Nimi: Adagio – Musiikin tuska
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: S
Genre: Musiikki (mikäli niin voi sanoa)
A/N: Tämä sisältää sellaista musiikkisanastoa, joka ei varmaan aukea ihan helposti siitä tietämättömälle, vaikka olenkin selittänyt joitain termejä tuolla lopussa. En oo ikinä ennen yrittänyt selittää musiikkia, joten tää oli mielenkiintoista kirjoittaa. Kappale, jota kuvataan on Albinonin
Adagio (vaikka myöhemmin paljastui, että oikea säveltäjä olikin Giazotto). Youtubessa en löytänyt kauheen hyviä versioita tästä biisistä pianolla (ainakaan ihan sellasia millä tavalla itse soittaisin), mutta linkkasin tohon nyt yhden jos haluu kuunnella. Orkesteriversiot on ofc parempia, mutta tässä tekstissä käsitellään vaan pianoversiota, joten siksi linkkasin pianoversion. Yritin käyttää tässä kerrontatyyppinä behavioristista kerrontaa, joten se on syy tekstin ns pintapuoleisuuteen. Osallistuu haasteeseen
Kerrontahaaste,
Minä asiantuntijana ja
Otsikoinnin iloja otsikolla sivistyssanahaaste.
Adagio – Musiikin tuskaKappale alkaa kevyessä pianossa ja dolcessa, mutta mollisävellaji ja nimensä mukaisesti tempona adagio tuovat kappaleeseen raskaan tunnelman. Vasemman käden oktaavihypyt löytävät helposti paikkansa käden siirtyessä koskettimilta toisille isoissa hypyissä. Käden liikkuminen näyttää niin vaivattomalta, että voisi luulla käden aivan vahingossa osuvan oikeille koskettimille, vaikka oikeasti taustalla on tietysti tuntien harjoittelua. Rennot hypyt korostavat kappaleen hitautta nopeista oikean käden korusävelmäisistä kolmaskymmeneskahdesosanuoteista huolimatta. Oikean käden sormet työskentelevät melodian kimpussa pikkurillin tuodessa kirkkaasti esille yläsäveliä muiden sormien muodostamista soinnuista huolimatta.
Kehon eläytyessä musiikkiin, kappaleeseen tulee mukaan tulkintaa, joka ilmenee muutamien tahtien välein esiintyvin crescendoin ja diminuendoin sekä hieman eripituisten nuottien avuilla. Yleisöstä kuuluu nyyhkintää, mutta pianistin huomio on musiikissa.
Silmät häilyvät nuottien yllä keskittyneesti, tarkistaen välillä, että vasemman käden oktaavit osuvat kohdilleen. Asiaa helpottaa se, että alussa melodia pysyy niin samassa paikassa, että nuotit osuvat kohdilleen pelkän lihasmuistin ansiosta.
Toisen sivun kuudestoistaosanuottien nopeahkon lurituksen alkaessa, pianistin hartiat jännittyivät hieman. Oikean käden sormityö etenee kuin lentäen nopea pedaalinnostelun säestämänä. Paljon kädensiirtoa vaativan C-molli asteikon alkaessa pianisti muistaa hengittää vasta fermaatin kohdalla. Sama toistuu F-mollissa.
Nopea luritus vaihtuu taas hitaaksi ja raskaaksi pianoksi, hiljeten pianissimoksi välisoittojen kohdalla. Vuorossa on sama alkua eri sävellajissa, joten useista alennuksista huolimatta pianistin lihasmuisti suoriutuu kohdasta vaivatta.
Pianisti jännittyy taas forten kasvettua fortissimoksi. Yksi virhenuotti fortissimossa soittaessa ei jäisi huomaamatta. Tuskainen musiikki kaikuu pitkin huoneen paljaita seiniä. Oktaavisoinnut iskeytyivät koskettimistolle raskaalla voimalla. Vasemman käden hankalat korusävelhypyt sävelkorkeuden vaihdellessa rajusti saavat soittajan sydämen hakkaamaan. Pianistin katse tuijottaa nyt nuottien sijasta koskettimia, jotta sormet osuvat kohdilleen. Pianistin silmät hyppivät eri käsien välillä, jotta sekä melodian soinnut että basson hypyt osuvat kohdalleen. Oikeaan käteen livahtaa liikanuotti, joka saa pianistin itsevarmuuden rakoilemaan. Hän pakottaa itsensä rentoutumaan nopeista hypyistä huolimatta ja vie kappaleen kohokohdan kunnialla päätökseen. Dolcen alkaessa taas, pianisti pystyy jälleen hengittämään ja antaa sormiensa viedä pitäen katseensa taas nuotissa.
Viimeistä sivua viedään ja pianisti pysähtyy fermaattiin valmistaakseen sormensa fortissimoa varten. Sormet lyövät koskettimia raskaalla mutta hitaanpuoleisella kahdeksasosanuottien voimalla. Fortissimon jatkuessa vasemmassa kädessä oikean käden täytyy keskittyä tuomaan korusävelmiä esiin tarpeeksi lujaa, jotta ne kuuluvat, mutta pidättäytyä soittamasta niitä fortisissimoina. Pianistilla on siinä vaikeuksia sillä, järki huutaa, että melodian pitää olla aina bassoa kuuluvampi, mutta nyt nuotti käskee häntä olemaan kuuntelematta sitä ohjetta.
Fermaatti pelastaa pianistin jälleen, jotta hän ehtii tarkistamaan seuraavan tahtilajin hankalat soinnut. Tahtilajin viimeisestä kuudesosanuotista pitää siirtyä salamana hankalaan puolinuottisointuun. Viimeinen osio on melkein tuskaa, sillä pianistin sormet eivät veny vaivatta monimutkaisiin neljä sormea vaativiin sointuihin. Silti pianisti antaa jopa hieman virheellisten sointujen soida sellaisella itsevarmuudella, että hän huijaa kuulijoitaan uskomaan pienten riitasointujen olevan tarkoituksellisia. Käsiä alkaa jo hieman pakottamaan jatkuvista oktaaveista johtuen.
Viimein koittaa kenties kappaleen helpoin kohta, yksinkertainen g-molliasteikko, joka lopettaa kappaleen. asteikon loppua kohti tahti hiljenee ja pianistin sormet kevenevät niin, että viimeinen g-nuotti soi huonetta pitkin hentona pianissimona. Pianisti antaa sormiensa ja katseensa levätä hyvän aikaa pianon koskettimilla, ennen kuin nostaa katseensa ylös ja irrottaa kätensä koskettimilta sekä jalkansa pedaalilta samanaikaisesti. Pianisti vilkaisee vaivihkaa salia, johon on musiikin loputtua langennut hiljaisuus. Hän kerää nuottinsa ja siirtyy mustiin pukeutuneiden vieraiden sekaan odottamaan papin puheen alkamista. Vasta omalta paikaltaan hän näkee viimein arkun ja pystyy viimein antamaan tuskansa näkyä kyynelinä.
A/N2: Adagiohan on siis perinteinen hautajaismusiikki, jos joku ei sitä tiennyt
Sanastoa:
adagio = hitaasti
piano = hiljaa
dolce = suloisesti
oktaavi = hyppy samannimisestä sävelestä samannimiselle sävelelle eri sävelkorkeuksien välillä
korusävel = erittäin nopea sävel
crescendo = voimistaen
diminuendo = hiljentäen
pedaali = pianon poljin
fermaatti = pidennetty nuotti
pianissimo = todella hiljaa
forte = kovaa
fortissimo = todella kovaa
fortisissimo = niin kovaa kuin mahdollista