Title: Varjelum kamalus
Author: FractaAnima
Genre: drama, angst
Rating: K11
Pairing: Susan Bones/Severus Kalkaros
Status: 4/?
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.
Raapalesarja
Haasteisiin:OTS20 #2
Vuosi raapalehtien VII
RANDOM10 vol.2
FF100 sanalla 020. Väritön.
FFF1000 sanalla 331. Järkytys
A/N: Lisää Susan -verseä, jota kutsun nimellä
Tapaus Susan Bones. Verseen kuuluu tällä hetkellä myös ficit
Aika on hänelle otollinen, S, sekä
Gilderoy Lockhartin lumo, S.
Varjelum kamalus
1.
Susan Bones oli aina pitänyt pimeyden voimilta suojautumista tärkeänä oppiaineena, mutta tänä vuonna se tuntui vielä tärkeämmältä kuin ennen. Häntä kuitenkin hirvitti tieto, joka oli juuri kohauttanut koko suurta salia: Severus Kalkaros oli siirtynyt kyseisen oppiaineen opettajaksi Horatius Kuhnusarvion ottaessa vanhan paikkansa taikajuomien professorina.
Monet vilkuilivat kohti rohkelikkojen pöytää ja kohti Harry Potteria, sillä tieto tämän ja professori Kalkaroksen kitkaisista väleistä ei ollut mikään salaisuus. Salaa Susan toivoi, että Harry alkaisi taas pitämään yksityistunteja Albuksen kaartille. Kaartin tapaamiset saisivat ehkä muutenkin Susanin ajatuksia johonkin muualle, mutta tarvetta tapaamisille ei enää ollut.
Toisaalta, Susan ajatteli, kuka tahansa oli parempi kuin Pimento.
2.
"Hei, Susan, odota", ääni pysäytti Susanin, kun hän oli juuri poistumaisillaan kirjastosta.
"Hermione, hei", Susanin hymy jäi ohueksi, vähän samanlaiseksi kuin hänen olotilansa oli jatkuvasti.
"Kuulin tädistäsi, otan osaa", Hermionen katse tutkin Susanin kasvoja. Susan nielaisi yrittäen näyttää vahvemmalta kuin hän olikaan.
"Kiitos", hän sanoi. Vaikka Hermionen osanotto merkitsi enemmän kuin monen muun hyvänpäiväntutun, hän huomasi silti etsivänsä pakokeinoa tilanteesta. Hermione ehkä huomasi sen.
"Tiedän, ettemme ole olleet juuri tekemisissä viime aikoina, mutta jos tarvitset juttukaveria niin minut löytää usein - no, täältä", Hermione katsahti ympärilleen. Susan antoi omankin katseensa viistää kirjaston holvikaaria.
"Kiitos", Susan toisti hiljaa osaamatta sanoa oikein muuta.
3.
Viitenä edellisenä vuotena Susan oli pysytellyt hyvin näkymättömänä liemien tunneilla säästyen professori Kalkaroksen pahimmilta piikeiltä. Hän oli suoriutunut aina kohtalaisesti; ei hyvin, eikä huonosti. Pimeyden voimissa Susan pärjäsi paremmin ja tänä vuonna hän tahtoi suoriutua vielä entistäkin paremmin. Ei loistaakseen kenenkään silmissä vaan siksi, että hän tiesi perheensä olevan tulilinjalla sodan hiipiessä yhä lähemmäs ja lähemmäs. Bonesien suku oli tiukasti kiinni ministeriön asioissa.
Professori Kalkaros oli laittanut luokkahuoneen uuteen uskoon ja Susan tunsi jonkinlaista kieroa yhteyttä sen synkkyyden kanssa. Hän tunsi olevansa voimakkaampi suojaavissa loitsuissa uusissa, vallitsevissa olosuhteissa. Hän sai jopa harvinaisen hyväksyvän nyökkäyksen professori Kalkarokselta suoritettuaan varsin onnistuneen kilpiloitsun.
4.
Päivien pimetessä Susan keskittyi yhä enemmän pimeyden voimilta suojautumisen opintoihinsa. Hän oli ensimmäisiä, jotka onnistuivat sanattomissa suojaloitsuissa kerta toisensa jälkeen. Hän harjaantui oppitunti oppitunnilta, eikä kyse ollut enää vahinko-onnistumisista. Hänestä oli hyvää vauhtia tulossa taitava.
"Neiti Bones, jäisittekö hetkeksi", professori Kalkaros pidätteli häntä yllättäen eräänä marraskuisena iltapäivänä.
"Kyllä, professori", Susan nyökkäsi hiljaa. Vakaan keskittymisensä ulkopuolella hän oli yhä lempeä puuskupuh, kuin kaksi eri henkilöä samassa kehossa.
"Ymmärtääkseni olette kokeneet henkilökohtaisen menetyksen edeltävänä kesänä, otan osaa", Kalkaros puhui välinpitämättömään sävyyn kuin ohittaen välttämättömät aiheet alta pois.
"Kyllä, professori, ja kiitos", Susan laski katseensa.
"Mainittu asia lienee syy menestykseesi oppitunneillani", Kalkaros tokaisi jääden katsomaan kuinka sanat upposivat Susanin tajuntaan.
"Luulisin niin, professori", Susan vastasi vaisusti.
"Arvatenkin", mies nyökkäsi ja jäi pohtimaan. "Olosuhteet ovat monimutkaisia näinä päivinä. Pitäessämme mielessämme perheesi saaman - ", Kalkaros piti merkitsevän tauon ennen kuin jatkoi, " - huomion, olisi hyvä varautua parhain mahdollisin keinoin."
Susan nosti katseensa ja jäi katsomaan professoriaan suu aavistuksen avoinna.
"Ehdotan teille yksityisopetusta, neiti Bones, kaksi kertaa kuukaudessa. Tämä on rehtorin toive."
"Yksityis - yksityisopetusta?" Susan toisti sanaa hämmentyneenä. "Se olisi kunnia, professori", Susan laski katseensa, ettei hänen järkytyksensä paistaisi niin selvästi, mutta hän oli todennäköisesti auttamattomasti myöhässä.
"Se on siis sovittu. Näemme ensi viikolla, torstaina kello kuusi. Aamulla."
