Kirjottaja: Kukapa muukaan kun Böö
Paritus: James/Lily
Tyylilaji: Romace, angst
Vastuuvapaus: Kaikki minkä tunnistatte olevan J.K.Rowlingin tai Shakespearin, on myös hänen.
Ikäraja: K-11
KIrjottajan kommentti: En ollut varma, onko Hunajaherttua oikea paikka tälle, mutta päädyin tähän, koska onhan tämä kuitenkin
rakkaustarina. Pidemmittä puheitta:
”Viimeinen suudelma”
”Rakas Lily,
Katsoin sinua kaipaavasti. Et ikinä antanut minulle mahdollisuutta olla sinun omasi. Ja se on tuskallista. Rakastan sinua niin paljon, Lily. Sinä et anna itsellesi mahdollisuutta rakastua minuun. Luulin päässeeni sen yli, mutta sitten näin sinut toisen kanssa ja se satutti liikaa. En ollut tarpeeksi vahva kestämään sitä. Tuska oli kaipuu ja ainoa mitä kaipasin, olit sinä. Olen rikki, koska rakastin sinua liikaa. En kestänyt kun näin sinut toisen kanssa. Rakastin sinua likaa ja se ei ollut oikein. Sinä et näe minua selvästi, sinä et myönnä minun olemassaoloani. Ja silti minä rakastan sinun jokaista osaasi; nauruasi, silmiesi tuiketta, hiuksiesi kimaltelua, huuliesi sulokkuutta ja poskesi punaa. Pahin on ohi ja voin hengittää, kun ajattelen, etten tuota sinulle enää tuskaa jos menen. Sinä pidit liian kevyenä rakkautta, joka paljastui näin kevyesti. Tiedän: näin rajut tunteet saavat rajun lopun- tuli ja ruuti tuhoutuvat suudelmaansa, ja hunajakin alkaa viimein ällöttää.
Viimeinen katse, silmät, käsivarret, viimeinen syleily, ja huulet, hengen portit:
Parempi kuolla myrkkyyn, kuin kitua ilman rakkauttasi.”Lily katsoi pergamenttia ja ei voinut uskoa sitä: James makasi tähtitornin huipulla, rikkinäinen pullo kädessä ja se oli juotu viimeiseen pisaraan asti. Lily oli tullut tähtitorniin ja kirjeen Jamesin vieressä. James; hänen poskillaan ei ollut punaa, hän oli kylmä, hänen sydämensä ei lyönyt. Näiltä huulilta on henki erkaantunut kauan sitten.
”Niin kuin Shakespeare sanoi: Vaikka kuolema on imenytkin huuliltas hengen hunajan, se ei ole nujertanut kauneuttasi - Sen purppuraiset viirit leijuu yhä huulilla ja poskipäillä”, Lily kuiskasi ja hänen mieleensä tulvi asioista: ”Petetty, hyljätty, syljetty, syrjäytetty, petit minut julma kuolema! Oi rakkauteni, oi elämäni! Et elämäni enää, vaan kuolemani! Rakkaus minuun, tappoi hänet ketä minä eniten rakastan”, Lily kuiskasi ja nyyhkytti Jamesin ruumista vasten.
Lily tajusin sen vasta nyt: En voinut elää ilman häntä. Ja nyt se oli liian myöhäistä kertoa hänelle: James Potter oli kuollut. Ja hän oli kuollut, koska minä olin torjunut hänet, Lily ajatteli onnettomasti. Hän katsoi Jamesin ruumista ja näki myrkky pullon. Lily otti sen ja katsoi sitä tarkemmin; Lilyn epäonneksi siellä ei ollut yhtään myrkkyä jäljellä.
Lily heitti pullon vihoissaan päin seinää ja näki kuinka se pirstoutui sadoiksi kauniiksi sirpaleiksi. Lily itki toivottomasti. Hän katsoi poikaa jota rakasti. Hän näki hänen huulillaan muutaman tipan verenpunaista nestettä. Lily kumartui Jamesia kohti ja kuiskasi, ”Sinetöikää tällä suudelmalla kuoleman ikuinen ja täysi omistus.”
Lily suuteli Jamesia ja nuolaisi tuon nesteen pois hänen huuliltaan.
***
”Missähän James on?” Sirius kysyi.
”Pitänee mennä etsimään”, Remus huokaisi ja lähti mustatukkaisen pojan mukaan.
”Hän sanoi lähtevänsä tähtitorniin”, Sirius muisti ja suuntasi sinne.
Remus avasi oven ja pysähtyi. Sirius tuli hänen viereensä ja näki saman näyn; Lily makaamassa Jamesin päällä.
”En usko, että Sarvihaara kaipaa häiritsemistä”, Sirius virnisti ja oli lähtemässä.
”Odota”, Remus kuiskasi ja käveli heidän luoksensa. ”James, Lily, herätkää”, Remus ravisteli heitä.
”Mitä nyt?” Sirius kysyi ja tuli Remuksen luokse.
”He eivät herää”, Remus kuiskasi pergamennti kädessään.
”James?” Sirius kysyi hädissään.
”Turhaa”, Remus sanoi tuskaisesti kun oli lukenut kirjeen, ”eivät he herää.”
”Miten niin hän ei herää?” Sirius kysyi peläten kauheinta.
”He ovat kuolleet.”
Viha sotkee paljon, rakkaus enemmän.
Oi sotiva rakkaus, rakastava viha,
Oi syntynyt ei mistään,
raskas keveys, vakava turhuus,
muotokaaos, lyijyhöyhen,
kirkas savu, kylmä tuuli,
sairas terveys, uneton uni –
Tunnen jotain tämän kaltaista: Rakkautta vailla rakkautta. 
