Syksyisiä suudelmia (S, Harry/Draco, fluffyinen ficlet)

[Pahatar]

Miten minä en ole tätäkään löytänyt aikaisemmin? Olipa hyvä, kun tämä nostettiin nyt esiin, niin tuli tämä puute korjattua.

Tämä oli uskomattoman kaunis ficci. Todella ihana. Minäkin mietin hetken, että mistä on kulunut 30 vuotta, mutta aika nopeasti päädyin Harryn vanhempiin, koska oli syksy. Ja jotenkin se sopi siihen tunteeseen, minkä sain tässä Harrysta ja Dracosta, että tässä ollaan noin 30-vuotiaita.

Tässä tuo Harryn hiljainen kaipaus vanhempiaan kohtaan liikutti todella. Aika kuluu, mutta joitakin asioita ei voi unohtaa. Tätä lukiessa tuli sellainen tunne, että tietysti Harry oli lukemattomia kertoja miettinyt, millaista olisi ollut, jos asiat olisivat menneet toisin. Ja varsinkin juuri se yksi päivä oli erityisen raskas, ja jo etukäteen, kuten tässä tuli esiin.

Ajattelin tätä lukiessani, miten onnellista kuitenkin oli, että Harrylla oli Draco, joka ymmärsi niin kovin hyvin. Ja osasi lohduttaa niin hyvin sanojen lisäksi ihan pelkällä läheisyydellään. Ja kosketuksellaan. Tuli sellainen tunne, että kaikella oli tarkoitus. Ja olisihan he ollut kamalaa, jos Dracolla olisi ollut Harrysta pelkät ihailijakortit. Onneksi kuitenkin ei, vaan heillä oli toisensa. Harryn ja Dracon välinen tunne, yhteisymmärrys ja rakkaus olivat tässä jotain ihan uskomattoman hienoa.

Pitää vielä sanoa, että vaikka itselläni on ollut varsinkin aikoinaan hyvinkin ristiriitainen suhtautuminen tähän pariin ja jossain määrin on vieläkin, niin varsinkin nyt viime syksystä lähtien olen tykännyt tosi paljon lukea Harrysta ja Dracosta sinun kirjoittamanasi. Näissä ficeissäsi näkyy niin hyvin se, että he ovat sinulle rakkaita, ja se jättää jälkensä ja tekee lukijaan vaikutuksen. Vaikka en tiedä, rakastanko H/D:tä vieläkään, mutta tykkään sinun tarinoissasi tosi paljon. Ja ennen kaikkea ymmärrän. Niin että kiitos vaan.

Tämä ficci oli niin kaunis ja hieno, vaikka tunnelma oli myös surullinen. Nyyh.   Kiitos paljon tästä.

[Vendela]

Oi, aivan ihanaa kuulla Pahatar että näistä ficeistäni näkyy kuinka tärkeät nämä hahmot ovat minulle! Koska juuri näinhän se on Ymmärrän todella hyvin, ettei tämä paritus ole kaikkien mieleen ja siksi onkin aivan mahtavaa jos siitä huolimatta tulee lukemaan näistä ja vielä tykkää lukemastaan Toki jos ei tykkäsi, niin sitten ehkä kannattaa jättää lukematta tai ainakin kommentoimatta Mutta tämä nyt oli tämmöinen sivuhuomio eikä liittynyt sinun kommenttiisi.

Tämä oli tosiaan tämmöinen vähän melankolisempi teksti, mutta kuitenkin tässä oli tämä näiden kahden suhde vahvana. Onneksi tosiaan Dracolla oli muutakin kuitn pelkät keräilykortit Ja onneksi heillä on tosiaan toisensa, koska uskon että he tukevat toinen toisiaan ja tässä oli Dracon vuoro seisoa rakkaansa tukena ♥

Kiitos tosi paljon ihanasta kommentistasi! Tämä ilahdutti tosi paljon ♥

[Larjus]

Teki mieli fiilistellä syksyä ficienkin muodossa, ja tarinan otsikko kiinnittikin huomioni listauksessa :3 Fluff on siihen aina hyvä lisä, koska mikäs sen ihanampaa kun romanttinen söpöily hahmojen välillä! ♥ Oli kiva myös, että tarina sijoittui kirjojen jälkeiseen tulevaisuuteen, niin että Harrylla ja Dracolla on ollut aikaa lähentää suhdettaan. Mulla on myös ficeissä heikkous siihen, mikä tiivistelmässäkin mainittiin, että "toisen läheisyys on tuttua ja on myös hyvä muistaa kertoa, että rakastaa". Rakkaus ja toisen läheisyys ovat tärkeitä myös tuttuina ja vakiintuneina, ei vain uusina ja siksi vähän jännittävinä. Todella tärkeää on myös olla tukemassa rakastaan vaikeina hetkinä ♥

Lähestyvät askeleet eivät yllättäneet Harrya, hän oli osannut jo odottaa niitä.

Hymyilyttää ajatus, että Harry osasi odottaa Dracon tulevan luokseen :3 Selvä merkki siitä, miten hyvin he toisensa tuntevat!

Kolkyt vuotta on pitkä aika mutta samalla myös niin lyhyt, ainakin joidenkin asioiden suhteen. Harry täysin ymmärrettävästi miettii asiaa ja sitäkin, mitä jos asiat olisivat silloin menneetkin toisin. Se olisi varmastikin muuttanut suurin piirtein kaiken Harryn elämässä, joten hyvinkin voisi olla niin kuin Draco pohtii, etteivät he olisikaan siinä tilanteessa missä nyt ovat.

”En saisi jakaa elämääni kanssasi ja herätä joka aamu vierestäsi onnellisena miehenä. Sinä voisit olla kuuluisa huispaustähti sen sijaan, että olet pimeydenvoimiltasuojautumisen professori ja minä ihailisin sinua vain keräilykorteista.”
”Sinä ihailet minua nytkin keräilykorteista”, Harry hymähti, mutta painoi päänsä Dracon olalle.

Haha Tää oli samaan aikaan söpö ja hauska kohta! Että mä tykkään tämäntyylisistä kohdista dialogissa :3

”Olenko koskaan sanonut, että rakastan sinua”, Harry hymyili katsellessaan Dracon kasvoja.
”Olet ehkä saattanut mainita asiasta”, Draco vastasi hymyillen ilkikurisesti.

Tää kans ♥ Tällainen leikillisyys hahmojen puheessa on niin ihanaa, hyvä osoitus vahvoista ja läheisistä väleistä.

Ja oih, tämän lopetus oli sekin niin suloinen ja ihanan romanttinen ♥ Vaikka syksyllä ilmat viileneekin niin tämän lukemisesta tuli itsellekin mukavan lämpöinen olo, taustalla häälyvistä surullisemmista teemoistakin huolimatta. Kiitos tästä!