ole, randomidea josta eka jopa mietin, saako tästä edes mitään kelvollista ficciä aikaiseksi. Mutta sai tai ei, päätin silti kirjoittaa
Osallistuu haasteisiin
Fandomkohtaiset OTP:t III,
Otsikoinnin iloja II (Kysymysotsikko) sekä
Kirjoita ja kommentoi III (jossa aiheeni on canonparitukset).
Mitä nainen haluaa”Voi Mox, tämä päivä on ollut suorastaan täydellinen”, Millie huokaisi onnellisesti aviomiehelleen. Oli hänen syntymäpäivänsä, jonka kunniaksi Moxxie oli aluksi valmistanut hänelle herkullisen aamiaisen ja tarjoillut sen suoraan vuoteeseen, ja myöhemmin tämä oli vienyt hänet elokuviin sekä ravintolaillalliselle. Siitä oli aikaa, kun heillä oli viimeksi ollut tilaisuus käydä treffeillä, ja kokonainen päivä vain toistensa seurasta nauttien oli ollut paikallaan molempien mielestä.
”Eikä se vielä tähän pääty”, Moxxie totesi arvokkaasti avatessaan heidän asuntoonsa johtavan oven.
”Ai niin, sinä olit luvannut lahjoja!” Millie hihkaisi ja kipitti innoissaan sohvalle istumaan. ”No, näytä jo, mitä olet minulle hankkinut! Olen odottanut koko päivän!”
Millie näytti melkeinpä hyppivän paikallaan tai kiemurtelevan pois nahoistaan, mikä sai Moxxien hymyilemään. Tämän into oli kaikessa vilpittömyydessään niin viehättävää ja sydäntä lämmittävää. ”Odota siinä”, hän käski. ”Tulen ihan kohta takaisin.”
Sen sanottuaan Moxxie pujahti makuuhuoneen puolelle ja avasi vaatekomeron oven. Housu- ja paitapinojen seasta hän kaivoi esiin kaksi kiiltävänpunaiseen paperiin käärittyä lahjapakettia, joiden ympärille oli sidottu kultaista nauhaa. Hän kaappasi isomman kainaloonsa ja puristi sormensa pienemmän ympärille ja lähti sitten kiikuttamaan niitä vaimolleen, joka istui yhä kuuliaisesti sohvalla, vaikka olikin selvää, että lyhytkin odottelu oli hänestä tuskaa. Sorkkien kopina asunnon puista lattiaa vasten oli innokkaan kärsimätöntä.
”Hyvää syntymäpäivää”, Moxxie toivotti vaimolleen ties kuinka monennen kerran sinä päivänä istuuduttuaan myöskin sohvalle ja ojensi tälle lahjapaketeista pienemmän.
”Kiitos, Mox”, tämä vastasi suorastaan säteillen ja suikkasi pienen suukon miehensä poskelle. ”Voi miten ihania paketteja! Mitäköhän niissä oikein onkaan…”
Millie ei mitenkään malttanut avata ensimmäistä lahjaa siististi, vaan suorastaan raastoi paperin ja nauhan sen ympäriltä saadakseen mahdollisimman nopeasti selville, mitä Moxxie oli hänelle hankkinut. Pian hänellä oli käsissään pieni, litteä samettirasia, jonka hän päätyi avaamaan varovasti kuin se olisi voinut hajota hänen käsiinsä hetkenä minä hyvänsä.
”Oih”, Millie henkäisi katsellessaan rasian sisältöä. Samettipehmusteen päällä lepäsi kultainen kaulaketju, jonka riipuksena oli pieni musta, pisaranmuotoiseksi hiottu timantti. ”Se on niin kaunis.”
”Ihan niin kuin sinäkin”, Moxxie vastasi hellästi. ”Tiesin, että se sopisi sinulle täydellisesti, heti kun näin sen. Laitanko sen sinulle?”
Millie nyökkäsi. ”Tämä on täydellinen. Kiitos, Mox. Sinä se kyllä tiedät, mitä nainen haluaa”, hän naurahti, kun Moxxie oli auttanut korun hänen kaulaansa. Hän piteli riipusta kämmenellään ja katseli sitä hymyillen. Se kaulassaan hän tunsi olonsa melkein prinsessaksi. Vähintäänkin Moxxie oli prinssi, hänen unelmiensa täydellinen prinssi.
”Tottahan toki minä haluan vaimoani miellyttää”, tämä vastasi. ”Olen kuullut joidenkin syntisten sanovan, että timantit ovat naisen paras ystävä, ja siinä taitaa olla perää.” Moxxie nosti käsivarsilleen lahjapaketeista suuremman, joka oli siihen asti odottanut sohvalla hänen vieressään. ”Ja sitten seuraava lahja. Ole hyvä, Millie.”
”Oho, onpas se iso!” Millie ihasteli pakettia, jonka Moxxie ojensi hänen syliinsä. ”Mitä sinä olet vielä hankkinut minulle… Lisää timantteja?”
Isompi lahja avattiin kääreistään aivan yhtä hienostuneesti ja siististi kuin pienempikin. Paperisuikaleet ja nauhanpätkät leijailivat ilmassa, kun Millie repi kärsimättömästi pakettia auki. Pian hänellä oli käsissään taas uusi laatikko, tosin tämä oli suurempi ja sen pinta tuntui olevan sametin sijasta nahkaa.
Millien silmät suurenivat, kun hän nosti laatikon kannen pois paikaltaan ja näki, mitä vielä Moxxie oli hänelle hankkinut. Timantteja paketti ei sisältänyt vaan jotain jopa vielä upeampaa. Laatikossa punaisten pehmusteiden päällä oli sävyltään aavistuksen kultaan taittuva, kattolampun valossa kiiltelevä yhden käden miekka.
”Vau”, Millie sai vaivoin sanottua ja varovasti nosti miekan pois laatikosta. Sen kahva istui hänen käteensä täydellisesti, kuin se olisi häntä varten taottu. Sen terä oli niin kiiltävä, että hän erotti siitä oman heijastuksensa. ”Se… onko se…”
”Enkeliterästä”, Moxxie kertoi vahvistaen samalla vaimonsa epäilyt.
”Carmilla Carminelta?” tämä vielä kysyi ja vastausta odottamatta jatkoi: ”Voi Mox, tämä on varmasti maksanut maltaita. Miten sinä ikinä – ”
”Vain paras on riittävän hyvää sinulle, Mills. Älä mieti sen hintaa vaan ajattele ennemmin, miten hyvin tuolla teloittaa kenet tahansa.”
Moxxien sanat saivat Millien jälleen nauramaan. ”Sinä se todellakin tiedät, mitä nainen haluaa”, hän sanoi ja ihasteli uusia lahjojaan. Ne olivat varmasti olleet todella kalliita, mutta hän oli otettu siitä ajatuksesta, että oli Moxxien mielestä niiden arvoinen. Kaulakoru oli saanut hänet tuntemaan olonsa prinsessaksi, miekka ei niinkään, mutta kyllä hän mielellään oli samaan aikaan myös kova mimmi, jonka ammatti oli tappaa palkkiota vastaan. Enkeliteräksestä tehdyllä miekalla sekin onnistuisi leikiten.
”Kiitos Mox, tämä on ollut ehkä paras syntymäpäiväni ikinä. Nämä lahjat ovat melkein liiankin upeita, ja…”
Millie laski miekan kädestään takaisin laatikkoon pehmusteiden päälle ja suuteli Moxxieta suoraan suulle. Hän asetteli kätensä tämän selkään ja antoi suudelman syventyä heti monta astetta. Moxxien käsi upposi hänen hiuksiinsa.
”Eikä sen tarvitse tähän loppua”, tämä sanoi käheästi suudelman tauotessa. ”Meillä on koko loppuilta ja vaikka yökin aikaa, ja minä kyllä tiedän, mitä ainakin minun oma naiseni vielä haluaa.”
”No, näytäpä sitten niin katsotaan, miten oikeassa olet tälläkin kertaa”, Millie haastoi ja kikatti, kun Moxxie tarttui häntä kädestä ja johdatti kanssaan makuuhuoneeseen.
