Nimi: Helliä alkuja
Kirjoittaja: Pura
Fandom: Jojo’s Bizarre Adventure
Ikäraja: K-11
Paritus: Mista/Giorno
Genre: Fluff, romance, arkinen hellittely
Vastuuvapaus: En omista mitään enkä tee tällä rahaa.
Varoitukset: Alastomuutta ja viittauksia seksiin
Yhteenveto:
Giornon shampoon tuoksu ympäröi heidät, ja Mista unohtuu taas ihailemaan Giornon kauneutta. Hänen ihonsa aivan kuin hehkuu, ja hänen hiuksensa ovat kuin sädekehä tyynyillä, kosteat ja tummankultaiset. Ilman pieniä nutturoita otsallaan hän näyttää herkältä ja tavallaan keskeneräiseltä. Meikki, vaatteet ja suojakuoret ovat kaikki tiessään, ja jäljelle jää vain Giorno, omana itsenään. Mista on ainut ihminen maailmassa, joka saa nähdä Giornon tällaisena. Ajatus tekee hänet nöyräksi ja samaan aikaan päihdyttää, kuristaa hänen äänensä tunteiden painosta hiljaiseksi ja karheaksi.
A/N: AO3:n puolella oon julkaissut muutaman muunkin ficin Jojosta, mutta tämä on ensimmäinen, jonka sain käännettyä. Tämä on jonkinlainen canoninjälkeinen au, jossa kaikki ovat elossa ja onnellisia. :’)
Suomifandom taitaa olla aika pieni, mutta toivottavasti tälle supermakealle siirappiannokselle löytyy joku lukija <3-
Helliä alkujaMista hiipii varjojen poikki käytävän hämärässä, varoen pitämästä meteliä jottei herättäisi muita. Hän on tottunut kuulemaan makuuhuoneista hiljaista keskustelua iltaisin - Fugon ja Narancian leikkimielistä kiistelyä jostakin, Abbacchion ja Bucciaratin hellänsävyistä keskustelua - mutta tänään kaikki ovat kuolemanväsyneitä ja varmaankin jo nukkumassa.
Tällainen hiiviskely on vähän hankalaa, mutta Mista ei vaihtaisi sitä mihinkään. Nämä ihmiset ovat hänen perheensä, ja vaikka heillä kaikilla tätä nykyä olisikin varaa asua omillaan, tuntuu edelleen turvallisemmalta, että kaikki kuusi asuvat samassa talossa. Trishillekin on huone kyläilyä varten, ja Mista rakastaa niitä hetkiä, kun Trishkin on täällä ja talo tuntuu vielä tavallistakin täydemmältä. Siltä, että koko perhe on turvallisesti koossa.
Sitäkin enemmän hän rakastaa sitä, että saa asua ja elää lähellä Giornoa. He eivät jaa huonetta kuten Abbacchio ja Bucciarati, mutta heidän huoneitaan erottaa vain lyhyt käytävä, ja viimeaikoina Mista on todennut, että sen hiipii yön pimeydessä nopeasti.
Hän kaivelee avaimen taskustaan ja sovittaa sen käytävän viimeisen oven lukkoon, koputtaen oven puuta kevyesti avatessaan sen.
“Pomo, oletko täällä?” hän huhuilee, edelleen hiljaa.
“Kylpyhuoneessa”, kuuluu yhtä vaimea vastaus, ja Mista seuraa Giornon ääntä pidemmälle huoneistoon, ohi ylenpalttisen ylellisten sohvien ja niille kasaantuneiden vilttien ja vaatteiden. Hän tulee kylpyhuoneen ovelle ja jää hetkeksi paikoilleen ihailemaan ovesta avautuvaa näkyä.
Giorno istuu kylpyammeen reunalla päällään pörröinen vaaleanpunainen kylpytakki. Se on hänelle hiukan liian iso, ja hihat peittävät kädet lähes kokonaan, niin että vain sormenpäät pilkistävät ulos. Se saa hänet näyttämään pehmeältä ja vähän todellista nuoremmalta.
“Hei”, Giorno sanoo hymyillen. Mista on selvästi keskeyttänyt hänen iltatoimensa: hänellä on kädessään vanulappu, ja hän on jo pyyhkinyt silmämeikkinsä pois. Huulet ovat kuitenkin vielä upealla korallinpunalla maalatut. Hän näyttää tavallaan keskeneräiseltä, mutta silti henkeäsalpaavan kauniilta.
Mistan on pakko myöntää, että hän rakastaa sitä, että Giorno on viime aikoina alkanut meikata enemmän. Huulipuna on uusi juttu, kuten luomivärikin. Kerran Mista yllätti Abbacchion opettamasta Giornolle luomivärin häivytystekniikoita, muttei uskaltaisi ikinä kertoa asiasta kenellekään, sillä ei halua tulla puukotetuksi luomivärisiveltimellä. Silti, näky oli suloinen.
“Saanko auttaa?” hän kysyy astuessaan lähemmäs. Giorno hymyilee ja tekee hänelle tilaa ammeen reunalla. Mista istuu alas, poimii laatikosta vanulapun ja kaataa sille puhdistusainetta. Hän kallistaa Giornon päätä, ja Giorno sulkee silmänsä tuntiessaan kosketuksen. Mista ei voi vastustaa häntä, vaan hänen on aivan pakko suukottaa Giornon nenänpäätä, ennen kuin pyyhkii huulipunan varovasti pois. Giorno pysyy hiljaa paikoillaan ja hengittää rauhallisesti. Hänen kultaiset silmäripsensä piirtävät varjoja poskille.
Mista puhdistaa Giornolta huomaamatta jääneitä rajauskynän rippeitä vasemman silmän kulmasta, ja sitten hän nojautuu suutelemaan Giornoa ilmaistakseen, että on valmis. Giorno maistuu puhdistusaineelta, kitkerän kemikaaliselta, ja Mista irvistää.
“Entäs hiukset?” hän kysyy suudelmien sijaan.
“Jos välttämättä haluat”, Giorno naurahtaa.
“Totta helvetissä haluan”, Mista sanoo vakavana.
Giorno tietää jo, kuinka paljon Mista pitää hänen hiuksistaan ja niillä leikkimisestä, ja siirtyy pois tieltä, jotta Mista ylettää poimimaan kamman lavuaarin reunalta. Hän istuu takaisin alas ja laskee kamman vielä hetkeksi syliinsä, nykäisee sitten nauhan Giornon letin päästä. Vihreät silmät aukeavat hetkeksi ja uninen katse kohtaa hänen omansa, ennen kuin Giorno sulkee taas silmänsä. Mista hymyilee hiljaa ja vetää sormiaan kultaisten suortuvien läpi, selvitellen ja silitellen. Letti jättää hiukset aina kauniin laineikkaiksi, ja ne tuoksuvat pitkän päivän jälkeenkin hyvältä. Mista poimii kamman sylistään ja kampaa Giornon hiukset huolellisesti, nauttien pehmeiden kiiltävien suortuvien tunnusta. Giornokin pitää kosketuksesta, hän lähestulkoon kehrää ja töykkii päätään Mistan käsiä vasten.
Mista laittaa kamman pois ja käy Giornon otsaa koristavien pienten nutturoiden kimppuun. Hän ei yhtään tiedä, miten ne onnistuvat aina pysymään niin täydellisen siisteinä, sillä niitä pitää kasassa vain muutama pinni ja suihkaus hiuslakkaa. Niistä pääsee helposti eroon, ja Mista purkaa nutturat ja kampaa otsahiuksetkin, kunnes kampaus on tiessään ja hiukset kehystävät Giornon kasvoja pehmeinä laineina.
Mista ei kuitenkaan lopeta hiusten hipelöimistä, vaan jatkaa silittelyä, nautien hiusten silkkisestä tunnusta. Giorno nojaa päätään Mistan käteen, ja Mista tukee sitä, yrittäen hieroa Giornon ohimoita. Giorno hymisee onnellisesti ja avaa viimein silmänsä.
“Hei”, Mista kuiskaa kohdatessaan samean katseen. Giorno kääntää päätään ja painaa suukon Mistan kädelle.
“Tule kanssani suihkuun?” Giorno kysyy, ihan kuin olisi mitään mahdollisuutta, että Mista ikinä kieltäytyisi. Hänen täytyisi olla hullu jättääkseen sellaisen tilaisuuden käyttämättä. Hän nousee ylös ja alkaa riisuutua sellaisella kiireellä, että Giornoa naurattaa.
Hän riisuu hattunsa ja pörröttää latistuneita hiuksiaan. Hattu tekee niistä aina sotkuiset mutta kuitenkin jotenkin litteät. Giornoa ei näytä haittaavan, vaan tämän katse eksyy paljastuneelle rinnalle kun Mista vetää paidankin päältään. Saappaat ja housut seuraavat sitä sotkuiseen kasaan vessanpöntön päälle, ja viimeiseksi hän asettaa aseensa varovasti pinon päällimmäiseksi.
Hän tuntee Giornon arvostavan katseen kehollaan, joten hän kääntyy ja kohtaa sen. Giornon poskilla on nyt kevyt puna, ja hän tuijottaa Mistaa kiinteästi. Mista iskee silmää ja keinuttaa lanteitaan sensuellisti riisuessaan viimeisenä bokserinsa. Giorno nauraa hänelle, iloisena ja punaisena, ja ojentaa hänelle kätensä. Mista kiirehtii tarttumaan siihen, ja Giorno kiskoo hänet luokseen huvittavan kärsimättömästi. Hän päätyy seisomaan Giornon reisien väliin ja nojaamaan otsansa Giornon otsaa vasten.
Lämpimät kädet asettuvat Mistan lanteille ja vetävät hänet vaativasti lähemmäs, kunnes he ovat toisissaan aivan kiinni. Mistan kädet puolestaan löytävät Giornon kylpytakin vyön ja avaavat solmun. Hän avaa kylpytakin ja paljastaa Giornon alastoman vartalon. Mista äännähtää arvostavasti ja sujauttaa kätensä takin sisään, vetää hellästi kunnes Giornokin nousee seisomaan.
Sitten Mista työntää takin tämän hartioilta, välittämättä siitä, minne se putoaa. Hänen silmänsä liimautuvat hänen edessään paljastuvan kehon kauneuteen. Kaikki Giornossa on niin täydellistä, että joka kerta kun Mista hänee hänet alasti, hänestä tuntuu, ettei hän pysty hengittämään.
Giorno on nykyään yhtä pitkä kuin Mista, mutta näyttää edelleen hoikalta ja herkältä verrattuna Mistaan leveine harteineen ja näkyvämpine lihaksineen. Giornon kehossa on silti voimaa, ja Mista rakastaa hänen rintaansa ja voimakkaita reisiään. Hän ei voi olla katsomatta niitä nyt, vaan ahmii Giornoa häpeämättömästi katseellaan. Hän ihailee tämän kalpeaa ihoa ja sen kaunista punastumista. Giornon vahvoja käsiä jotka tavoittelevat häntä ja asettuvat taas lanteille. Kultaista karvoitusta ja pehmeää, nättiä ja juuri sopivan kokoista kalua reisien välissä.
Mistan on pakko nojautua suukottelemaan Giornon kaulaa ja hartiaa, hän ei voi sille mitään. Giorno on niin upea, ja hänen pitäisi oikeastaan saada osakseen suukkoja ihan koko ajan. Giornon nauru on maailman ihanin ääni, kevyt ja iloinen, ja Mista tuntee sen värinän huuliaan vasten. Hän virnistää Giornon ihoa vasten.
“Mitäs?”
“Miten olisi se suihku?” Giorno ehdottaa leikkisästi kainoa teeskennellen.
“Ihan kohta”, Mista mutisee ja nuolaisee ihoa edessään, nauttien Giornon mausta ja tuoksusta. Giorno antaa hänen tehdä mitä haluaa, ja keskittyy vain silittelemään hänen kylkiään hajamielisesti Mistan siirtyessä kurkulle ja siitä leualle ja viimein Giornon huulille.
“Yh”, Mista valittaa ja töytäisee näreissään Giornon nenää omallaan. “Maistut vieläkin meikinpoistoaineelta.”
“Suihku auttaisi siihenkin”, Giorno hymähtää. “Tule nyt, haluan pestä hiuksesi.”
Ei Mista hänelle pysty sanomaan ei, etenkään kun tarjolla on hiusten hipelöintiä. He astuvat suihkuun ja Mista vetää vehon kiinni.
Tila ei ole missään nimessä pieni; huolimatta siitä, että yrittää usein esittää vaatimatonta, Giorno rakastaa luksusta ja hemmottelua. Suihkun pää on valtava ja siinä on kaikenlaisia eri asetuksia, joita suurinta osaa Mista ei edes ymmärrä. Suihkussa on erikseen hierovia suihkuja ja höyrystin ja penkkikin, sekä suuri hyllyllinen kauniita pulloja, jotka sisältävät hiustuotteita, suihkugeelejä, öljyjä ynnä muita tököttejä. Mistalla ei ole aavistustakaan, mistä aloittaa, mutta Giorno nappaa tottuneesti hyllyltä korkean sinisen pullon katsomatta edes sinne päin.
Giorno työntää Mistan hetkeksi suihkun alle, ja kaataa sitten shampoota kämmenelleen, astuu lähelle ja hautaa sormensa Mistan hiuksiin.
Se tuntuu paremmalta, kuin Mista olisi osannut kuvitella. Giornon kädet ovat pehmeät mutta varmat, ja hän hieroo Mistan päänahkaa vaahdottaessaan shampoon. Se tuoksuu hyvältä, ja Mista tunnistaa tuoksun osaksi sitä, miltä Giorno yleensä tuoksuu. Hän ei osaa nimetä sen ainesosia, mutta se on tuttu niistä kerroista, kun Mista on saanut vain haudata kasvonsa Giornon hiuksiin ja hengittää häntä.
Mista sulkee silmänsä ja nauttii Giornon kosketuksesta. Silloin tällöin häneltä pääsee pieniä nautinnon ääniä. Hän on varma, että hiukset ovat jo puhtaammat, kuin ne ovat koskaan olleet, mutta Giorno jatkaa hierontaa vielä monta ihanaa minuuttia. He ovat käyneet yhdessä suihkussa ennenkin, mutta yleensä ne suihkut ovat sisältäneet hyvin paljon enemmän seksiä ja vähemmän peseytymistä. Tämä on uutta ja odottamatonta ylellisyyttä.
“Nyt taidat olla valmis”, Giorno naurahtaa lopulta, ja ohjaa Mistan kallistamaan päänsä suihkun alle. Mista huuhtoo vaahdon pois ja katsoo sitten taas Giornoon.
“Voinko minä pestä sinun hiuksesi?”
Giorno nyökkää hymyillen ja antaa pullon hänelle. Hän kaataa kädelleen ehkä vähän liikaakin shampoota, ja hieroo sen Giornon hiuksiin, nauttien märkien, liukkaiden suortuvien tunnusta sormissaan. Tuoksu täyttää taas huoneen, ja ilma heidän ympärillään on sumuista ja lämmintä. Giorno näyttää siltä, että kehrää kohta, ja kun Mista siirtyy saippuoimaan hiusten pituuksia, hän varastaa nopean suudelman.
Giorno valitsee toisen saippuapullon ja alkaa pestä Mistan ihoa, alkaen rinnalta ja kainaloista ja siirtyen sitten alaspäin. Hänen kätensä tuntuvat hyvältä, ja hän näyttää upealta, joten Mista ei oikein voi mitään sille, että hänen kehonsa reagoi. Giorno vain hymyilee ja pesee sieltäkin, hellin ja kiusoittelevin kosketuksin. Ilmassa heidän välillään kasvaa jännite, mutta Mista ei tee mitään viedäkseen sitä tämän pidemmälle. Heitä kumpaakin väsyttää, ja Giorno näyttää olevan tänään tyytyväinen tällaiseen pehmeään ja viattomaan läheisyyteen.
“Millainen olo sinulla on, tämänpäiväisen jälkeen?” Giorno kysyy huuhdeltuaan hiuksensa. Hän alkaa seuraavaksi hieroa latvoihin jonkinlaista öljyä. Ehkä sen takia hänen hiuksensa ovat aina niin silkkiset ja kiiltävät?
“Miten niin?” Mista kysyy seuratessaan esimerkkiä ja alkaessaan saippuoida Giornon kehoa.
“Oletko väsynyt? Minä olen”, Giorno myöntää ja sulkee silmänsä, nauttii Mistan kosketuksesta ihollaan.
Heillä on ollut pitkä päivä: ensin neuvottelu ranskalaisen ‘bisneskumppanuudesta’ kiinnostuneen järjestön kanssa, sitten epämiellyttävän kireä videokonferenssi Speedwagon-säätiön kanssa, ja sen jälkeen raporttien läpikäyntiä autossa matkalla tapaamaan erästä capoa. Heidän oli määrä selvittää suuren rahasumman katoamissyy, ja silloin meno muuttui veriseksi.
Giorno ei missään vaiheessa ollut varsinaisessa vaarassa, mutta kyllä uhkauksia huudettiin ja aseita vedettiin esiin ja ammuskeltiinkin, ja Mista oli koko tapahtumasarjan ajan peloissaan Giornon puolesta. Hän painoi Giornon maahan ja ampui capon sekä tämän lähimmät alaiset varsin tehokkaasti, vaikka itse sanoikin, mutta silti. Hänestä tuntuu, että hänellä täytyy pian olla harmaita hiuksia, hän huolehtii niin paljon.
Tällaisia päiviä on ollut tässä kuussa monta, ja sellaisia kuukausia on ollut tänä vuonna monta. Jatkuva varpaillaan olo stressaa, mutta kaiken tämän täytyy olla vielä paljon rankempaa Giornolle. Pomolla on kaikkein suurimmat paineet; hän johtaa koko organisaatiota, ja joku haluaa aina tappaa hänet ja viedä hänen paikkansa. Joku on aina hänen tiellään ja vaatii häneltä jotakin.
Mistan tehtävä on auttaa häntä rentoutumaan, ottaa hetkeksi vastuun paino pois hänen harteiltaan. Giorno kantaa koko Passionen painoa, mutta Mista on se, joka voi vuorostaan tukea häntä, hellästi mutta vahvana, jotta Giorno saa levätä.
“Olen vähän”, hän kuitenkin myöntää. Hän on onnellinen, kun saa tehdä työtään ja suojella ihmisiä, joista välittää, mutta tänään sekä keho että mieli tuntuvat väsymyksestä raskailta.
“Voisin nukkua vaikka kuukauden”, hän jatkaa ja töytäisee Giornoa leikkisästi. “Kuka olisi uskonut, että donin henkivartijan homma on näin rankkaa.”
Giorno naurahtaa pestessään öljyä hiustensa latvoista. Hän tietää, ettei Mista ikinä haluaisi tehdä mitään muuta, koska hän kuuluu tähän, Giornon rinnalle, suojelemaan ja auttamaan parhaansa mukaan. Se on tärkeää ja tämä kaupunki tarvitsee heitä. Giorno tarvitsee Mistaa, ja Mista häntä.
“Ehkä meidän pitäisi lähteä lomalle”, Giorno pohtii. “Voisin jättää johdon vähäksi aikaa Brunon ja Leonen vastuulle ja viedä sinut jonnekin.”
“Romanttiselle lomalle Pariisiin tai jotain?” Mista virnistää.
“Jos pitäisit siitä, niin kyllä. Saat valita matkakohteen.”
“Oho. Minä mietin sitä”, Mista lupaa, ja saa palkkioksi hymyn.
“Mieti. Haluaisin hemmotella sinua hiukan”, Giorno sanoo ja astahtaa aivan lähelle suudellakseen Mistaa. Suudelma on hellä ja kiireetön, ja haipuu pian halaukseksi. Heitä väsyttää niin, että pitkään he vain seisovat paikoillaan lämpimän suihkun alla toisiinsa nojaten.
Kuumaa vettä riittäisi tässä talossa vaikka läpi yön, sillä Giorno on sijoittanut kuumavesivaraajiin pienen omaisuuden, mutta lopulta Mistasta alkaa tuntua, että on aika lopettaa. Hänen sormenpäänsä ovat rypistyneet ja huoneen kostea kuumuus saa hänet tuntemaan olonsa entistäkin väsyneemmäksi.
“Ollaanko valmiita?” hän kysyy Giornon olkapäätä vasten. Giorno nojaa häneen niin raskaasti, että taitaa melkein nukkua.
“Mmm, varmaankin” Giorno mutisee, muttei liiku. Mista naurahtaa ja ottaa suihkun käteensä, huuhtelee heidät vielä varmuuden vuoksi, ja vetää sitten Giornon ulos suihkusta. Giorno jää seisomaan paikalleen pörröiselle valkoiselle matolle vettä tippuvana, silmät kiinni.
“Väsyttää”, hän sanoo kärttyisesti, mutta antaa Mistan kietoa hänet suureen, pehmeään pyyhkeeseen. Mista kuivaa Giornon hiukset huolimattomasti, sillä hänellä on jo kiire viedä tämä sänkyyn. Hänen on kuitenkin pakko pysähtyä hetkeksi Giornon kurkistaessa unisen näköisenä pyyhkeen alta. Hän on vielä suihkusta kostea ja hänen ihonsa punoittaa, ja hän on täydellinen. Mistan täytyy pudottaa muutama suudelma hänen nenälleen ja poskilleen ja sitten huulilleenkin. Giorno huokaa ja kiertää käsivartensa Mistan ympärille, ja siitä hänet onkin helppo nostaa syliin ja kantaa makuuhuoneeseen.
“Osaan kyllä kävelläkin”, Giorno mutisee, vaikka kietookin parhaillaan myös jalkojaan Mistan ympärille ja pitää tiukasti kiinni.
“Tykkään kantaa sinua”, Mista hymisee hänen hiuksiinsa. Tässä on tietynlaista ääneensanomatonta merkitystä: Giorno on aika painava, mutta hänellä on Mistasta niin tukeva ote, että hänen painoaan on helppo kannatella ja hänen pitelemisensä lähellä tuntuu luontevalta. Giornon luottamus tuntuu hyvältä, ja Mista tietää senkin, että hän voi puolestaan nojata Giornoon ja luottaa siihen, että tämä tukee häntä samalla tavalla. Tasapaino on herkkä ja silloin tällöin he keikahtavat kumoon ja tappelevat ihan pikkuasioista, mutta silti toisesta on helppoa pitää kiinni.
He näyttävät varmasti hassuilta, kumpikin kuolemanväsyneenä ja silmät sirrissä, Giorno takertuneena Mistaan kuin pikkuinen koala. Kummallakaan ei ole päällään rihmankiertämääkään, ja heidän takanaan pyyhkeet ovat unohtuneet sotkuiseksi kasaksi kylpyhuoneen lattialle, mutta tällä kertaa paljaan ihon kosketuksessa ei ole mitään seksuaalista. Giorno on lämmin, mutta huoneiston ilma tuntuu jääkylmältä ja Mista värisee kiirehtiessään sen läpi. Onneksi makuuhuoneeseen ei ole pitkä matka.
Sängyn luona Mista tasapainottelee hetken yhdellä jalalla ja työntää toisella peitteitä syrjään. Sitten hän pudottaa Giornon sängylle, nauraen kun jouset pompauttavat häntä hiukan ja hän päätyy siihen sotkuiseksi kasaksi, hiukset joka suuntaan sojottaen. Mista kapuaa varovasti hänen ylleen ja asettuu siihen, nauliten Giornon patjaa vasten. Hän kurkottaa vetämään peiton heidän päälleen ja sulkee heidät lämpimään koteloon.
Giorno liikahtelee etsien mukavaa asentoa, ja kietoo käsivartensa taas Mistan ympärille. Alastomien kehojen kosketus on lämmin ja intiimi. Giornon shampoon tuoksu ympäröi heidät, ja Mista unohtuu taas ihailemaan Giornon kauneutta. Hänen ihonsa aivan kuin hehkuu, ja hänen hiuksensa ovat kuin sädekehä tyynyillä, kosteat ja tummankultaiset. Ilman pieniä nutturoita otsallaan hän näyttää herkältä ja tavallaan pienemmältä. Meikki, vaatteet ja suojakuoret ovat kaikki tiessään, ja jäljelle jää vain Giorno, omana itsenään. Väsyneenä, luottavaisena ja todellisena. Tällaisena Passionen nuori johtaja näyttää kuin keneltä tahansa pojalta. Yleensä hän teeskentelee virheetöntä, mutta tällä tavalla avoimena ja haavoittuvaisena hän näyttää tuntevan olonsa hiukan tavallista kevyemmäksi.
Mista on ainut ihminen maailmassa, joka saa nähdä Giornon tällaisena. Ajatus tekee hänet nöyräksi ja samaan aikaan päihdyttää, kuristaa hänen äänensä tunteiden painosta hiljaiseksi ja karheaksi.
“Olet kamalan kaunis”, hän mutisee, ja saa palkakseen pikkuisen, suloisen hymyn.
“Niin sinäkin”, Giorno vastaa ja nostaa kätensä Mistan poskelle, vetää hänet lähemmäs suudeltavaksi. Tällä kertaa se on hidasta ja syvää, niin rauhallista että siihen uppoaa. Mista nauttii tunteesta ja heitä ympäröivästä hiljaisuudesta.
Uni hiipii hänen tajuntansa rajamailla, odottaen tilaisuutta viedä hänet mailleen, mutta hän ei halua antautua sille ihan vielä. Hänen täytyy saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, herääkö Giorno ehkä tarpeeksi halutakseen Mistan kädet tai suun tai jotakin muuta.
Giorno kuitenkin vain kääntää päätään niin, että Mistan huulet päätyvät hänen poskelleen. “Guido, minä… olen vähän väsynyt.” Hän näyttää jotenkin oudolta, ja Mista nyökkää kysyvästi.
“Niin minäkin. En taida tänään pystyä mihinkään kovin atleettiseen.”
Giorno vetää syvään henkeä ja kohtaa hänen katseensa, purren huultaan ennen kuin jatkaa.
“Haluan tänään vain olla. Ihan näin. En mitään muuta.” Hänen äänensä on pieni ja hiljainen, ja Mista on niin lähellä, että huomaa hänen tärisevän aivan kevyesti.
Hetken hän on hämmentynyt, mutta sitten hän tajuaa: he eivät ole koskaan ennen vain nukkuneet yhdessä harrastamatta ensin jonkinlaista seksiä. Usein se on ollut vain nopeaa orgasmin hakemista käsin, mutta aina on ollut jotakin, jokin konkreettinen syy ylipäätään olla samassa sängyssä.
Giorno pitää katseensa vakaasti hänessä, mutta hänen kätensä puristavat Mistan käsivarsia hiukan liian kovaa. Hän näyttää siltä, että on hermostunut ja yrittää kovasti peittää sen, kuin pelkäisi sitä, mitä Mista seuraavaksi sanoo.
Mista huokaa ja suukottaa Giornon nenänpäätä. Hän haluaisi kertoa Giornolle tämän olevan tärkein asia hänen maailmassaan, haluaisi kysyä kuka häntä on satuttanut ja saanut hänet ajattelemaan, että rakkaus ja läheisyys täytyy ostaa jollakin, ettei hän ansaitse niitä ihan muuten vaan. Ehkä he eivät kuitenkaan ole vielä tänään valmiita sellaiseen keskusteluun, joten Mista vain hymyilee ja silittää Giornon hiuksia.
“Joo, se sopii”, hän kuiskaa. “Tykkään nukkua kanssasi, en tarvitse muuta.”
Giorno vastaa hymyllä, joka on puolittain helpottunut ja ehkä puolittain ärtynyt hänen omasta hermoilustaan. Hän yrittää sanoa jotain, mutta iso haukotus keskeyttää hänet. Se tarttuu Mistaan ja hänkin haukottelee, saaden Giornon nauramaan.
“Joo”, Mista toistaa hiljaa. “Ollaan vaan.”
Giorno vetää hänet vielä lähemmäs ja he kallistuvat, kunnes Mista mätkähtää kyljelleen. Sitten Giorno sykertyy hänen kylkeensä ja laskee päänsä hänen hartialleen. Mista hautaa nenänsä Giornon hiuksiin ja miettii sitä, kuinka uutta tämä todella on heille kummallekin. He ovat olleet kunnolla yhdessä muutaman kuukauden, vaikka heidän välillään olikin jo pitkään sitä ennen jännitettä, jota he eivät vain uppiniskaisuuttaan halunneet tai ehkä uskaltaneet myöntää. He eivät vieläkään juuri ole puhuneet mistään suhteeseen kuuluvista syvällisistä ja pelottavista asioista, eikä heillä oikeastaan ole ollut kunnolla aikaa olla rauhassa keskenään. Tähän asti seksi on aina ollut etusijalla aina, kun he ovat onnistuneet varastamaan hetkenkään yhteistä aikaa.
Nyt asia on kuitenkin toisin, ja tällainen hiljainen rauha yhdessä peiton alla tuntuu aika täydelliseltä. Seksi on tietenkin mahtavaa sekin, mutta ei Mista sitä välttämättä tarvitse, ei samalla tavalla kuin hän tarvitsee Giornon läheisyyttä. Hänestä jotenkin tuntuu, että tulee olemaan vaikeaa saada Giorno uskomaan se, mutta Mistalla on aikaa muistuttaa häntä siitä vaikka heidän elämänsä loppuun asti.
“Tiedätkö”, Mista kuiskaa Giornon hiuksiin, “olen tosi iloinen, että olet tällainen kun me ollaan yhdessä.”
Giornon herkkyys on uutta ja kallisarvoista. Hän näyttää ulospäin niin vahvalta, jopa pelottavalta, ja täydellisen ammattitaitoiselta. Mista rakastaa sitä pelottavaa puolta ja sitä, kuinka säälimätön ja kylmä Giorno osaa olla, kuinka hän pystyy juonimaan ja tappamaan saavuttaakseen päämääränsä. Välillä hän vaikuttaa niin hurjalta, että Speedwagon-säätiö valvoo häntä erityisen tarkasti ja yrittää tutkia, ovatko hänen geeninsä herättäneet hänessä joitakin uusia, hirviömäisiä piirteitä. He uskovat, että lopulta Giornosta tulee samanlainen kuin isästään, jota ei hän edes koskaan ehtinyt tavata, sillä tämä tapettiin kauan ennen kuin hän olisi voinut saada siihen tilaisuutta.
Ehkä hänestä tuleekin, ainakin jollain tasolla, mutta Mistaa se ei haittaa. Hän aikoo pysyä Giornon rinnalla joka tapauksessa, sillä silloinkin kun Giorno on kammottava ja tekee pahoja asioita, hänellä on syynsä, ja hänellä on hyvä sydän. Sen Mista tietää varmasti.
“Millainen?” Giorno mumisee, jo puoliksi unessa.
“Tuollainen pehmoinen ja halittava.”
Giorno nostaa laiskasti kättään ja kiskaisee Mistaa hiuksista, ei liian kovaa vaan vain leikkisästi.
“Minä olen iloinen sinusta”, hän sanoo hiljaa, ja sanat ovat merkityksestä raskaat.
“Mm?” Mista hymähtää kysyvästi, haluaa kuulla ne uudelleen.
“En ala toistaa itseäni, sinä kuulit kyllä”, Giorno mutisee yhä unisempana.
“Kuulin kuulin”, Mista myöntää ja tuntee, kuinka hänen huulensa venyvät niin leveään hymyyn, että se melkein sattuu. Hän tietää näyttävänsä hölmöltä, mutta tässä asennossa Giorno ei näe hänen kasvojaan, joten se ei haittaa.
“Samoin”, hän jatkaa hiljaa. Hänkin on onnellinen siitä, että hänellä on Giorno, niin onnellinen, ettei hän osaa pukea tunnetta sanoiksi.
Hän tuntee Giornon hymyilevän kaulansa ihoa vasten, ja kerää tämän vielä hiukan lähemmäs itseään, vetää peiton paremmin tämän päälle. Hän hengittää Giornon tuttua tuoksua ja sulkee silmänsä. Uni on tervetullut vieras heidän sängyssään, ja Mista hymyilee yhä, kun se viimein vie heidät mailleen.
-
Kiitos lukemisesta, toivottavasti pidit <3 ja toivottavasti hampaat eivät ihan sulaneet suuhun tämän sokerisuuden voimasta. Kommentti piristäisi minun päivääni kovasti.
