Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta!
Voittosi tiimoilta halusin ehdottomasti sivistää itseäni Dramionella, koska tiedän sen olevan sinulle rakas ja tärkeä paritus. Halusin myös tutustua johonkin, mitä en yleensä lue. En muista, olenko koskaan lukenut Dramionea, joten tässä tulikin sivistystä kerrakseen! Tämän tekstin valitsin siksi, että tällä on niin hauska ja mielikuvia herättelevä nimi.
Minun henkilökohtainen ongelmani oikeastaan kaikissa Dracon sisältävissä parituksissa on se, etten yleensä voi sietää Dracoa. Heti perään on kuitenkin todettava, että arvostan sitä, miten tässä tarinassa Draco on selvästi tunnistettavissa omaksi itsekseen eikä hänestä ole tehty mitään siloteltua kultapoikaa. Draco on tässä omanarvontuntoinen, sanavalmis ja vähän koppavakin, juuri sellainen jollaisena hänet kirjoista muistan. Nämä tutut luonteenpiirteet yhdistettyinä herkempään ja hellempään Dracoon saivat minut jotenkin tavoittamaan Dracon hahmona paljon paremmin kuin yleensä! Tarkoitan siis sitä, että vaikka tämän tarinan Dracossa edelleen on selvästi tunnistettavissa niitä piirteitä, joista en Dracossa pidä, Draco näyttäytyy myös tosi inhimillisessä valossa sen ansiosta, että hän aidosti rakastaa Hermionea ja välittää tästä. Draco huolehtii Hermionen nesteytyksestä ja siitä, ettei raskaana oleva Hermione turhaan rasita itseään, ja vaikka Draco tekee sen itselleen ominaisella tavalla huokuen itsevarmuutta ja pilkettä silmäkulmassa, siitä kuitenkin välittyy se, miten tärkeä Hermione (ja yhteinen lapsi) hänelle on. Jotenkin nautin tällaisesta inhimillisestä Dracosta, jossa on myös rakastava puoli, nimenomaan kun se yhdistetään Dracolle ominaisiin luonteenpiirteisiin! Hienoa työtä siis.
Nautin myös kovasti Hermionen ja Dracon välisistä sananvaihdoista, pienestä piikittelystä ja vitsailusta. Piikittely on hauskaa, kun se tapahtuu hyvässä hengessä, ja näistä hahmoista oikein huokuu se, että he ovat samalla sivulla huumorintajunsa kanssa ja arvostavat toisiaan piikeistä huolimatta. Molemmat hahmot ovat tosi sanavalmiita, ja sekin välittyy tästä tekstistä mainiosti. Suosikkiheittoni on varmaankin tämä:
“Sinun housuissasi roikkuva tavarakin on vauvalle vaarallisempi kuin minun käsilaukkuni”, Hermione mutisi hiljaa Dracon takana.
Hahaa.
Voi Dracoa, kun laukun kantaminenkin herättää huolen ja suojeluvaiston vaimoa ja vauvaa kohtaan! Jotenkin voin lisäksi hyvin kuvitella, että Hermione suhtautuu raskauteensa jalat maassa -asenteella, turhia hötkyilemättä. Hermione on sillä tavalla järkevä ja maanläheinen.
Kiitos tästä hyvän mielen tarinasta, tykkäsin!
-Walle
