Stranger Things: Räsynuket (S • rikkinäisyydestä ja toistensa täydentämisestä, Hopper/Joyce • 1,5-raapale)

[Waulish]

S • Stranger Things
Stranger Things ei ole minun omaisuuttani. Tämä teksti on fanifiktiota, jota kirjoittelen vain omaksi (ja mahdollisesti muiden) iloksi.

Tämä teksti on kirjoitettu alun perin Kuuden lauseen lahjat -tempaukseen Maissinaksun Hopper/Joyce-toiveesta. Editoin tämän 150-sanaiseksi raapaleeksi, jonka julkaisen nyt omillaan blokinpurkuna ja muistona Tarvehuoneen kätköihin siirtyneestä lahjatempauksesta. Alkuperäiselle idealle uskollisesti tekstissä on yhä kuusi virkettä. Tämä onkin itse asiassa toistaiseksi ainoa Stranger Things -tekstini! Lisää pitäisi ehdottomasti kirjoittaa, sillä sarja on fantastinen ja etenkin Hopper ja tämä paritus ovat sydäntäni lähellä.


He kumpikin olivat ihmisiä, joita muut pitivät yksissä tuumin hiukan hullunkurisina, joskin tavallaan silti rakastettavina, kuin Hawkinsin pikkukaupungin omina kylähulluina. He olivat kuin räsynukkeja, joiden eriparisilmät ja moneen kertaan parsitut raajat herättivät sekä sääliä että sympatiaa. Hopper oli se turmion tielle eksynyt poliisipäällikönretku, jonka kaikki tiesivät olevan salaa surusta sekaisin ja saavan arvaamattomia raivokohtauksia, ja joka itse ei tajunnut omasta sielunelämästään senkään vertaa kuin kohtuullisesta päihteidenkäytöstä. Joyce oli se vähäeleinen kaupankassa, jonka epävarman hiljaisuuden ja herttaisen hymyn taakse kätkeytyi samanlaista suurta surua, niin synkkää ettei sitä kukaan ulkopuolinen osannut kohdata.

Olisi kenties voinut ajatella, että kaksi suurta surua olisi ollut yhdessä jotain kestämätöntä, mutta todellisuudessa ne oli helpompi kestää: ne pitivät toisilleen seuraa, ja niinpä niiden kantajat saivat hetkeksi laskea taakkansa. Yhdessä ollessaan Hopper ja Joyce hengittivät vapaammin ja olivat ja elivät enemmän kuin pitkään aikaan, muiden katseisiin ja kuiskauksiin kuristumatta, ja se oli jotain, mitä kumpikin kurimukseensa kipeimmin kaipasi.

[Felia]

Kommenttikampanjasta moi!

Oih, tämäpäs oli katkeransuloinen, mutta silti toiveikas teksti! Hopper/Joyce on ihana pari ja tykästyin heihin kovasti sarjassa, ja tämä pieni pätkä tiivisti heidän suhteensa loistavasti. Kaksi ihmistä, jotka on tahoillaan käynyt läpi vaikeita asioita löytääkin toisensa ja saa tukea ja turvaa tai mitä nyt ovatkaan kaivanneet. Ai että... ♥

Tykkään, miten tuo räsynukke-vertaus tuli tässä esille. Ne tosiaan kuvastaa sitä molempien elämänpolkua, kokemuksia, jotka on olleet rankkoja. Muutenkin pidän todella paljon asetelmasta, jossa kaksi rikkinäistä luovat jotain ehjää. Siinä on vain jotain - kauneutta - joka vetoaa muhun. Tämä oli erittäin kauniisti kirjoitettu pieni pätkä. Tunnetta ei puuttunut ja on edelleen aivan uskomatonta, miten näin vähällä sanamäärällä voi kertoa ihan kokonaisen tarinan. Tässä oli herkkyyttä ja rosoisuutta sopivassa suhteessa. Aivan ihana teksti. ♥ Mielelläni lukisin lisääkin tästä kaksikosta.

Suuren suuret kiitokset! ♥

[Waulish]

Felia, olipa hauska yllätys että tämä raapale oli linkattu Kommenttikampanjaan ja että tulit tämän sieltä napanneeksi!

Minäkin tykkään tästä parituksesta tosi paljon. Harvoin olen ihan näin fiiliksissä mistään het-parituksesta, kun tuppaan jostain syystä yleensä tuntemaan enemmän vetoa seksuaalivähemmistöpareihin, mutta Hopper/Joycessa vain on sellaista täydellistä epätäydellisyyttä, joka saa minut fiilistelemään ihan satasella. Minäkin tykkään asetelmista, joissa kaksi rikkinäistä luokin jotain ehjää, ja nämä hahmot tosiaan sopivat sellaiseen mainiosti. Pitäisi kyllä joskus yrittää kirjoittaa heistä lisääkin!

Ihanaa, että katkeransuloisuudesta huolimatta tekstistä välittyi myös toivoa! Pyrinkin sellaiseen fiilikseen, että vaikeista ajoista ja koettelemuksista huolimatta kummallakin on vielä paljon kaunista ja hyvää koettavanaan.

Kiitos kovasti ihanasta kommentista!

[Parris]

Kommenttiarpajaisista moromoro! Olin ihan täysin unohtanut, että sultahan oli tullut Stranger-teksti joskus, mutta arpajaisten myötä aattelin kaivaa tämän pintamullasta takaisin esiin. Eilen selaamassani englannin valintakokeessa oli puhetta mm. allitteraatioista, ja sen takia päädyinkin niihin kiinnittämään tässä huomiota siihen, miten viehättävän runollista kieltä käytät! Hiukan hullunkuriset, salaa surusta sekaisin, katseisiin ja kuiskauksiin kuristumatta... lataat näinkin lyhyen tekstin niin intensiivisesti täyteen kauniita sanankäänteitä, jotka yhdistettynä tuohon räsynukkevertaukseen luovat tähän melkein satua muistuttavan tunnelman. Mielestäni onnistut löytämään tässä oivaltavat havainnot molempien hahmojen historiasta, etenkin sarjan tapahtumiin heijastaen, ja parsit hahmojen suhteen kasaan (näin räsynukkeihin sopivaa vertausta itsekin tässä käyttäen, hehe :p) sydäntä koskevalla ja toisaalta aika lämmittävällä tavalla. Niinhän se on - jaettu suru on puolikas suru.

Kiitos, tämä oli kiva muistutus sarjan olemassaolosta... ehkäpä otan sen tämän inspiroimana uudelleenkatseluun kesällä! <3

[Violetu]

Awww. Tykkäsin hurjasti kielestä, jota olit käyttänyt tässä, alkusoinnut <3

--muiden katseisiin ja kuiskauksiin kuristumatta, ja se oli jotain, mitä kumpikin kurimukseensa kipeimmin kaipasi.

Ah, kaunista ^^

Tuo kaksikko on kyllä ehdottomasti sarjan sympaattisimpia pareja, oivasti olet vanginnut heidän olemuksensa kylähullu-sanalla ja räsynukkekuvastolla, tää oli tosi nätti teksti 🌻

~Violet

[Fiorella]

Onnea kommenttiarpajaisista!  Valitsin tämän tekstin fandomin perusteella, ja sanoisinkin että sen ainoa puute on se, ettei se ollut pidempi! Olisin mielelläni lukenut lisääkin! <3

Tässä tosiaan oli kaksi hahmoa, jotka kirjaimellisesti herättivät sekä sääliä että sympatiaa, kuten tekstikin kertoi. Ei ole helppoa sekään, jos tietää joutuvansa yhteisönsä säälin kohteeksi. Liekö kummallakaan ollut montaa todellista ystävää, jos vuorovaikutus ihmisten taholta on useammin ollut sellaista huolen täyttämää velvollisuudentuntoista "onhan kaikki riittävän hyvin" -varmistelua. Kumpikin oli puutteineen ja surun taakkoineen ehkä rehellisen tasa-arvoinen keskenään ja varmaan juuri siksi tulivatkin toimeen niin hyvin.

Yhdessä ollessaan Hopper ja Joyce hengittivät vapaammin ja olivat ja elivät enemmän kuin pitkään aikaan

Tämä jotenkin puhutteli erityisesti, kun ottaa huomioon, kuinka vaikeaa elämä tuntui kummallekin olevan. Jo ihan tuo, että he pystyivät hengittämään vapaasti, kertoi niin paljon suhteen laadusta. <3 Murheen kantaminen painaa raskaasti, joten oli ihana ajatus, että heillä oli mahdollisuus laskea kerrankin taakkansa jonkun ollessa tukena.

Tämä oli kaunis teksti, ja toivon että palaat tämän fandomin pariin enemmänkin.

[Angelina]

Mä katoin vihdoin Stranger Thingsin ensimmäisen kauden ja tietty heti sen jälkeen piti tonkia ficcitarjontaa Tietoni ovat siis kovin rajalliset, mutta Hopper/Joyce vibat olivat aika selkeitä ja nimenomaan ajatus kahdesta toisilleen sopivasta "kylähullusta" on kovin symppis :3

Pidin siitä, että vaikka tää teksti oli tavallaan idealtaan yksinkertainen ja toteava, niin oot kielellisillä valinnoilla tehnyt siitä syvällisemmän. Musta on ihana ajatus, että kaksi suurta surua onkin yhdessä helpompi kestää ❤ Kiitos kovasti, tällä oli oikein mukava korkata ihan uus fandom <3