Nimi: Routavelka
Kirjoittaja: Ronen
Ikäraja: S
Vastuuvapaus: En omista, en tienaa.
Hahmot: Severus Kalkaros & co.
Haasteet: [FINIKESÄ] Juhannustaikoja (FractaAniman toiveeseen)
A/N: Oikein ihanaa parasta bestiä synttäripäivää FractaAnimalle! Tiedän suuren rakkautesi Severusta kohtaan - yritin Snarmioneakin, mutta tämä ei ihan sinne asti valitettavasti taipunut, voit kuvitella sen tuohon taustalle jos niin haluat. Tämä on ehkä vähän angstisempi kuin tarkoitus oli, toivottavasti siitä huolimatta tai juuri siksi pidät tästä. Paljon onnea vielä kerran <3
Severus katsoi pipetissä olevaa lumottua vettä, tiputti siitä kolme täydellisen pyöreää pisaraa hennosti höyryävään noidankattilaan ja laittoi pipetin sitten syrjään. Hermionen parantava liemi ei ollut lainkaan helppo valmistaa – ehkä jopa Severuksen elämän vaikein liemi niin tähänastisesti kuin kaikkiaankin – ja siksi hänen oli ollut pakko ottaa paikoin käyttöön jästien tieteestä tuttu välineistö saadakseen tarvittava tarkkuus ainesosien suhteeseen. Liemi muuttui kauhanpyöräytys pyöräytykseltä valkeammaksi, ja Severus henkäisi huomaamattaan helpotuksesta. Ikitalvensulattaja saattaisi sittenkin onnistua.
Kun Hermione oli palannut Lunan kanssa melkein sulaneelle Pohjoisnavalle tehdyltä magizoologiselta tutkimusretkeltä ja kolme päivää myöhemmin joutunut Pyhään Mungoon routamyrkytyksen vuoksi, Severus oli tuntenut olonsa ensin niin hyödyttömäksi. Tyttö oli pelastanut hänet Naginin myrkyltä ja sen jälkeen Severus oli ollut sisältä auttamattoman rikkinäinen – hän oli hyväksynyt kaikkien vaiheiden jälkeen sen, että näin tulisi varmaankin aina olemaan, mutta nyt hänellä sentään oli mahdollisuus maksaa jokin velka. Hän oli nimittäin nähnyt jossain aiemminkin Hermionen routamyrkytyksen kaltaisen tapauksen – liekö ollut joskus yliopistoaikojen loppupuolella valinnaisen parantamiskurssin aikana – ja tiesi, ettei siihen ollut monia parannuskeinoja.
Mutta sellainen tuli vastaan, satojen opusten jälkeen, kun Severus oli saanut tutkittua pimempienkin taikojen kirjastot. Severus oli yllättynyt siitä, että ani harva kirja oli ylipäätään tunnistanut pitkittyneen routamyrkytyksen, vaikka hän oli käynyt aina Durmstrangin syövereissä asti tutkimassa teoksia jopa tuhansien vuosien ajalta. Ja silloin kun Mungon parantajat olivat riidelleet siitä, että tämä tai tuo (Severuksen mielestä naurettava) parannusehdotus saattaisi pelastaa Hermionen hengen, Severus oli jo kerännyt aineksia ikitalvensulattajaan. Silloin kun hän oli ollut keräämässä elävältä jäätyneiden varpusten verta pientäkin pienemmistä raadoista Norjan vuonoilla, Mungossa oli korkeintaan pyritty hidastamaan Hermionen kuolemaa.
Niinä öinä, kun Severus oli vaeltamassa vuonolta toiselle, hänen visionsa tämän sankariretken merkityksestä sai kuunvalosta uutta voimaa. Hän näki suljettujen silmiensä takana kalpean tytön, jota oli inhonnut – ei, miltei
vihannut – seitsemän pitkän vuoden ajan. Ja sitten kun hänet oli pelastettu, puhallettu tummuneena höyhenenä tulivuorten suulta pois ja kiskottu väkivoimin elävien kirjoihin, hän oli jäänyt Hermione Jean Grangerille elämänsä velkaa. Hän tiesi tehneensä virheitä, aivan liikaa sellaista, josta hän olisi ansainnut tuon verisen kuoleman tai ehkä vielä pahempaakin, mutta Hermionen takia hän oli nyt tässä. Se oli valttikortti, jota moni käyttäisi ilkeästi hyväkseen niin kauan, kunnes hän olisi loppuun poltettu kynttilä, mutta Hermione ei tekisi koskaan niin, Severus tiesi sen.
Severus muisti yhä sen hetken, kun oli herännyt Tylypahkan taistelun jälkeen sairaalasiivestä, avannut silmänsä ja noussut istumaan puolisokaistuneena niin loppumattomasta valosta. Hän olisi voinut vannoa, että Minerva olisi vihannut Albuksen tapauksen jälkeen häntä niin silmittömästi, ettei olisi ikimaailmassa sallinut miehen istuvan juuri nyt siinä missä istui, mutta Minerva istuikin viereisen sängyn reunalla hymyillen. Naisella oli kissa sylissään – mikä muukaan – ja se kehräsi lempeää melodiaa kosketuksen alla. Minervalla ei ollut siinä hetkessä antaa määräänsä enempää sanoja Severukselle, joka huomasi naisen tietysti kärsineen taistelun tiimellyksessä, mutta ydin tuli selville: Severuksen Harrylle vuodattamat muistot kertoivat tarpeeksi. Niiden sinisenharmaa ydin ei selittänyt kaikkea tai oikeuttanut kaikkea, mutta ne oikeuttivat hänen elävien kirjoissa olemisensa.
Ikitalvensulattaja muutti kolmen päivän aikana väriään hiljalleen kirkkaanvalkoisesta syvään purppuraan, ja Severus ehti siemailla ajanjakson aikana hermojensa helpottamiseksi pullollisen kuin toisenkin tuliviskiä. Täysikuun noustessa liemi oli muuttunut purppurasta jälleen kirkkaanvalkoiseksi, Severus kärräsi pullollisen sitä Mungon parantajille ja toivoi parasta.
Seuraavana aamuna Hermionen silmät olivat auenneet, hänen keuhkojaan ympäröinyt jääkerros sulanut, ja Severus sai leikitellä vihdoin ajatuksella, että velkakirjat olisivat tasoissa – mutta eivät olisi, nyt tai koskaan.
A/N 2: Jos tässä kohtaa muuten mietit, miksi tämä tuntuu rakenteeltaan vähän oudolta, se johtuu siitä, että yllätyyyys, tämä osallistuu myös 12+ virkettä -haasteen kuudennelletoista kierrokselle. Ohessa kierroksen sanalista, bonusvirke käytetty.1. vesi
2. helppo
3. valkea
4. talvi
5. hyödytön
6. rikkinäinen
7. jossain
8. tulla
9. ani
10. tai
11. raato
12. visio
13. kalpea
14. höyhen
15. kortti
16. istua
17. hymyillä
18. kissa
19. määrä
20. sininen
21. siemailla
22. täysikuu
23. leikitellä