7
”Ensin se mollas mun piirustusta ja
sitten se alkoi puhua tytöistä, vaikka se tietää, että mä olen homo!” Vili vaahtosi. ”Oon tullu sille kaapista varmaan kymmenen kertaa, mutta jotenkin se aina "unohtaa" koko asian, ja meidän täytyy käydä sama keskustelu uudestaan! Vittu mitä paskaa!”
”Perkeleenmoinen typerys se sun iskäs”, Toffe sanoi päätään epäuskoisesti pudistellen. ”Mikähän silläkin on ongelmana?”
”Senku tietäis”, Vili tuhahti. ”Isä on niin pöljä ja ajattelematon! Se ei jotenkin ymmärrä koko konseptia, siitä sen on pakko johtua. En tajua, miten se on mahdollista. Nyt on kuitenkin vuosi 2019, ja luulisi, että Korppilehdonkin kaltaisessa peräkylässä käsitettäisiin tällaiset perusasiat!”
Vili urisi turhautuneena kämmeniinsä.
”Pitäiskö meidän mennä lyömään vähän pesäpalloa?” Toffe ehdotti.
”Ei urheilua”, Vili kielsi jyrkästi. ”Sain siitä ihan kyllikseni, kun kerran erehdyin lähtemään lenkille Reinon kanssa.”
”Oliks se oikeesti niin kauheeta?” Toffe kysyi huvittuneena.
”Oli!” Vili sanoi ja iski nyrkillä reiteensä. ”Reino oli yks vitun sadisti! Se haukkui mua koko sen ajan. Joillekin semmonen valmennustyyli ehkä toimii, mutta mulle tuli vaan paikat kipeiksi ja helvetin kurja fiilis.”
”Aww”, Toffe äännähti myötätuntoisesti, vaikka miestä hymyilyttikin kovasti. ”En mä tekis niin.”
”Sä oletkin kiltti”, Vili sanoi. Ja vahva, hauska ja suloinen, Vili lisäsi mielessään katsellessaan Toffen hymyileviä kasvoja. Toisinaan.
”Saanko mä nähdä sen korpin?” Toffe pyysi uteliaana.
”Aa, joo”, Vili sanoi ja nousi hakemaan piirustuslehtiönsä. Hän selasi nopeasti korpin kohdalle ja antoi lehtiön Toffelle, joka tiiraili sitä niin pitkään ja hartaasti, että Viliä alkoi hermostuttaa.
”Tää on ihan”, Toffe aloitti ja Vilin sisuskalut kiemurtelivat, ”vitun
pähee!”
”Oikeestiko?”
”Joo, joo”, Toffe sanoi pontevasti nyökytellen. ”Ihan mieletön. Tosi siistiä, että sulla riittää mielikuvitusta ja taitoa tällaiseen! Niinku esim nää siivetkin, ne näyttää upeilta, mutta myös toimivilta!”
”Ai, kiitos”, Vili sanoi otettuna.
”Onhan se synkkä, mutta myös tosi kaunis”, Toffe sanoi. ”Aiotko sä värittää tän?”
”Ehkä”, Vili sanoi. ”Vesiväreillä tai sit vesivärikynillä.”
”Mikä ero niillä on?”
”Kynillä piirretään eka ja sit märällä pensselillä voi levittää ja häivyttää – kiinnostaaks sua oikeesti?”
”Musta on kiva kuunnella, kun sä puhut piirtämisestä”, Toffe sanoi. ”Sä oot aina niin innostunut. Se on söpöä.”
”Öm.” Ei Toffe tarkoita, että
sä oisit söpö, Vili muistutti terävästi itselleen, mutta silti vatsassa kupli.