Witcher / Noituri / kirjat, pelit, tv-sarja

[Fairy tale]

Nyt mua alkoi jännittää nuo 3, kauden loput jaksot.
"Uusi" Geralt näyttää nuoremmalta ja pehmeämmältä. Saa nähdä tuleeko isku vyön alle vai ihmetoipuminen.

[Violetu]

Itse olen yrittänyt olla ajattelematta Geraltin vaihtumista, mutta onneksi Valvatti on sarjan uusi päähenkilö eikun siis

Olen ihan huvikseni obsessio on vahvakatsellut nyt ykköskauden Valvattipätkiä uudestaan, ja siinä sivussa huomannut myös, miten ykköskauden ja kolmoskauden Geraltit on suunnilleen eri henkilöitä🙈
Seuraavaksi olisi tarkoitus mennä kakkoskauden tiettyihin osuuksiin ja pelkäänpä pahoin, että jos alan katsomaan liikaa juoneen liittyviä juttuja, en pidä näkemästäni paljoakaan.
Toki ajattelin keskittyä lähinnä Valvatin osuuksiin kuten taisin ekallakin katselukerralla tehdä🤭

Mutta siis kolmoskausi, ai että. Rakastan tähän asti, ja odotan jännityksellä viimeisiä jaksoja. Tää kausi on kyllä antanut parastaan, vielä kun pääsisivät taas kiinni siihen Witcherien hulvattomaan huumoriin, jota ekalla kaudella oli enemmän kun näillä toisilla

[Eveliina L]

Mä olen nyt suunnilleen puoliväliin saanut luettua Noituria noin varmaan kahdessa vuodessa, joten lukutahti on kyllä nykyisin ihan huikea. Voisi luulla, että kirja ei olisi kiinnostava, mutta itseasiassa se on. Mä tykkään tuosta kirjan tyylistä ja mä olen nauttinut lukiessani kovasti siitä, että toistaiseksi mikään tai kukaan näistä päähenkilöistä ei ärsytä mua. Yleensä aina päähenkilö alkaa ärsyttää, mutta mä luulen, että tärkein osa ärsytyksen puuttumisessa on mustavalkoisuuden puute. Nämä henkilöt ei ainakaan toistaiseksi ole hyviä tai pahoja. Mua myös viehättää se että maailma on karu ja likainen kun on jotenkin tottunut kirjoissa sellaiseen siistimpään ja ihanteellisempaan ja mua puhuttelee poliittiset juonittelut.

Lisäksi mua kalvaa Yenniferin hahmo. Joku sanoikin, että sarjan Yen on pehmeämpi, ja monien mielestä tämä tekee Yenistä samastuttavamman ja pidettävämmän. Olen ehkä outolintu, mutta mulle pelien/kirjojen kylmempi, varautuneempi ja katkerampi Yen on samastuttavampi

Mä olen tämän kanssa samaa mieltä. Toisaalta mua ehkä muutenkin ärsyttää sellainen mututuntuma, joka voi olla vääräkin, että sarjoissa on taipumusta tehdä juuri naishahmojen kohdalla enemmän pehmennyksiä, jotta ne olisi pidettävämpiä tai äidillisempiä.

Se on sanottava, että minkäänlaisia ficcaamishimoja toi kirjasarja ei ole mussa herättänyt.

[Meldis]

Sain itse jouluna luettua viimein Järven neidon loppuun, Myrskykausi on vielä kesken, mutta päätarinan olen nyt saanut loppuun. Ehdin jossain kohtaa kirjojen lukemisen vielä ollessa kesken katsoa sarjan ekan jakson, enkä oikein vakuuttunut ja veljeni, jolta kaikki kirjat olen lainannut ja joka on pelejä pelannut intohimoisesti, ei ollut innostunut sarjasta ja luotan hänen arvostelukykyynsä. Myös se, että kirjojen ja pelien suuri fani Cavill ei tykännyt sarjan suunnasta, ei herättänyt luottamusta, mutta aion nyt yrittää katsoa ainakin ensimmäisen kauden. Itse tykkäsin oikeastaan enemmän lyhyistä novelleista, Sapkowski yhdistää niin nätisti dekkaria, meidän maailman satuja ja keskiaikaista fantasiamaailmaa. Koko kirjan kattavissa tarinoissa aloin mennä tosi sekaisin hahmoista ja paikoista.

Spoiler: näytä

En oikein tiennyt, mitä odottaa lopetukselta, mutta tuollainen katkeransuloinen oli varmaan ainoa oikea tapa, miten Geraltin tarina olisi voinut päättyä. Ja suuri Arthurianin legendojen fanina olin tietenkin heti Järven neitoa alkaessani lukea superinnoissani, että Cirin seikkailuun sotkeentui legendan hahmoja. Ja minusta on hauska ajatus Geraltista oman maailmansa kuningas Arthurina, joka voisi saapua pelastamaan maailmaa, kun se häntä eniten tarvitsee eli moderniin aikaan sijoittuva tarina, jossa hän seikkailee, olisi täysin canonia.

Yksi asia minua häiritsi aina kirjoissa ja luulen että siksi Yenniferin hahmo ärsytti alkuun. Että miksi jokaisen naishahmon tissit pitää joka kerta kuvailla hyvin yksityiskohtaisesti. Niin yksityiskohtaisesti että se aina kiskaisi irti tarinasta. Niin yksityiskohtaisesti ja jokaikisen kohdalla, että se alkoi aiheuttaa syvää myötähäpeää kirjailijan puolesta. Niin viisaalta kuin teemat ja ajatukset kirjoissa kuulostavatkin, ei tämäkään mieskirjailija näköjään päässyt karkuun sitä klassista men-writing-women tyyliä. T0T