Ficin nimi - Hevoselämää
Ikäraja - K-11
Varoitukset - kauhua, kiroilua
Paritus - Hanna/Jessi Jessi/Joona
Vastuunvapaus - minä ja siskoni (korjatkaa, en ihan tiedä mitä tähän kuuluisi laittaa - tarina on siis minun tekemä, osa hahmoista on siskoni kanssa keksitty.)
Yhteenveto - Tarina kertoo Jessi Kuusimetsän hevosseikkailuista, mukaan kuuluu tippumisia, rakkautta ja kauhua.
OSA YKSI
Jessi Kuusimetsä avasi satulahuoneen oven ja nosti mustan, hienon satulan ja suitset paikoiltaan. Hän vei ne Casperin karsinan luo. Avattuaan oven Jessi otti harjan ja alkoi valmistelemaan ruunaa tunnille. Tiedossa oli estetunti.
Jessi nosti satulan hevosen selkään ja asetteli sen paikoilleen. Satulavyö kiinni, jalustimet alas ja sitten suitset päähän - ensin kuolaimet, sitten remmit kiinni. Valmista.
"Anteeksi?" Jessi kuuli jonkun puhuvan karsinan ulkopuolelta.
"Niin?" Tyttö kääntyi puhetta kohden.
"Missä tallin omistaja? Haluaisin harjata Staria", pikkutyttö, noin kahdeksanvuotias kysyi.
"Öäh, Laura vai? Luultavasti pitämässä tuntia. Käydään kysymässä."
Tyttö ja Jessi menivät kentälle, ja näkivät Lauran pitämässä tuntia. Jessi pujotteli itsensä narujen läpi kentän keskelle.
"Tuo tyttö haluaisi hoitaa Staria", Jessi esitti asiansa.
"Käyhän se, opasta hänet toimiin."
Jessi nyökkäsi ja palasi tytön luo.
"Saat hoitaa Starin. Osaatko harjata?"
Tyttö nyökkäsi ja he menivät sisään. Jessi katsoi että tyttö pääsi hommiin ja palasi sitten Casperin luo. Kello oli kymmentä vaille kaksi. Ulkona oli ihan järkyttävän kuuma, joten Jessi otti hupparin pois ja laittoi päähänsä kypärän ja päälleen turvaliivin.
Jessi kävi tarkastamassa, että tyttö pärjäsi - onneksi Star oli kiltti ja antoi hoitaa ongelmitta.
Pian kello tuli melkein kaksi ja tuntilaiset lähtivät kenttää kohden. Kentälle oli noin sata metriä matkaa.
Kentällä entisen tunnin hevoset kävelivät. Maahan oli asetettu esteitä, aika korkeita semmoisia. Oli pieniä kavaletteja, myös korkeita oksereita.
Muutama hevonen jäi kentälle, jonka ympärillä oli runsaasti ihmisiä seuraamassa tunteja. Jessi talutti Casperin kentän keskelle ja odotti, että sai penkin, minkä avulla pääsisi selkään.
Viimein, kun hän sai penkin, Jessi asetti jalkansa jalustimelle ja nousi selkään ponnistaen. Hän mittasi jalustimet oikean kokoisiksi ja ohjasi Casperin uralle kävelemään.
Satulat narisivat auringon alla, kun viisi ratsukkoa kulki uralla käyntiä. Tunnilla oli Jessin lisäksi hänen hyvä kaverinsa Hanna, sekä Eetu ja Olli. Vain yksi oli hänelle tuntematon, mutta tiesi hänen nimensä, joka oli Aliisa.
"Ottakaa ravia ja tehkää ympyröitä kulmiin!" Laura huuti ja otti vesipullonsa maasta. Oli varmaan kolmekymmentä astetta lämmintä, ja se oli tuskallista jopa niille, ketkä eivät liikkuneet.
Jessi antoi pohkeita Casperille. Casper oli herkkä ja energinen hevonen, mutta ei liian. Sen väritys oli rautias ja rotu oli tennessee.
Kulmassa Jessi ohjasi ruunan ympyrälle ja kevensi samalla.
Laura käski, että pitäisi mennä ravissa kaksi kavalettia peräkkäin. Jessi sai olla ensimmäinen. Hän keskittyi katsomaan eteenpäin ja nojasi hieman eteen ja kevensi. Casper nosti jalkojaan reippaasti. Muillakin meni hyvin, paitsi että Hannan hevonen kolautti puomia, mutta se ei tippunut.
Seuraavaksi laukkaa. Jessi antoi pohkeet ja Casper lähti heti laukkaan. Hänen piti kiertää pari kierrosta ensin, ja muut olivat kävelemässä keskellä. Sitten oli vuorossa laukkakavaletit.
Vikassa hypyssä Jessi horjahti hieman, mutta pysyi selässä. Hän meni kavaletit kolme kertaa. Sitten oli muiden vuoro.
Lopulta tunnin kohokohta - oikeat esteet. Ensin 60 senttimetriä pari estettä, ja viimeinen radalla oli 80 senttimetriä.
Jessi otti laukkaa ja laukkasi kohti ensimmäistä estettä. Hän antoi pohkeita vielä ennen estettä, mutta Casper kielsi. Jessi lennähti satulasta pois esteiden sekaan. Häntä ei sattunut, muutama mustelma vaan.
Takaisin satulaan siis. Seuraava rata meni hyvin. Jessi rakasti esteitä - sai tuntea, millaista olisi lentää.
Esteiden jälkeen oli loppuravien vuoro. Lopulta hevoset pysähtyivät kaartoon ja laskeutuivat selästä.
"Laura! Onko Casperilla tuntia vielä?"
"Ei ole, vie se laitumelle."
Jesse, Hanna, Eetu, Eero, Olli ja Leena olivat tallilla konkareita, joihin Laura luotti. He saivat välillä käydä ratsastamassa yhdessä, ja muutakin kivaa.
Jessi liu´utti satulan pois hikisestä selästä ja suitset pois myös. Jessin mielestä Casper piti pestä, joten tyttö vei ruunan pesupaikalle ja suihkutti hevosen kylmällä vedellä. Sitten Jessi talutti ruunan laitumelle, otti riimun pois päästä ja laski hevosen irti.
Hän päätti käydä katsomassa sitä pikkutyttöä, miten hänellä meni.
Jessi katsoi Starin karsinaan, nähden kuinka tyttö harjasi nätisti shetlanninponia.
Ajatus kävi Jessin mielessä - jos hän veisi tytön kävelylle tallipihalle? Sitä piti kysyä Lauralta.
"Haluatko lähteä kierrokselle tallipihalle Starin selässä?"
"Joo!" Tyttö innostui. Jessi kävi varmistamassa asiaa Lauralta, joka suostui. Nyt piti hakea kypärä tytölle.
He avasivat satulahuoneen oven ja menivät sisään. Siellä oli Jessin kaikki kaverit juttelemassa.
"Hei Jessi! Lähdetkö maastoon kohta?" Olli kysyi Jessiltä, joka nyökkäsi.
"Vien vaan tämän tytön Starin selässä kierrokselle, lähdetään sitten?"
"Juu."
"Onko tämä sopiva kypärä?" Jessi ehdotti tytölle.
"Olen muuten Jessi. Kuka sinä olet?"
"Liisa."
Jessi nyökkäsi.
"Onko se sopiva, jos se ei heilu?"
"Jep. Anna kun minä katson."
Kypärä oli sopiva, ja Liisa ja Jessi kävelyttivät Starin karsinasta ulos. Liisa meni sen selkään penkiltä.
"Olen ollut vain muutaman kerran ponin selässä", Liisa tunnusti.
"Okei. Yritä pysyä selässä sitten!"
He kävelivät ympäri tallipihaa. Star välillä pysähtyi syömään ruohoa, joten Jessin piti oikein kiskoa sen pää ylös ruohosta.
Hetken päästä Jessi päätti lopettaa kierroksen laitumille, missä Liisa laskeutui selästä ja he laskivat Starin laitumelle kirmaamaan.
**
"Voin ottaa Tinkerin, ota sinä vaikka Leo", Jessi ohjasi Ollia. He olivat menossa maastoon, ja Jessi päätti mennä ilman satulaa. Tinkerillä oli niin tasaiset askeleet, että hän uskoi pysyvänsä selässä.
Jessi suitsi Tinkerin laitumella, ja oli liian laiska harjaamaan - olihan heillä idea mennä veteen hevosien kanssa.
Jessi ja Olli kävelivät metsään. Linnut lauloivat, ja aurinko paistoi.
"Ravataanko?" Hän kysyi. Jessi nyökkäsi ja nosti ravin. Tinker hieman innostui ja nosti laukan. Jessi vilkaisi taakseen. Ollikin oli nostanut laukan. Laukkaaminen virkisti, kun ilmavirta puhalsi heidän kasvoilleen.
He hiljensivät, kun ranta näkyi. Vesi oli paikoillaan, koska ei tuullut.
Jessi ohjasi Tinkerin veteen, ja se alkoi heti leikkiä vedellä.
"Hieno tippuminen tänään, muuten", Olli virnisti ja Jessi naurahti.
"No jaa..."
Tinker rupesi uimaan päästessään tarpeeksi syvälle. Leo tuli perässä.
Jessi ja Olli saapuivat hitaassa käynnissä tallille läpimärkänä. Se tuntui mukavan viileälle, kun oli niin kuuma.
Kentällä ei enää ollut tunteja, koska se oli tyhjä. Olli ja Jessi veivät hevosensa laitumelle.
**
"Tulkaa siivoamaan kentältä paskat pois!" Laura huudahti satulahuoneeseen, missä Jessi, Hanna ja Eetu istuivat. He nousivat heti tuoleiltaan ja menivät ulos paahteeseen. He ottivat talikot ja alkoivat siivomaan hevosten jätteitä. Sen jälkeen oli vielä varusteiden pesua, mutta onneksi viileässä.
Kun kenttä oli siivottu, he menivät takaisin satulahuoneeseen ja alkoivat kuuraamaan varusteita. Jessi vilkaisi ilmoitustaululle, jossa oli monta uutta lappua.
"Alkeisleiri, esteleiri... Alkeisleirille tarvitaan avustajia..."
Jessi innostui. Hän voisi mennä avustajaksi ja sitten itse osallistua esteleirille. Sitä pitäisi kysyä vanhemmilta, mutta kai se käy. Jessi päätti laittaa jo nimensä niihin lappuihin.
"Osallistutteko te esteleirille?"
"Joo", Hanna hymyili. Jessi nyökkäsi iloisesti.
Kello lähestyi kuutta, ja pahin helle oli ohi. Ulkona hevoset laiduntivat, ja kentälle oli asennettu vesiruiskut, ettei se pölyäisi niin paljoa. Oli hiljaista - suuri osa oli mennyt kotiinsa. Paikalla oli enää Laura, Hanna, Jessi ja pari muuta tuntematonta.
Varusteet kiilsivät paikoillaan, ja Laura oli tyytyväinen.
Pian Jessin kyyti kaarsi tallipihaan, ja tyttö istui etupenkille.
"Oliko kiva päivä?" Jessin isä kysyi.
"Joo!"
Jessi sai olla kuusi tuntia tallilla näin kesälomilla. He asuivat vartin matkan päässä, joten autokyyti oli tarpeellinen.
**
Iltapalaksi oli leipää ja jugurttia. Jessi voiteli leipänsä ja asetti siihen kinkkua ja juustoa. Häntä jännitti kysyä leireistä, ja hän odotti oikeaa hetkeä.
Jessin perheeseen kuului äiti Minna, isä Tommi, pikkusisko Milja ja Jessi itse. Milja oli häntä seitsemän vuotta nuorempi, ja Jessi oli itse 15.
"Äiti, olisi kysymys", Jessi aloitti.
"Niin, kulta?"
"Tallilla järjestetään ensi viikolla alkeisleiri, johon haluaisin avustajaksi... Käykö se?"
"Itse asiassa käy. Milja osallistuu leirille."
Jessin silmät laajenivat. Hän kirosi mielessään - Milja nolaisi hänet varmasti.
Hän nielaisi ja nyökkäsi.
"Toinen kysymys vielä... On myös esteleiri, mihin haluaisin osallistua."
"Paljonko se maksaa?"
"Jotain 200 euroa, saan varmasti alennusta..."
"Katsotaan."
"Kirjoitin jo nimeni listaan", Jessi tunnusti.
Minna antoi moittivan ilmeen, mutta ei suuttunut. Jessi antoi parhaan koiranpentuilmeen, ja Minna huokaisi.
"Hyvä on. Kunhan olet kiltisti."
Jessi hihkaisi ja hotkaisi leipänsä.
**
Alkeisleirin aloituspäivä koitti. Jessi heräsi aamu kuudelta huutoon, joka kuului Miljan huoneesta.
"Ratsastamaan, ratsastamaan!" Milja kiljui huoneessaan. Jessi huokaisi ja nousi tietäen, ettei saisi enää unta. Hän meni aamupalalle. Leiri alkaisi yhdeksältä.
Milja kiljui niin, ettei saanut syötyä kunnolla. Minna muistutteli, ettei hän jaksa ratsastaa, jos hän ei syö.
Aamupalan jälkeen Jessi veti ratsastushousunsa päälle, valkoisen, hienon T-paidan ja ratsastussukat. Hän pakkasi ratsastuslaukkuunsa chapsit, hanskat, kypärän ja turvaliivin, jos hän päätyisi ratsastamaan. Myös yöpymistarpeet piti pakata.
Jessi ihmetteli, mikä ihme innostus Miljalle oli yhtäkkiä tullut hevosista. Ennen hän ei näyttänyt mitään mielenkiintoa hevosia kohtaan.
Pian kaikki olivat autossa matkalla tallille. Matkalla Jessi haaveili, että pääsisi ratsastamaan jossain vaiheessa. Siksi hänellä olikin ratsastuskamat mukana.
**
Tallin pihalla oli paljon pieniä lapsia ja niiden vanhempia. Laurakin näkyi juttelemassa vanhemmille.
Jessi nousi autosta ja otti tavaransa takakontista.
"Moi, Laura!" Jessi tervehti tallin omistajaa.
"Missä yövyn?"
"Päätalossa on vierashuone, voit mennä sinne. Esteleirillä yövyt siellä, missä viime vuonnakin. "
Jessi nyökkäsi ja palasi perheensä luo.
"Odottakaa hetki tässä, tulen pian takaisin."
Jessi avasi päätalon oven ja vei tavaransa vierashuoneeseen. Sitten hän palasi tallin edustalle, missä jo lapset ja vanhemmat kuuntelivat Lauraa rivissä.
Jessi astui Lauran viereen. Moni lapsi tuijotti Jessiä - ehkä sen takia, että hän näytti osaavansa ratsastaa todella hyvin - he ihailivat Jessiä.
Laura jakoi lapset yömajoihinsa, jonne he voisivat viedä tavaransa.
"Sinua ei tarvita vielä, joten voisitko viedä Dellan pikaiselle maastolenkille? Ota satula ja laukkaa paljon, Della ei ollut tunneilla eilen."
"Okei."
Jessi hymyili ja meni laitumella, missä russ-poni Della oli. Hän otti riimun ja riimunnarun maasta ja käveli Dellan luo. Poni oli kiltti ja antoi heti ottaa kiinni.
Jessi talutti Dellan ulkona olevan puomin lähelle ja kiinnitti vetosolmulla. Hän haki harjat ja varusteet sisältä.
Jessi suki harjalla Dellaa, ja lopulta asetti satulan sen selkään ja kiristi satulavyön. Muutama leiriläinen tuijotti Jessiä ja seurasi tämän tekemisiä.
Varustettuaan Dellan Jessi nousi selkään maasta - koska Della oli matalampi kuin Casper, hän pääsi kyytiin helposti.
Jessi huomasi vasta selässä, että hänellä ei ollut kypärää, ja hän joutui laskeutumaan maahan ja hakemaan sen vierashuoneesta. Häntä punastutti semmoinen möhläily.
Uudestaan selkään, ja sitten hän ohjasi Dellan maastoreitille käynnissä. Reitti oli parin kilsan pituinen, eli ei kovin pitkä, ja laukaten se meni nopeasti.
Jessi otti ravia, sitten nosti laukan. Hän halusi laukata kovaa ja pitkään, joten hän antoi pohkeita lisää ja lisää, irrotteli oikein kunnolla kiitolaukalla. Muutaman kerran Jessi horjahti, mutta korjasi asentoaan.
Della innostui niin paljon, että pukitteli hieman. Oli ihme, että Jessi pysyi selässä.
Kun talli alkoi näkymään, Jessi hidasti ja löntysteli ravia tallipihaan. Ulkona ei ollut kovin kuuma, vain päälle parikymmentä astetta.
Jessille tuli hirveä himo hyppiä esteitä, joten hän joutui laskeutumaan selästä ja menemään kysymään Lauralta. Della ei ollut vielä kovin hiessä, joten se olisi luultavasti OK.
Laura suostui, ja Jessi meni onnissaan asettamaan esteitä kentälle. Pari pientä okseria ja kavaletteja ennen ja jälkeen.
Jessi nousi selkään ja käveli välikäynnit. Sitten hän laukkasi kohti esteitä. Della hyppäsi puhtaasti ja reippaasti. Tyttö hyppäsi esteet kolme kertaa, sitten laukkasi ympäri kenttää saaden Dellan hikoilemaan.
Loppukäynneillä Jessi huomasi, että leiriläiset katsoivat hänen ratsastustaan - ja Laura myös.
**
Kello oli yksitoista, ja oli ruokailun aika. Sen jälkeen olisi ensimmäinen ratsastustunti. Milja oli saanut jo kavereita, joiden kanssa hengasi - hyvä, ettei Jessin perässä kulkenut.
Ruokana oli spagettia ja jauhelihakastiketta. Jessi pyöritti spagettia haarukallaan ja söi. Häntä jännitti auttaa aloittelijoita.
**
"Minä sain Bellan!" Milja tuli sanomaan Jessille. Jessi yritti olla ammattimainen ja nyökkäsi.
"Voin auttaa sinua sen kanssa."
Milja hymyili.
"Haetaan se laitumelta ja tuodaan se tuohon puomille varustettavaksi", Jessi ohjasi. He menivät laitumelle ja ottivat Starin kiinni.
"Haluatko kokeilla taluttaa Staria?"
Milja nyökkäsi ja tarttui riimunnarusta kiinni. Hän käveli ponin vasemmalla puolella.
"Hyvä!" Jessi kehui. He veivät ponin puomille ja Jessi opetti vetosolmun teon. Milja sai itse hakea Starin harjat, sillä aikaa kun Jessi haki varusteet.
Jessi laski satulan ja suitset puomille, otti harjan ja näytti, miten harjattiin.
Milja tajusi heti, mitä piti tehdä. Jessi oli yllättynyt - Milja oli nopea oppimaan.
Milja puhdisti kaviot ohjeistuksella, ja sai sitten asettaa satulan selkään. Hän laittoi sen ensin liian eteen, ja sitten liian taakse, mutta Jessi auttoi laittamaan sen oikealle kohdalle.
Milja sai laittaa kuolaimet suuhun.
"Hyi!" Hän sanoi, kun hänen sormensa olivat kuolassa. Jessi naurahti ja laittoi loput.
**
Jessi nosti Miljan selkään. Leirillä oli muitakin avustajia, Elli ja Sanna.
Jessi talutti Miljaa ympäri kenttää. Miljaa selvästi pelotti, hän oli ihan kalpea. Hänellä kuitenkin meni hyvin ensimmäinen ratsastuskerta. Joku, joka oli ennenkin ratsastanut, ravasi pääty-ympyrää. Se loppui kuitenkin huonosti - poni pukitti, ja tyttö oli maassa. Hän rupesi itkemään, ja poni juoksi ympäri kenttää. Syntyi hirveä kaaos - avustajilla ja Lauralla oli täysi työ pitää hevoset paikallaan. Onneksi tilanne rauhoittui pian. Tyttö saatiin takaisin selkään, mutta eipähän hän enää ravannut sillä tunnilla.
**
Oli yö, kello kaksitoista. Loppupäivä oli sujunut hyvin, heillä oli ollut vielä yksi tunti kentällä. Se oli mennyt hyvin - Milja oli ravannut pysyen selässä. Oli ollut ruokaa ja muuten vain hevosien kanssa oleilua. Nyt Jessi räpläsi puhelintaan ja söi herkkuja, mitä oli kanttiinista ostanut. Hänen teki mieli mennä ulos, laitumille katsomaan hevosia.
Jessi avasi päätalon oven ja meni laitumille. Hän silitti Casperia - se oli hänen hoitohevosensa.
Casper mutusteli ruohoa rauhassa. Jessi rapsutti sen harjaa ja pussasi kaulalle ja taputti. Yöratsastus olisi ihanaa, mutta... ei hän ehkä saanut, joten hän antoi asian olla.
Jessi palasi päätaloon ja meni nukkumaan.
**
Oli kello yksitoista aamulla, kun leiriläisten vanhemmat tulivat hakemaan heitä. Leiri oli lyhyt, mutta ei se kovin kalliskaan ollut.
Jessi kävi kotonaan, viemässä tavarat ja sitten hän palasi tallille. Leirin aikana ei ollut tunteja, joten monta hevosta piti ratsastaa.
Tallilla Jessi etsi Lauran käsiinsä ja kysyi, kenestä hän aloittaisi.
"Ota Silver ja hypi esteitä."
Jessi nyökkäsi. Hän kirosi mielessään, koska Silver oli todella innokas pukittelija, ja vielä esteitä... huoh.
Jessi avasi Silverin karsinan oven ja hevonen kääntyi heti takapuoli Jessiä päin. Tyttö huokaisi ja käänsi hevosen. Jessi alkoi harjaamaan Silveriä. Kavioiden puhdistuksessa tuli ongelmia, kun hevonen ei suostunut nostamaan jalkojaan.
Lopulta Jessi sai hevosen varustettua, ja talutti tämän pihalle. Silver hyökkäsi heti ruohon kimppuun, joten tyttö sai nykiä hevosen turvan pois maasta.
Jessi nousi selkään, ja hevosen meinasi heti ruveta ravaamaan. Jessillä oli kova työ hidastaa hevosta.
Kun sai ravata, Silver meinasi laukata. Jessin käsien voimat alkoivat loppua. Kentällä oli esteet jo valmiiksi, ei kovin korkeita, mutta tarpeeksi kuitenkin.
Viimein, laukkaa ja esteitä.
Silver hyppäsi puhtaasti, pukitteli hieman, mutta Jessi kesti selässä.
Puolituntisen jälkeen Jessi talutti hikisen Silverin talliin.
Hän irrotti satulavyön, nosti satulan selästä ja liu´utti suitset pois. Hän vei varusteet satulahuoneeseen ja hoiti hevosen loppuun. Hän katsoi ulos - siellä satoi. Jessi meni ulos nauttiakseen sateesta, mutta pysähtyi nähdessään trailerin. Autosta astui mies, noin keski-ikäinen ja nuori, teini-ikäinen tyttö. Tyttö avasi trailerin luukun, ja kaikki näkivät friisiläishevosen, kauniin semmoisen.
Tyttö talutti hevosen ulos, ja Laura tuli vastaan iloisen näköisenä.
"Ihanaa, olette täällä! Näytän teille paikkoja. Viedään Alex yksityispuolelle."
Jessi tuijotti muiden muassa, kun hevonen talutettiin yksityispuolelle. Tämä sai Jessin haluamaan omaa hevosta. Mutta tuskin hän vielä saisi lupaa...
Moni muukin oli katsomassa tapahtumaa, kuten Hanna.
"Vau... Tallin ensimmäinen friisiläinen."
"Mmh..." Jessi mumisi.
**
Hanna ja Jessi istuivat illalla satulahuoneessa jutellen Alexista ja oman hevosen haaveista.
"Ostaisin Casperin, jos saisin."
"Minä Tinkerin, se on niin hieno", Hanna sanoi.
Pian Laura avasi oven ja meni sisään.
"Eihän täällä ole muita nyt?" Hän katsoi ympärilleen. Jessi pudisti päätään.
"Ajattelin, nyt kesäloman kunniaksi, jos haluaisitte jäädä tallille yöksi. Ei, se ei ole pelkkä huviyö, vaan karsinat pitää putsata kunnolla, kun kaikki hevoset ovat ulkona. Mutta toki saatte käydä yöratsastamassa palkkioksi."
Jessi virnisti ja nyökkäsi.
"Tottakai! Kunhan se vaan käy vanhemmille."
Jessi kaivoi puhelimensa esiin ja soitti äidilleen. Meni hetki, tuli vinkumista ja vankumista, kunnes Jessi huudahti iloisesti.
"Se käy!"
Hannan vanhemmille se kävi myös. He antoivat yläfemman toisilleen ja katsoivat kelloa. Kuusi. Normaalisti Jessin vanhemmat tulivat nyt hakemaan hänet, mutta ei tällä kertaa.
Kahdeksalta loputkin tallilaiset lähtivät koteihinsa, jäi vain Laura ja tytöt. Laura laittoi vielä viimeisiä heiniä laitumille, kunnes lähti päätaloon nukkumaan.
Jessiä ja Hannaa jännitti - tallissa yötä! Olivat he olleet leirillä, mutta koskaan he eivät olleet saaneet yöpyä tallissa.
Toki oli siivottava karsinat. Jessi otti kaksi sankoa, täytti ne vedellä, otti kaksi rättiä ja antoi toisen sankon ja rätin Hannalle. Sitten he alkoivat kuuraamaan. Lika lähti helposti pois, onneksi, mutta oli noin kaksikymmentä karsinaa, eli molemmille kymmenen.
Kuurauksen jälkeen kello oli jo kaksitoista. Hannan ja Jessin teki mieli käydä katsomassa Alexia, joten he hiipparoivat yksityispuolelle ja pysähtyivät Alexin karsinan luo. Siellä se mutusteli heinää tyytyväisenä.
**
Jessi nousi Casperin selkään, ja Hanna Tinkerin - he olivat valinneet hoitohevosensa yöratsastukselle ilman satulaa. Tarkoitus oli kiertää viiden kilometrin lenkki rannan kautta.
He ohjasivat hevosensa metsäreitille ja kävelivät siellä.
Metsässä oli rauhallista - vain lintujen laulua.
Pian tytöt nostivat ravin kautta laukkaan, ja laukkasivat kovaa vauhtia tietä pitkin. He tulivat rannalle, ja uittivat hevoset nopeasti kunnes lähtivät uudelle laukkakierrokselle ja sitä kautta tallille.
He hoitivat hevoset laitumille ja menivät nukkumaan. Ensi viikolla alkaisi esteleiri, nyt oli lauantai.
**
Maanantaiaamu. Viimeinen maanantai ennen koulun alkua. Oli esteleirin alkamispäivä, joten Jessi heräsi aikaisin aamulla kello kahdeksan. Leiri alkaisi kahdeltatoista, ja tyttöä jännitti.
Hän meni alakertaan aamupalalle, otti kupin ja murot ja kaatoi itselleen aamupalaa. Maito sekaan, ja vola. Muut perheenjäsenet istuivat myös pöydässä. Vanhemmat lukivat lehteä puhelimesta ja Milja luki Aku Ankkaa. Jessi itse selasi hevoslehteä, sydän pamppaillen.
Jessi pakkasi matkalaukkuunsa monta puhdasta paitaa, alusvaatteet ja housuja. Hammasharja, tahna, harja, hiuslenkit, deodorantti. Hän puki päälleen ruskeat ratsastushousut, joissa oli kuolaimen näköinen metallilisäke vyölenkeissä roikkumassa. Valkoinen, Lauran tallin T-paita päällä. Hiukset ponnarille ja tavarat alakertaan odottamaan lähtöä.
Jessi muisti alakerrassa, että tarvitsi puhelimen ja laturinsa, joten hän palasi hakemaan ne. Jessin äiti Minna antoi kympin rahaa herkkuihin.
Pian koko perhe lähti viemään tyttöä tallille. Jessi istui takapenkille, ja tekstasi Hannalle, että oli tulossa. Hanna vastasi viestiin peukulla ja sanoi, että hän oli jo tallilla.
Jessi nousi autosta ja haki tavaransa peräkontista. Hän sanoi heipat perheelleen ja etsi Hannaa katseellaan - pihalla oli paljon porukkaa, niinkuin alkeisleirin alkaessa - mutta tällä kertaa pikkulikkoja ei näkynyt.
Hanna vilkutti Jessille ja he halasivat. Molemmilla oli kunnon matkatavarat mukanaan.
Laura ohjasi tytöt vierashuoneeseen, ja he asettivat kassinsa sinne lattialle.
Huoneessa oli kolme sänkyä, pöytä ja pari tuolia.
Tytöt menivät takaisin ulos vietyään tavaransa. Jessi halusi nähdä Casperin ennen leirin alkua. Kello oli vasta varttia vaille, joten hänellä oli aikaa silitellä hevosta.
Hän avasi Casperin karsinan oven ja halasi hevosta ja taputteli.
"Toivottavasti saan ratsastaa sinulla näinä leirin kolmena päivänä", hän mutisi ruunan harjaan. Casper pörisi ja hinkutti päätään Jessiä vasten.
"Tervetuloa Lauran tallin esteleirille! Leiri kestää kolme päivää. Tiedossa on ratsastusta, uimista, syömistä ja hevostelua. Uusille voin näyttää paikkoja. Vanhat, eli Hanna ja Jessi- voitteko viedä Starin ja Bellan laitumelle.
Tytöt nyökkäsivät, ja Jessi kulki arvokkaasti uusien ohi ja meni talliin. Hän otti riimunnarun ja kiinnitti sen Starin riimuun ja talutti ponin ulos Hanna Bellan kanssa perässään.
Jessi avasi laitumen portin ja he päästivät ponit laitumelle. He laittoivat riimun ja riimunnarun maahan ja kävelivät takaisin talleille. Laura oli juuri satulahuoneessa esittelemässä paikkoja. Olli oli jo aamusta kiillottamassa Leon satulaa.
**
Tallikierroksen jälkeen Laura kutsui kaikki koolle, ja odotti että olisi hiljaista.
"Nyt saatte ehdottaa hoitohevosta. Tulette hoitamaan sitä päivittäin, ja ratsastatte sillä päivittäin - toki myös muilla hevosilla. Kirjoitan tässä listaa samalla kun sanotte. Juulia, kenet haluaisit?"
"Sampon."
"Okei, entä Sanna?"
"Leon."
"Jasmin?"
"Dellan."
"Anna?"
"Olle."
"Jessi?"
"Casper."
"Hanna?"
"Tinker."
"Hyvä, kaikki saivat haluamansa. Nyt, valmistautukaa ensimmäiselle tunnille. Saatte heti nyt tutustua hoitohevosiinne. Tunti alkaa kahdenkymmenen minuutin päästä. Jaan teille vielä ohjelman", Laura alkoi jakamaan papereita, mikä piti viedä talteen. Jessi ja Hanna veivät laput vierashuoneeseen, missä yöpyi myös se Juulia.
Jessi avasi laitumen portin ja haki Casperin talliin. Hän kiinnitti sen keskelle käytävää. Jessi otti satulahuoneesta Casperin satulan, jossa oli pehmeä, violetti satulahuopa. Suitset, missä oli timanttiotsapanta ja kolmipalakuolaimet. Jessi kiikutti varusteet käytävälle, otti harjan laatikosta ja alkoi ensin sukimaan kaulalta. Siitä hän eteni vatsalle ja selälle, lopuksi jalat ja sitten puolenvaihto. Kavioiden puhdistus sujui hyvin - Jessi otti kiinni vuohisesta ja työnsi hieman hevosta poispäin saadakseen kavion ylös. Se neljälle jalalle. Sitten harjan ja hännän harjaus, pään puhdistus myös. Sitten oli valmista. Jessi nosti satulan hieman liian eteen, jotta sai sen liukumaan hyvin paikalleen ja karvat olivat suorat. Hän laittoi satulavyön löysälle.
Jessi otti niskahihnasta kiinni toisella kädellä, ja toisella pujotteli kuolaimia Casperin suuhun. Se kenkkuili hieman liikuttamalla päätään, mutta tyttö sai suitset paikalleen. Remmit vaan kiinni, ja hevonen oli valmis tunnille.
Jessi katsoi kelloa - pian tasan. Hän talutti hevosen ulos, ja näki että muut olivat varustaneet hevoset ulkona. Jessi kohautti olkapäitään ja vei Casperin kentälle muiden seuraan.
Jessi asetti vasemman jalkansa jalustimeen ja ponnisti penkiltä satulaan. Hän kiristi satulavyön selästä käsin ja sääti jalustimet itselleen sopiviksi.
Kentällä oli, taas, korkeita, matalia ja keskikokoisia esteitä. Hän odotti pääsevänsä hyppimään niitä, olihan tämä esteleiri.
Hevoset olivat kiertäneet pari kierrosta kentällä käynnissä, kunnes Laura käski raviin. Hän asetti pari kavalettia keskelle kenttää ja antoi Sannan mennä Leolla ensin. Sanna kevensi ravia ja ohjasi kavalettejä päin. Hän meni puhtaasti esteiden yli, ja seuraavaksi muut tulivat peräkkäin.
Jessi keskittyi katsomaan eteenpäin, antoi pohkeita ja Casper hyppäsi isoilla loikilla. Tytön tasapaino hieman horjahti, mutta hän ei tippunut.
Pari kertaa he hyppäsivät kavaletit ja sitten nostivat laukan. Jessi käänsi Casperia laukkaympyrälle, ja Juulia kaahasi Sampolla eteen, Casper säikähti ja hypähti sivulle. Jessi valahti kaulalle ja kirosi ääneen. Juulia vaan jatkoi ratsastamista, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Laura kyllä moitti Juuliaa, mutta tämä ei pyytänyt anteeksi. Jessi alkoi vihaamaan tyttöä.
Isojen esteiden vuoro sai vihaamiset menemään pois. Jessi laittoi normaalin pystyesteen, noin 70cm, okserin, noin 80cm ja pienen pystyesteen loppuun, 30cm.
Jessi sai aloittaa. Hän nosti laukan, ohjasi lähelle uraa, käänsi kokorataleikkaan kohdalta ja hyppäsi pystyesteen. Hän tunsi lentävänsä. Okserissa hän horjahti, mutta ei pahasti. Toinen pystyeste meni hyvin. Laura kehui Jessiä.
Muutkin hyppäsivät. Kello lähestyi yhtä, ja oli ruoka-aika sekä hevosille että ihmisille. Laura lopetti tunnin käyntien jälkeen ja sanoi, että ruoka olisi puolen tunnin päästä.
Jessi vei Casperin talliin, otti satulan pois ja suitset. Hän pesi kuolaimet, niputti suitset ja asetti satulahuovan satulan päälle kuivumaan.
Hän aikoi harjata hevosen jalat, mutta ei löytänyt jalkaharjaa mistään. Missä se voisi olla?
Hän huokaisi ja luovutti. Jessi päätti viedä hevosen suoraan pesulle, ennenkuin päästäisi sen laitumille.
Ruokana oli kanapastaa. Jessi otti pienen määrän ruokaa, hänellä ei ollut nälkä. Mutta olihan sitä pakko jotain syödä.
**
Kello oli kolme, kun oli seuraava ratsastus. Tällä kertaa mentäisiin maastoon uittamaan hevosia.
Jessi meni satulahuoneeseen, missä oli lista hevosista tällä tunnilla. Jessi sai Leon - hyvä, sen selässä oli helppo pysyä.
Jessi vaihtoi shortsit jalkaan vierashuoneessa.
Hän haki Leon laitumelta ulos ja harjasi hevosen hyvin. Suitset päähän vain, niin oli valmista. Kypärä päähän ja ulos.
Oli aika nousta selkään. Jessillä oli ongelmia, koska Leo oli niin iso. Mutta hän sai hypättyä Leon selkään.
He lähtivät tallin pihasta käynnissä kohti rantaa.
He kulkivat jonossa.
"Haluatteko laukata tai ravata?"
"Joo!" Jessi huusi Lauran takaa. He siirtyivät laukkaan, kunnes joku huusi seis. Jasmin oli tippunut selästä. Koko jono pysähtyi, ja Bella otettiin kiinni. Jasmin nousi selkään ja he jatkoivat matkaa käynnissä.
He saapuivat rannalle ja kävelivät vedessä. Leo innostui uimaan, ja Juulia tuli Ollen kanssa lähelle Jessiä. Yhtäkkiä Jessi tunsi, että häntä työnnetääm, ja seuraavaksi hän tajusi olevansa veden alla.
"Jessi tippui!" Kuului ääni. Se oli Juulia - hän oli työntänyt Jessin pois selästä.
"Itse työnsit minut alas!" Jessi huudahti.
"Enkä! Sinä horjahdit!"
"Älä valehtele", Sanna puolusti Jessiä.
"Näin kun työnsit Jessiä."
Laura antoi moitteet jo vakavalla äänellä.
"Jos käyttäydyt noin, vielä kerran, niin joudut lähteä etkä saa tulla takaisin."
Juulia mäkätti jotain vastaan, mutta niin hiljaa ettei kukaan kuullut.
Juulia pilasi heidän retkensä ilon, joten kaikki palasivat tallille.
**
Ilta alkoi lähestymään. Kello oli kahdeksan, kun viimeiset kävivät suihkussa. Jessi ja Hanna katsoivat telkkaria rauhassa.
Muut olivat huoneissaan.
Jessi katsoi ikkunasta ulos ja näki liikettä tallipihalla. Se oli Juulia, suitset kädessään. Hän suuntasi laitumille.
**
Juulia otti Casperin suitset naulakosta ja suuntasi laitumille. Hän päätti mennä ratsastamaan ilman lupaa, ja juuri Casperilla, koska se oli Jessin hoitohevonen. Hän vihasi Jessiä!
Hän avasi laitumen portin ja etsi Casperin.
Juulia laittoi suitset hevosen päähän ja etsi kannon, mistä hypätä selkään. Hän ratsasti kentälle, jossa oli valmiina isoja esteitä.
Juulia nosti laukan ja ohjasi ensimmäiselle esteelle. Casper kuitenkin kielsi ja Juulia tippui esteen sekaan.
"AU! Vitun tyhmä hevonen!" Hän huusi ja kiljui.
Laura ja Jessi saapuivat paikalle, suunnattoman vihaisina.
Laura nappasi Juulian pystyyn ja katsoi häntä tuimana.
"Pakkaa kamasi ja lähde."
"En!"
Laura tuijotti Juuliaa, kunnes hän suostui lähtemään.
**
Seuraava aamu alkoi kirkkaana. Kaikilla oli kivempi olla, kun Juulia oli lähtenyt.
Jessi istui aamupuurolla muiden kanssa.
"Hän varmaan pölli myös Casperin jalkaharjan."
Hanna nyökkäsi.
Oli päivän ensimmäisen ratsastustunnin aika.
Jessi sai Casperin, ja hoiti sen hyvin tunnille. Tunti meni hyvin, oli isoja esteitä. Mutta Jessi onnistui tippumaan, kun hänen hevosensa kielsi. Jessiä ei sattunut sen pahemmin.
**
Pian oli viimeinen leiripäivä. Jessi pakkaili kamojaan ja vei ne ulos odottaen kyytiään.
Hetken päästä Minna ja Tommi tulivat tallipihaan. Jessi istahti autoon ja katsoi maisemia heidän ajaessaan kotiin. Kohta alkaisi koulu.
**
Koulun takia Jessin tallipäivät lyhenivät. Hän pääsi kotiin vasta ennen kolmea. Koulu loppui jo kahdelta, mutta bussimatkassa kesti noin puoli tuntia.
Jessi tuijotti pulpetissaan ulos ja kuvitteli, miten hän laukkaisi maastossa Casperilla. Hyppäisi esteitä, kävelisi vedessä.
"Jessi!" Opettajan ääni keskeytti Jessin kuvitelmat.
"Niin?"
"Keskity tuntiin."
Jessi nyökkäsi, mutta jatkoi unelmointia.
Paras hetki oli se, kun koulu loppui. Jessi istui bussin takaosaan Hannan viereen. He kävivät samaa koulua.
"Tänään on ratsastustunti. Toivottavasti saan Casperin", Jessi hehkutti. Hanna halusi Tinkerin.
**
Jessi saapui tallille kello viideltä. Hän meni suoraan satulahuoneeseen nähdäkseen, kenet sai tunnille. Hän tervehti samalla kavereitaan, jotka parveilivat ilmoitustaulun edessä.
Jessi katsoi, mitä siellä luki.
"Järjestän vaellusretken, joka kestää kolme päivää. Mukaan otetaan neljä ratsastajaa lisäkseni. Kirjoita alla olevaan listaan nimesi, niin päätän ketkä lähtevät mukaan."
Jessi nappasi kynän ja kirjoitti nimensä listaan. Sitten vasta hän alkoi miettimään - antaako hänen vanhempansa luvan? Se piti selvittää heti.
Jessi kaivoi puhelimensa esiin ja soitti äidilleen.
Hetken inttämisen jälkeen hän sai luvan ja huudahti hiljaa innoissaan. Sitten piti vaan toivoa parasta.
Tytölle oli varattu tunnille Olle. Se oli aika korkeasäkäinen, joten satulan laittaminen oli haaste. Kuitenkin Jessi sai satulan paikalleen ja suitset päähän.
Tällä kertaa kentällä ei ollut kuin muutama kavaletti siellä täällä. Jessi nousi Ollen selkään ja lähti kävelemään kenttää ympäri. Hänen lisäkseen kentällä oli Hanna ja Eetu.
Laura käski raviin, ja Jessi antoi pohkeita Ollelle. Se siirtyi löntystelevään raviin. Jessi kevensi rauhallisesti.
Piti nostaa laukka ja laukata pääty-ympyrät. Myös pitkien sivujen kohdalla piti pysähtyä parin askeleen varalla ja sitten nostaa suoraan laukka.
Tehtävä oli hieman haastava, kun Olle ei meinannut nostaa laukkaa suoraan pysähdettyään. Se oli hieman laiska.
Viimein hän sai hypätä kavaletit.
Jessi ohjasi Ollen yhdelle kavaletille ravissa. Vaikka kuinka Jessi antoi pohkeita, hevonen hidasti ennen estettä ja pysähtyi.
Jessi ei ollut ennen ratsastanut Ollella, joten hän hermostui.
"Saanko raipan?" Hän kysyi Lauralta, joka toi sen heti. Seuraavaksi kun tyttö vei Ollen esteelle ravissa, hän pamautti raipalla kunnolla, ja Olle hyppäsi.
"Hyvä. Ota seuraavaksi laukassa, jos saat sen laukkaamaan."
Jessi nosti laukan läiskien raipalla Ollen takalavalle. Se hyppäsi reippaasti, ja Jessi taputti sitä kaulalle.
Oli muiden vuoro hypätä, ja ne menivät hyvin.
Laura halusi, että jokainen tekisi pohkeenväistön ravissa ja käynnissä. Se oli haasteellinen jokaiselle.
Tunti loppui loppukäynteihin, ja hevoset vietiin karsinoihin yöksi.
Jessi asetti Ollen satulan telineeseen. Hänellä oli hieman paha mieli huonosti menneestä tunnista. No, seuraavalla kerralla paremmin.
Kotonaan Jessi unelmoi vaelluksesta ja nukahti väsyneenä.
**
