Pikkusiskoni, S, raapale

[Hazyel]

Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: drama, perhefluff (darkfluff)
Vastuuvapaus: Idea, hahmot ja kaikki kuuluu minulle, älkää varastako <3
Tiivistelmä: en minä silti voi käsittää, miksi ne haukkuvat pikkusiskoani rumaksi

A/N: Jostain sain keskellä yötä tällaisen idean, tietenkin juuri silloin kun olin nukahtamassa. No, piti ottaa puhelin käteen ja kirjoittaa ylös sitten.

Haasteet:
Fluffy10 #2
Vuosi raapalehtien V

Pikkusiskoni

Kauneus on katsojan silmissä. Niin kuuluu sanonta, mutta en minä silti voi käsittää, miksi ne haukkuvat pikkusiskoani rumaksi. Hän on pienikokoinen, hänellä on suloiset lapsen jalkaterät, pehmeät sirot sormet ja auringonkirkkaat kiharat. Hänen silmänsä loistavat aina taivaansinen värisinä, hänen pienet kyntensä on lakattu sateenkaaren värein. Hänen hymynsä on suloisin maailmassa ja se saa minut kerta toisensa jälkeen hyvälle mielelle. Hän on jopa kaunis itkiessään, mutten silti haluaisi nähdä hänen itkevän.

Siksi en ymmärrä, miksi ne kiusaavat. Ne haukkuvat ja nimittelevät häntä, tietävät, ettei hän uskalla sanoa vastaan, ettei hän voi puolustaa itseään. Enkä minä enää ole puolustamassa häntä, eivät ne sitä muuten uskaltaisi tehdä.

Joka ainoa päivä haluaisin halata häntä, kietoa hänet syleilyyni ja lohduttaa, suukottaa kuumat kyyneleet pois hänen poskiltaan. Ei hän sellaista ansaitse, sillä ei hän ole tehnyt kenellekään mitään pahaa.

Seuraan häntä kotiin ja toivon, että voisin olla ottamassa hänet vastaan niin kuin ennen vanhaan, mutta en ole enää siellä. Hänen on opittava pärjäämään ilman minua, vaikkei hän vielä ole tarpeeksi vanha ja vahva siihen.

"Hyvää yötä, isosisko", hän sanoo aina ennen nukkumaanmenoa. Ehkä hän aavistaa, että vielä toiselta puolenkin haluan pitää hänestä huolta, että vahdin hänen jokaista askeltaan ja hengenvetoaan. Vielä lähtönikin jälkeen kuljen hänen vierellään.

[Sokerisiipi]

Wääh, Lau :< Tämä oli kovin söpö, mutta myös kovin surullinen. Pitää vissiin oikein odotella sitä päivää, kun kirjoitat fluffya ilman angstista alavirettä :---D

Samaistuin tähän kyllä niin paljon, koska olen itsekin isosisko ja minulla on pikkusisko (ikäeroa 7 ja puoli vuotta :>) ja ihanaa, kun tässä oli jätetty se luontainen ärsyttävyysulottuvuus pois ja menty ihan perustasolle, missä pikkusisarus on vain hirveän rakas ja häntä haluaisi suojella muilta. Ja kiusaajat, yhh. Aloin miettiä, että mitä vanhemmat tekevät, kun pikkusisko vaikutti olevan niin yksin.

Simppeliä, nättiä kuvailua. Etenkin auringonkirkkaat kiharat ja ne sateenkaaren värein lakatut kynnet olivat ihania yksityiskohtia ja yksilöllistäviä piirteitä ♥

Joka ainoa päivä haluaisin halata häntä, kietoa hänet syleilyyni ja lohduttaa, suukottaa kuumat kyyneleet pois hänen poskiltaan. Ei hän sellaista ansaitse, sillä ei hän ole tehnyt kenellekään mitään pahaa.

Ainoa vähän harhaanjohtava oli näiden kahden lauseen välinen suhde. Tuo "ei hän sellaista ansaitse" tuntuu viittaavan edellisen lauseen lohduttamiseen, jota isosisko haluaa antaa ja tuli vähän hassu olo, vaikka siitä osaakin päätellä, että kyse on kiusaamisesta. Viittaus menee vain vähän harhaan. Itse tarkentaisin "sellaisen" kiusaamiseksi, jotta sävy pysyisi samanlaisena.

Viimeinen lause oli liikuttavuudessaan hurjan nätti ja ihana. Toi ihanaa lohtua tähän surumielisyyteen. Todella kaunis pikkuteksti, kiitän

[Kiirsu]

En kestä tällaisiä pikkusiskotekstejä, koska oma pikkusisko on niin mahdottoman rakas. Nämä aina riipivät sydäntä.

Sisarusrakkaus on jotain niin puhdasta ja viatonta, että se lämmittää aina sydäntä. Tässä varsinkin, kun pikkusisko on vasta pieni ja viaton lapsi, jota tahtoisi suojella, mutta ei voi. Aina ei pysty suojelemaan, vaikka paikalla olisikin, joten tunteeseen on helppo samaistua. Kamalaa, kuinka joutuu katsomaan toisen kokemaa vääryyttä sivusta.

Tässä kuvataan siskoa niin kauniisti täydellisenä ihmisenä, ja sitä tämä varmasti isosiskon silmissä on. Tällaisessa asetelmassa varmasti kaikki negatiiviset ajatukset haihtuisivat pois ja jäljelle jäisi vain se vilpitön rakkaus ja siskossa näkisi ainoastaan kaikki positiiviset ominaisuudet. Isosisko kulkee vielä rinnalla, vaikka ei auttaa voikaan ja tämä on sydäntäsärkevän kaunis ajatus. Mikään ei pysty rikkomaan sisarusten välistä sidettä, ei edes kuolema.

Tässä on paljon kaunista kuvailua ja tekstin aihe on erittäin mieleinen. Sisarussuhteista kirjoitetaan ehdottomasti liian vähän. Kaunista ja koskettavaa <3

[Mirror]

Yhh, tässä meinasi alkaa jo itkemäänkin :'d

Oot tosi hyvä kirjottaan Lau, oot ehdottomasti yks mun suosikkificcareista. Vaikkakaan en sulta ole tainnut kommentoida kuin ehkä yhtä (??) tekstiä... Säälittävää minä.

Tässä välittyi tosi hyvin se, kuinka pikkusisko on kertojalle rakas. Kuinka hän haluaisi suojella siskoaan, muttei enää pysty. Minun käy sääliksi tätä siskoa, kenenkään ei piisi tulla kiusatuksi, ei varsinkaan oikeassa elämässä D: Yksikin ilkeä sana voi vaikuttaa niin paljon...

Oon kyllä jotenkin hirveen herkkä samaistumaan tarinoiden tunnelmiin. Iloisesta tekstistä tulen iloiseksi, surullisesta surulliseksi 3':

Pidin tästä, vaikka surullinen olikin. Todella hyvin kuvailtu, ja lisäksi (kuinka monta kertaa mä oikein joudun sanomaan tän ennen kun oon itteeni tyytyväinen :DD) välitti tunnelman todella hyvin lukijalle.

Kiitos kovasti!

[Avaruuspiraatti]

Olin tutkimusmatkalla metsästämässä darkfluffia hakukoneen syövereistä ja mitäs minä matkallani kohtasinkaan! Arvelin, että lopussa täytyy olla jokin tvisti. Alku oli liian hyvää ja fluffista ollakseen sitä koko tarinan ajan Mun parhain arvaus meni ensin sille, että kertojan pikkusisko olisikin kuollut! Mutta pieleen meni, se olikin kertoja itse!!

Kuolemanjälkeinen elämä on mua aina mietityttänyt ja kiehtonut! Samaan aikaan haluaisin ja en haluaisi, että kuoleman jälkeen olisi jollain tapaa tietoisesti vielä "elossa". Esimerkiksi tässä tarinan skenaariossa mun olisi aivan kamala olla kertojan saappaissa. Se, että joudut todistamaan, miten sulle rakasta ihmistä kiusataan, muttet kuitenkaan voi tehdä asialle mitään tai osoittaa edes tukeasi, on varmasti tosi rankkaa. Mä en haluaisi kyllä sellaista kuolemanjälkeistä elämää kenellekään