Yksi hiljainen aamu | S, fluffy, Sipi/Sulo

[Parris]

Nimi: Yksi hiljainen aamu
Kirjoittaja: Bluji Ronen
Ikäraja: S
Genre: fluffy, slash
Paritus: Sipi/Sulo
Haasteet: Fluffy10 #2 sanalla 'vaalea', Kaiken maailman ficlettejä V: viikko 6/2017 (Uni), One True Something 20 #2 (slash), Otsikoinnin iloja (numero-otsikko)

A/N: Tämä plurahti ulos, kun luin kuuskidin Sateenvarjon alla -tekstin, S, tuossa hetki sitten ja tuli fiilis kirjoittaa jotain oikein höttöistä höttöä. Inspiraatiobiisinä toimi Lana Del Reyn ihana uusi Love -kappale, josta on myös sanoja tuossa alussa. Nauttikaahan!

Yksi hiljainen aamu

It doesn't matter if I'm not enough
For the future or the things to come
'Cause I'm young and in love (Ah, ah)
I'm young and in love (Ah, ah)
-- Lana Del Rey, "Love"

Sipi heräsi johonkin ulkoa kuuluneeseen rasahdukseen, puunkoloon pähkinöitä kerääviin Tikuun ja Takuun tai vastaavaan, eikä hetken aikaa Sulon ja seinän välissä maattuaan enää saanut unta. Niinpä hän ryömi hiljaa sängyn päädystä alas, kävi katsomassa keittiön ikkunasta talven vihoviimeisissä puuskatuulissa värähteleviä koivunoksia. Talonmies veti lippua salkoon jonkin juhlapäivän kunniaksi, Sipi ei muistanut minkä eikä jaksanut vilkaista kalenteristakaan. Viereisen kerrostalon takapihalla joku isä vei kahta tytärtään hiekkalaatikolle, joka oli sulanut jo edellisviikolla kinosten alta. Suu tuntui kuivalta, Sipi otti Ikeasta ostettuun vihreään lasiin vettä ja lipitti sitä nautiskellen hiljaisesta aamusta.

Makuuhuoneeseen palattuaan Sipi ei voinut olla katselematta Sulon miltei äänetöntä, kalpeaa unta huoneen nurkassa olevasta nojatuolista. Tilanteessa oli jotain oudon vangitsevaa - Sipi ei ollut koskaan uskonut kliseeseen siitä, kuinka rakastavaiset katselevat toistensa nukkumista hämmentyneen onnellisina, mutta kai se paikkansa piti. Sulon kasvojen iho ja etenkin silmäluomet näyttivät jotenkin niin läpikuultavan haurailta, sellaisilta että mikä tahansa pieni häiriö saattaisi murtaa hänet kymmeniksi paloiksi. Sipi mietiskeli aamuhaikeudessaan, mistä Sulo mahtoi nähdä unta. Siinä ihmismieli oli erikoinen, Sipi pohti, että se saattoi luoda mielikuvia aivan laidasta laitaan, arkisista kauppareissuista lohikäärmetaisteluihin ja avaruusseikkailuihin.

Sipi itse oli nähnyt unta eräästä eväsretkestä, josta oli kulunut jo melkein vuosi. Viime vappuna Sulo oli vienyt Sipin piknikille kaupungin korkeimmille kukkuloille, joita oli silloin koristanut useampikin juhlaseurue. Heillä oli ollut mukanaan tuoreita mansikoita, ihanan pehmeitä kermajuustovoileipiä ja tietysti kuohuviiniä. Sipi oli juonut sen verran nopeasti, että kuplat olivat nousseet yllättävällä tavalla päähän. Sulon tavallistakin huonommat vitsit olivat naurattaneet häntä aivan liikaa, aurinko oli paistanut lempeästi, ilma oli tuoksunut kukkivilta omenapuilta ja käsittämättömältä onnelta. Ja sitähän elämä oli heille nykyäänkin, ehkä vielä enemmän kuin aikoinaan, eikä Sipi tiennyt, mitä hän oli tehnyt ansaitakseen niin onnellisen rauhan.

Sipi sulki silmänsä hetkeksi nauttiakseen olostaan ja kuten arvata saattoi, hän nukahti siihen paikkaan. Myöhemmin Sulo herätti hänet pehmeällä suudelmalla, jossa oli yhä ripaus makeanimelää unihiekkaa, sen viimeisiä rippeitä. Sellaisella tavalla oli aivan täydellistä aloittaa päivä, olipa edessä kuinka tavallista arkea tahansa.

[Parris]

kuuskidi, kiitokset kivasta kommentista! Sinoot kyl yks hienoimmista hömpänpömppä-inspiroijista, ja sen takia näitä mielelläänkin kirjoittelee. Ihanaa että tykkäsit! <3 :3

[Mikaela]

Heippa, minä taas! Piti tulla heti vilkaisemaan sun toisii tekstejä ja Sipin ja Sulon myöhemmistä seikkailuista oli hyvä alottaa. (Tosin tähän alkuun myönnän et hitto kun oon huono nimien kanssa ja menee samantapaset nimet heti ihan sekasin, piti tarkistaa pari kertaa edellisestä lukemastani et kummin päin nää nyt meni, kumpi sporttaa coolii ananasfledaa ja kumpi ei hahah.)

Meinasinki et nää kaks on varmaa aika hyvii kandidaattei herkkään hömppään ja täältähän sitä taas löytyi! Tulin kans ajatelleeks et sust tulee fiilis et osaat olla ottamatta itteäs liian vakavasti tekstien kanssa sillon ku se siihen sopii, tai et osaat olla hauska tavallaan ilman et siihen kiinnittää sen erityisempää huomiota. Mitäköhän yritin taas sanoa. :D Susta ei vaan lähe sellast vibaa et joutuisit turhan väkinäisesti sitä huumoria juttuihis hakemaan vaan et se tulee sillon kun on tullakseen! Kello on yli kaks voi huhheijaa

Pointti oli varmaan et ku ite pidän itseäni niin hirvittävän huumorintajuisena ihmisenä ni arvostan sitä kyl pirusti ku muutki osaa pitää pilkkeen silmäkulmassa vaikkei oiskaa tarkotus olla erityisen hupaisa. Mitäköhä mää tästä esimerkiks nostaisin, eka lause oli ainakin vaan niin sympaattinen et oli oikeen ilo lähtee tätä lukemaan.

Haluun sanoo viel jotain fiksua nii ettei täst nyt jää ihan sekavaa fiilistä. :D Arkinen fluff on kyl yks mun ikuisista heikkouksista, sitä miten niistä ihan tavallisista asioista löytyy vielä pidemmänkin ajan jälkeen kaikkee ihasteltavaa, miten oma nukkuva kumppani on ihmeellisintä maailmassa ja sit saa viel ite herätä siihen et toinen on paikalla. Onpa lässyy, mun ei sais antaa lukee näitä näin myöhään.

ripaus makeanimelää unihiekkaa

En kestä miten ihanan erikoisella tavalla siirappinen ilmaisu!

Höttöinen höttö on kivaa ku sil pääl sattuu! Oon tänää kokenu oloni oikeen onnekkaaksi vaikka ei tästäkään nyt kovin rakentavaa noin kokonaisuudessaa tullut hahah. Kiitos jälleen! Pitää kahlata sun muita tekstei läpi viel paremmal ajalla.

[Waulish]

Etsiskelin tuossa ficlet-mittaista tekstiä kommentoitavaksi Kaiken maailman kommentteja -haasteen innoittamana, ja päädyin sitten luonnollisesti Kaiken maailman ficlettejä -haasteeseen ja sitä kautta tähän tarinaan, koska tällä on niin suloinen nimi ja koska minun teki (niin kuin minun taitaa aina tehdä) mieli lukea jotain suloista. Suloisuutta tässä kyllä onkin kerrakseen, voi että. Söpöilynnälkäni on taas hetkeksi tyydytetty.

Hiljaisissa, rauhallisissa aamuissa on kyllä jotain viehättävää, kun saa vain olla ja katsella muun maailman heräämistä ikkunasta. Pidän hirmusti tuosta, miten tässä kuvaillaan ikkunan toisella puolen näkyvää pihamaata ja sen tapahtumia, ja pystyn kuvittelemaan kaiken elävästi. Ihan erityisesti minua viehättää tässä vuodenaika, koska jotenkin alan aina kesäisin ikävöidä talvea ja lunta ja pakkasta. Etenkin lopputalvi ja alkukevät on usein tosi kaunista aikaa, kun on vielä lunta mutta toisaalta jo valoakin. Ja puuskatuulia, jotka tässäkin tekstissä heiluttelevat koivunoksia. Oih. Fantastista ympäristökuvausta, nautin!

Nautin tietysti myös siitä, miten Sipi kaikessa hiljaisuudessa katselee ja ihailee nukkuvaa Suloa. Nukkuvan rakkaan katselemisessa on sitä jotain. Ihmiset näyttävät tosiaankin jotenkin haurailta nukkuessaan, kenties siksi että silloin on paljaimmillaan siinä mielessä, ettei voi esittää mitään muuta tai tietoisesti vaikuttaa ulkokuoreensa. Samaistun Sipiin siinä, miten hän on aina pitänyt nukkuvan rakkaan katselemista höpsönä kliseenä, koska minusta tuntuu että minäkin pidin ennen kuin sain kokea sen oikeasti, haha. Onhan se klisee, mutta siitä on varmaankin muodostunut klisee ihan syystä.

Tuo vappumuistelmakin on ihana ja lämmittää sydäntä. Niin paljon onnea, että tässähän meinaa lukijakin pakahtua. Ihana pariskunta tämä, voi että! Minun on muuten vaikea muistaa, kumpi on kumpi, kun näillä on niin samankaltaiset nimet, joten kehitin itselleni muistisäännön: Sulo on se, joka näyttää kovin suloiselta nukkuessaan. Tosin en epäile, etteikö Sipikin näyttäisi, mikäli asetelma olisi toistepäin...

Kiitokset tästä ihanasta pienestä tarinasta ja päivän fluff-annoksesta, tämän lukeminen lämmitti mieltä! -Walle

[Vendela]

Kommenttikampanjasta hyvää alkanutta päivää

Poimin tämän kommentoitavaksi, sillä tässä luvattiin siirappia ja pörröä, juuri minun suosikkejani plus tietenkin vielä slashia. Tämä olikin mukava ja rauhallinen hetki näiden kahden hahmon elämässä. Tuollaiset aamut ovat parhaita kun herää ilman ahdistavaa herätyskelloa ja saa hetken olla itsekseen omien ajatustensa kanssa vaikka se oma rakas onkin siinä aivan lähellä. Toisen unen katseleminen ja "vartioiminen" on klisee, mutta hyvä klisee. Sen äärelle olisi hyvä pysähtyä joskus ihan IRL eikä aina kiirehtää eteenpäin.

Unet ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, samoin kun niiden tulkinta. Minusta unissa on parasta, kun niissä voi tapahtua aivan mitä tahansa ja kaikista parasta on, jos niitä pystyy itse hallitsemaan. Olisi ollut mukava kuulla Sipin unesta hieman enemmän, sillä nyt kuvailu kääntyi itse tapahtuneeseen eikä lukijalle kerrottu mitä varsinaisessa unessa oli tapahtunut Sulon unen mysteeri oli kiva ja jätti hauskan arvailufiiliksen.

Tämä oli mukava, rauhallinen aamupala joka sai hymyn huulille. Höttöisyydellä olisi voinut irroitella vielä hiukan enemmän ja ripotella sokeria oikein isoina muruina tekstin joukkoon, mutta kiva tämä oli näinkin.

Kiitos,
Vendela