Otsikko: Järven taikaa
Kirjoittaja: LillaMyy
Ikäraja: S
Hahmo: Cyrena
Oikolukija: KARVALA
Tyylilaji: fantasia, draama
Tiivistelmä: Ennen niin liehuva valkoinen mekko liimautui sitä tiukemmin ja hyisemmin tytön rangan ympärille, mitä syvemmälle veteen hän asteli.Varoitukset: viittaus raiskaukseen
Haasteet: Fantasiahaaste, Originaali10
K/H: Lueskelin taas Juhannustaika-toiveita ja katselin Nevillan minulle linkittämiä kuvia Inspiraationmurusissa, joista syntyi tämä teksti. Yritin saada tähän paljon kuvailua ja mystiikkaa, mutten tiedä, miten hyvin onnistuin niissä. Toivottavasti tämä kuitenkin kelpaa
Lauchuolle, jonka toiveista tähän innostuin. (:
Järven taikaa
Cyrena irvisti, kun järvivesi hyysi hänen paljaita varpaitaan. Ennen niin liehuva valkoinen mekko liimautui sitä tiukemmin ja hyisemmin tytön rangan ympärille, mitä syvemmälle veteen hän asteli. Lopulta enää vain Cyrenan kasvot olivat vedenpinnan yläpuolella, joten hän pysähtyi, veti syvään henkeä ja sukelsi järveen. Kirkkaassa järvivedessä näkyi veden eläimiä, kun Cyrena avasi hetkeksi silmänsä, ennen kuin nousi takaisin pinnalle ja kahlasi rantaan.
Rantaveden kaislat kutittivat Cyrenan käsivarsia ja hiekka tarttui varpaisiin, kun hän käveli kauemmas järveltä. Metsä oli onneksi aivan järven tuntumassa, joten hänen ei tarvinnut kävellä kauaa, kunnes hän tunsi lehtipolun varpaidensa alla.
Cyrena käveli kapeaa polkua syvälle metsään ja poimi matkallaan linnuista irronneita sulkia, puista pudonneita käpyjä ja kauriin tiputtamat sarvet. Kaikilla niillä olisi oma virkansa, kun hän pääsisi takaisin aukiolle, jonne oli jättänyt verenpunaiset kynttilänsä.
Viileä tuuli kahisi metsän lehvästössä ja hytisytti Cyrenaa, kun hän viimein saapui aukiolle. Hän istahti maahan ruohomättäälle varpaat ja mekon helma lehtien tahrimana ja sytytti kynttilänsä. Täysikuu lähestyi, hän tunsi sen luissaan.
Cyrena asetteli sulat, kävyt, sarvet ja kynttilät rinkiin eteensä ja kaivoi sitten mekkonsa taskusta pikarin. Hän mumisi muutaman hiljaisen sanan ja nosti pikaria taivasta kohti. Pilvistä kumpuava hiljaisuus ei vastannut tytölle muuten kuin tuulella, joten Cyrena laski pikarin ringin keskustaan.
Hiljalleen Cyrena alkoi tanssia ringin ympäri mumisten samalla ikiaikaisia pahuuden sanoja välillä nopeuttaen ja välillä hidastaen tanssinsa tahtia. Täysikuun kiivetessä taivaan kannelle Cyrena saavutti tanssinsa huippuhetken ja hän huusi taivaalle Bramin nimeä. Taivas vastasi sateella ja korppien siipien havinalla, ja Cyrena tanssi niin vimmatusti ympäri, että hänen silmissään sumeni.
Cyrena lopetti tanssinsa korpin tipautettua yhden mustan sulkansa ringin keskelle. Kirous oli langetettu, ja Bram saisi tuntea nahoissaan kaiken sen, mitä oli tehnyt Cyrenalle. Nuoren tytön valkoisen mekon helmalle ilmestyi verisiä pisaroita aivan kuin sinä yönä, kun Bram oli ottanut hänet väkisin. Nyt olisi tämän vuoro tuntea Cyrenan korppien nokat silmissään ja muistaa ikuisesti, mitä tämä oli vienyt noidalta.
