Lauantain spurttirapsu, tällä kertaa 150-sanainen.
Spurtin inspissana ei esiinny tässä konkreettisesti, mutta teksti ammensi kuitenkin inspiraationsa siitä. Lämmin kiitos, jos luet, ja kaikenlaiset kommentitkin ovat mitä lämpimimmin tervetulleita! ♡
☀
Kun Asta palaa mökin terassille, huomaan heti, että hänellä on jotain mielessään. Hänen huulillaan kujeilee hajamielinen puolihymy, joka vihjaa, että hän on keksinyt jotain pääni menoksi.
Asta ei käykään omalle aurinkotuolilleen, vaan minun omalleni. Hän istuu hajareisin lantioni päälle – ja avaa toisen nyrkkinsä vatsani yllä.
”Mitä siä –”, aloitan, mutta kysymykseni keskeytyy terävään henkäisyyn.
Jääpalat ovat jo osittain sulaneet Astan otteessa, mutta ne ovat silti hyisiä. Haukon henkeäni – sekä niiden että Astan takia. Asta nimittäin nuolaisee huuliaan ja tuijottaa minuun tulisentummalla katseellaan, jossa leiskuu halu.
”Etkös siä just sanonu, että siulla on kuuma”, Asta hymisee.
Hän työntää yhtä jääpaloista kirsikanpunaisella kynnellään – ylemmäs, ylemmäs, aina sinne missä bikinien yläosa nivoutuu yhteen rintojeni välissä. Jää jättää kostean vanan pitkin vatsaani. Asta notkistaa selkäänsä ja heijaa lantiotaan omaani vasten. Hänen nänninsä nöpöttävät ohuen bikinikankaan läpi, ja hänen ruskettunut ihonsa hehkuu auringon hyväilyssä. Halu kouraisee minua, ja kurkotan käteni auringon seuraksi.
Nyt minun on kuuma.