Hei mitä! Katselin viestihistoriaasi (mulle on joskus väitetty, että kukaan ei kahlaa läpi ihmisten viestejä, mutta siis, mä teen sitä kyllä toisinaan enkä suostu uskomaan olevani ainoa), ja löysin sieltä tällaisen aarteen! Tätä tekstiä ei ole sun listauksessa! :O Koen oloni nyt vähän huijatuksi, luulin että sun listaus on kattava! Tästä hämmennyksestäni saat palkkioksi tosi randomin kommentin!
Mua viehätti tässä jo otsikon perässä oleva vihje "unta ja alitajuntaa", kaksi ihan mun suosikkijuttua! Tässä oli todellakin unenomainen tunnelma, unenomainen ja ääretön, tuli tunne että unen universumi jatkuu loputtomiin, ja silti samaan aikaan yhden ihmisen maailma on pienenpieni keitos ihmisen ikiomassa padassa.
Vangitseva ajatus lähteä unessa poispäin itsestä ja siitä kuka on, kohti jotain muuta. Ah, mun sydäntä viilsi ahdistavasti tuo viimeinen mahdollisuus, nähdä uudestaan ja uudestaan unta siitä, mitä ei tahdo olla, ja ettei sitä sellaista "minää" edes ajattelisi, ellei olisi pakotettu näkemään siitä unta! Uuuhhhh. Siistiä. Hirveetä. Koukuttavaa!
Padassa on kunnianhimosi, empatiakykysi, iltapäiväruuhkan kirosanat, ne nyt ainakin.
Tämä oli mun suosikkikohtani, vaikka toisaalta jäin kovasti miettimään noita uniminän tuomia mahdollisuuksia (ja mahdottomuuksia!). Mut.
Iltapäiväruuhkan kirosanat!
Ne nyt ainakin!! Tykkään siitä, että ne kirosanat saavat paljon tilaa tuossa virkkeessä, vaikka niitä edeltää niinkin mahtipontiset asiat kuin kunnianhimo ja empatiakyky. Toisaalta vahvoja voivat olla kirosanatkin. Jee!
ja sinä hämmennät, hämmennät,
ihan kuin joskus voisi tulla valmista.
Niin tyylikäs loppu! Valmista ei tule, mutta silti pitää hämmentää! Voi juku! Miten voi lause olla näin lopullinen vaikka se juuri myöntää, ettei loppua ole näkyvissä. Tykkään!
Tällä tekstillä oli myös iskevä ja erittäin houkutteleva otsikko! Tosi onnistunut etydiharjoitus, nää on niin selvästi sun juttu! Kiitos, tämä oli ihana lukukokemus! (: