Tämä oli hyvin nimensä mukainen. Unta odotellessa sitä miettii kaikenlaista ja yrittää ikään kuin täyttää sen ajan ja tilan unen ja valveillaolon välissä odottaessaan, milloin tajunta hämärtyy ja unet ottavat vallan. Tällainen kepeä pohdiskelu mielenkiintoisesti ilmaistuna on miellyttävää lukea. Tästä tuli sellainen pysähtynyt, varautunut, omaa olemassaoloaan kyseenalaistava fiilis, että mitähän minä tässä nyt teen, katselen kattoa ja mietin turhanpäiväisyyksiä.
Ei siihen keräänny pöly eivätkä siihen kaadu mehulasit. Täällä ei ole edes ketään, joka sylkisi nuuskansa sitä vasten.
Raapaleen kaksi mielenkiintoisinta lausetta. Katto on pintana kyllä niin puhdas ja tyhjä, etten sitä ole aiemmin tullut edes ajatelleeksi. Ajatus kattoon kaatuneista mehulaseista oli ihastuttavan hullunkurinen. Kerran olen avannut jäätyneen kokispullon, joka on räjähtänyt niin, että osa nesteestä lensi kattoon asti, mutta se on ilmiönä vähän erilainen
Tuo nuuskan sylkeminen oli ajatuksena ällöttävä ja hämmentävä. Mietin, että onko kertojalle sitten kovinkin tuttua tällainen "harrastus", ja kuka sitä on hänen elämässään tehnyt? Jännää. Itselle niin out of context tuo ajatus, että herätti mielenkiinnon.
Valaistusten odottaminen oli myös jotenkin lapsenomaista ja hellyttävää, ja onhan se tavallaan itsetietoisuudessaan valaisevaa, että tajuaa odottavansa jotakin, mutta onko se sitten jotakin unta merkityksellisempää, jää tulkinnan varaan.
Kiitos jälleen samaistuttavasta pohdiskelusta, pidin!
