Nimi: Pipareita aamukuudelta
Kirjoittaja: Isfet
Ikäraja: S
Genre: jouluinen perhefluffy
Hahmot/Paritus: Astoria Greengrass/Hannah Abbot
Vastuunvapautus: Ei ole minun ei
Yhteenveto: "Vai ollaan sitä piparivarkaissa?"
A/N: Hyvää joulua LillaMyylle! Teit niin ihanan kalenterin, että minun piti kirjoittaa tällainen nopsaan lahjaksi. Siksi tämä on vähän raaka, kirjoitusvirheistä saa huomautella. Sisältää paljon (liikaa) dialogia. Haasteisin Joulumieltä, Rare10 ja Femme10.
Kello on puoli kuusi jouluaamuna. Lumotut kynttilät lepattavat kuusen oksilla, pimeät ikkunaruudut heijastavat niiden valoa. Porras narahtaa hiljaisuudessa turhan kovaan ääneen pienen jalan alla, mutta mitään ei tapahdu.
"Hiljempaa, äiti on tosi herkkäuninen", pieni tyttö sihahtaa toiselle.
"Joo, tahallanihan minä. Jatketaan nyt vaan, ei se herännyt."
Tytöt hiipivät hiljaa kohti keittiötä. Toinen vilkaisee kaihoisasti kuusen alle yöllä ilmestyneitä lahjoja, ennen kuin isosisko vetää hänet päättäväisesti mukaansa. Jääkaapin ovi avautuu lähes ääneti, vahvempi nostaa kattilan lattialle. Sulkeutuessaan ovi päästää pienen tömähdyksen saaden tytöt jälleen jähmettymään. Taaskaan ääniä ei kuulu, joten he avaavat kannen.
"Meidän ei kyllä pitäisi. Entä jos emme saa lahjoja?" pienempi kuiskaa nyt jo katuvaisena.
"Ei ne saa tietää. Me otetaan vain ihan pikkuisen..."
"Mitä teette?"
"Äiti!" tytöt kiljaisevat säikähtäneesti.
Siinä äiti tosiaan seisoo, aivan heidän selkiensä takana. Kädet ovat ankarasti lanteilla, hiukset auki tummana ryöppynä selässä. Portaista kuuluu askelia, ja pian myös vaaleampi nainen ilmestyy keittiön ovelle ihmettelemään tilannetta. Tämän silmät tuikahtavat ilkikurisesti, kun hän huomaa lasten aikeet.
"Vai ollaan sitä piparivarkaissa?"
"Siltä näyttää. Diana, sinä olet suostutellut siskosi mukaan tähän. Älä yhtään pyörittele päätäsi, Mary ei olisi ryhtynyt tähän yksin."
"Se on paljon parempaa taikinana..." vanhempi tytöistä, Diana, mutisee vältellen katseita.
"Jäädäänkö me nyt ilman lahjoja?" nelivuotias Mary kysyy kauhuissaan.
"Ei nyt sentään. Tulkaas tänne, tytöt", Hannah vastaa levittäen kätensä.
Mary juoksee heti naisen syliin ja hautaa pellavaisen päänsä tämän rintaa vasten. Diana seuraa vitkutellen perässä, tuijotellen edelleen tiiviisti lattiaa. Hannah hymähtää ja vetää tämänkin syliinsä. Tytöt tuoksuvat omenaiselle shampoolle ja puhtaalle pyykille.
"Kuulkaas, noin ei saa tehdä, muttei tämä kovin vakava juttu ole. Mitä jos sovitaan että olette oikein katuvaisia... Juuri noin. Leivotaan nyt saman tien, kun olemme kaikki hereillä, taikina pois, ettette joudu enää kiusaukseen."
"Joo!" Mary kiljahtaa ja rientää etsimään piparimuotteja.
Dianakin hymyilee ja ottaa esiliinan naulasta, luoden viimeisen pahoittelevaksi tarkoitetun silmäyksen vanhempiinsa. Sitten hän menee auttamaan siskoaan ja naiset jäävät kahden.
"Pipareita kuudelta aamulla?"
"Miksi ei? Myönnä pois, Astoria, sinäkin hellyit. Näin sen silmistäsi, ei tarvitse esittää kovaa."
Astoria naurahtaa ja sitoo hiuksensa sykerölle niskaan. Sitten hän kävelee pöydän ympäri ja suukottaa Hannahia.
"Niin kai."
"Minä haluan kaulita!" Mary kirkuu heilutellen puukaulinta vaarallisesti kädessään. Diana kantaa suurta laatikollista muotteja, ja Astoria arvelee tyttöjen haluavan taas käyttää kaikkia. Ehkä Hannah rajoittaa tyttöjä tällä kertaa, eikä hänen tarvitse aina olla ilonpilaaja. Niin tosiaan tapahtuu, eikä pöydälle loppujen lopuksi jää kuin pupu-, sydän-, pöllö-, tähti ja noidankattilamuotti, jossa yhä on oikeastaan pari liikaa.
Mary kaulitsee yhden palan melkein itse (niissä pipareissa on ohuita, hieman kärventyneitä ja paksumpia kohtia) Diana toisen ja Astoria loput, samalla kun Hannah yrittää hienovaraisesti kertoa miten muotit kannattaa asetella, vahtien samalla paistumista. Koko taloon leviää kutkuttavan makea, siirappinen ja mausteinen tuoksu. Leipomisurakan päätteeksi Hannah keittää kaakaota ja tytöt saavat sen kera vielä lämpöiset maistiaiset, pyjamissaan.
Hannah ojentaa kupillisen myös Astorialle, taikomallaan maitovaahtosydämellä ja ripauksella kanelia. Astoria hymyilee, pyyhkäisee Hannahin letistä karannen suortuvan korvan taakse ja kastaa tähtipiparin sakaran juomaan. Ulkona sataa suuria, märkiä lumihiutaleita ja tyttöjen sormenjäljet jäävät puhtaaseen ikkunaruutuun.
"Meillä on teille lahja!" Mary muistaa yht' äkkiä.
"Me haetaan se, odottakaa siinä!" Diana sanoo juosten jo rappusiin.
"Mitäköhän ne ovat keksineet?" Hannah myhäilee.
"Pitäisikö pelätä?" Astoria nauraa kietoen kätensä Hannahin harteille. Samassa lapset syöksyvät portaita alas ruttuisen paketin kanssa.
"Tässä! Avatkaa se heti!"
Naiset taittelevat paperin auki, mikä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä ihmeteippiä on käytetty runsaasti, ja saavat esiin soman paperisuikaleista värkätyn korin. Se on täynnä pieniä, kurttuisia talviomenia.
"Onpa hieno! Mistä te saitte omenat?" Hannah ihastelee.
"Wilkingsin sedältä, kun lapioimme pihapolun auki", Diana vastaa ylpeänä.
"Me vietiin lumi pulkalla pois, ja käytetiin se majaan!" Mary lisää, "Ne on tosi hyviä, maistakaa!"
"Totta kai maistetaan", Astoria vastaa hymyillen.
Hän poimii yhden punaisen herkun ja haukkaa palan. Se on makea ja herkullinen, tuo mieleen syksyiseen maahan satavan ensilumen.
"Voi teitä ihania. Hali?"
Nyt Astoria saa tytöt syleilyynsä, Hannah asettaa korin pöydälle ja katouttaa roskat.
"Kuusen alle on tainnut ilmestyä lahjoja teillekin, menkäähän avaamaan!"
Kun tytöt vilahtavat kadoksiin, Hannah hymyilee ja suutelee Astoria lämpimästi. Hän maistuu kaakaolle ja omenalle, Astoria kieputtaa sormensa niskahiuksiin. Tätä läheisyyttä hänen joulunsa kaipasikin ollakseen täydellinen. Tänään ei riidellä eikä mökötetä, tänään kaikki on onnellista.
"Mamma! Äiti! Tulkaa katsomaan mitä me saatiin!"
"Tullaan, tullaan", naiset vastaavat kuorossa, hymyillen.
Vielä yksi suukko.