nomps, kiva, että jätit ees puumerkin. <3 Ei aina tarvi osata sanoa mitään järkevää (ja jos teksti itsessään ei ole kauhean järkevää, niin mitä järkevää siitä edes sanoisi?
). Pidin myös lupaukseni ja olen täällä taas - jo toisen kerran saman kuukauden sisään!
6. lukuNellin yksiö tuntui ahtaalta, kun sinne oli pakkautunut lähemmäs kaksikymmentä ihmistä. Säde oli istahtanut Hannaleenan kanssa Nellin sängylle, vähän syrjemmälle muusta juhlaseurueesta, ja pian heidän seuraansa oli liittynyt kaikille aina tasapuolisen ystävällinen Iina.
Tähän mennessä Säde oli jo oppinut, että Iina vietti eniten aikaa itseään sähäkämmän Kristiinan kanssa. Päivänsankari Nelli taas liikkui enimmäkseen omituisella tavalla taiteilijamaisen Nooran kanssa, ja aina ylienerginen Sanna meni missä porukassa milloinkin sattui – kunhan poikien kanssa ei tarvinnut tehdä mitään. Hannaleena sukkuloi sujuvasti Säteen ja muiden tyttöjen välillä, ja Säde itse taas, no. Hän pärjäsi kyllä kenen tahansa kanssa, vaikka Hannaleena olikin ainoa ystävänkaltainen, joka hänellä tässä seurueessa oli.
”Joko te olette aloittaneet siihen ryhmätenttiin lukemisen? Tehän olette samassa tenttiryhmässä, ettekö olekin?”
”Ollaan juu, ja meillä on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Joonakin oli ilmestynyt lukupiiriin kuulemma”, Hannaleena vastasi virnistellen.
”Ainiin teillä on Joona! No mutta hyvä, että sekin on sitten ihan tosissaan liikkeellä, eikä vain siipeile.”
”Miksei se olisi tosissaan?” Säde kysyi aikomaansa kärkkäämmin. ”Siis joo onhan se vähän sellainen renttu ja tulee myöhässä suunnilleen aina, mutta kyllä se jollain meriiteillä on tänne päässyt ja oletusarvoisesti eiköhän kaikki täällä ota opintonsa tosissaan.”
Iina ja Hannaleena jäivät molemmat sanattomiksi Säteen äänensävyn hyökkäävyydestä. Säde ei oikeastaan itsekään tiennyt mistä sävy hänen sanoihinsa oli tullut ja koettikin päättää pitäisikö hänen takertua tunteeseen kynsin hampain, vai perääntyä ja pahoitella. Säteen onneksi Hannaleena palautui yllätyksestään taas nopeimmin ja otti tilanteen haltuun.
”Joo se on se rentun leima, mikä antaa varmaan jos jonkinlaista ennakkokäsitystä, jos ei oo Joonan kanssa ollut hirveästi tekemisissä. Yllätyin mäkin siitä, miten tunnollisesti se on ollut mukana, sillä on kuitenkin kauheasti kaikkea muutakin. Se on tosi kiva, että osaa priorisoida, jos ei osaa pysähtyä.”
Hannaleenan kepeä sävy ja sanoja säestänyt kevyt virne neutralisoivat tilanteen jännityksen. Säde tajusi rentoutuvansa ja Iinakin hymyili, joskin hieman varovaisesti, mutta kuitenkin.
”Juu, mähän en ole Joonan kanssa tehnyt mitään kouluhommia”, Iina selitti. ”Mut se on kyllä ihan totta, että jos on itsensä jaksanut tänne opiskella, luulisi että jaksaa itsensä opiskella täältä poiskin.”
”Juu, niinpä. Vaikka tentissähän sen vasta näkee, että miten tosissaan kukin on opiskellut”, Säde vastasi hymyillen hänkin varovaisesti.
Keskustelu jatkui vielä hetken ennen kuin Iina palasi pääseurueeseen. Jäädessään kahden Hannaleenan kanssa Säde huokaisi hiljaa.
”No en minä näköjään osaa antaa itsestäni edes hyvää kuvaa.”
”Höps”, Hannaleena hymisi ja heilautti kättään. ”Kyllä mäkin olen puolusteleva sellaisten ihmisten kanssa, joista mä tykkään. Eikä Iina kyllä tiennyt mistä se puhui.”
~*~
Joona tuli tapansa mukaan myöhässä, ja pian hänen saapumisensa jälkeen Nelli ehdotti pienessä nosteessa, että pelattaisiin pullonpyöritystä. Säde muisti pullonpyörityksen lähinnä yläluokkien leirikouluista, jolloin hän ei ollut sopinut peliin mukaan, koska ei ollut halunnut suudella ketään. Ei hän edelleenkään halunnut, mutta koska kaikki muut Hannaleena mukaan lukien olivat innoissaan ajatuksesta, Säde ei kehdannut olla ainoa, joka jätti pelin välistä. Hän huomasi pian, että yksinkertainen peli saattoi olla luonteeltaan hyvin erilainen, kun kaikki pelaajat olivat täysi-ikäisiä ja useampi vakiintuneessa parisuhteessa. Sen sijaan, että he olisivat hihitellen laittaneet milloin kenetkin suutelemaan keskenään, pelin paino oli totuuksissa – ja ajoittain syvissä sellaisissa.
Mitä pidemmälle ilta ja alkava humala ehtivät, sitä polveilevampia keskusteluja syntyi niin pettämisestä kuin sisarussuhteistakin. Säde kuunteli enemmän kuin puhui. Hän kuunteli, miten Nelli myönsi joskus pettäneensä, kuinka Eemeli jakoi ällöttävimmän suuseksikokemuksensa ja miten Matias ei ikinä antaisi yhdenkään kaverinsa seurustella pikkusiskonsa kanssa. Säde kertoi entisestä suhteestaan asioita, joita ei ollut ikinä ajatellut jakavansa kuin Pilville.
Jossain kohtaa Nelli laittoi musiikkia kovemmalle ja yllytti Joonaa suutelemaan Nooraa, joka absolutistina oli tietenkin selvin päin, eikä suostunut ehdotukseen, vaikka Joona ehkä olisikin. Säde ei kokenut tilannetta lainkaan niin hauskaksi kuin kaikki muut tuntuivat sen kokevan, ja tuntuikin helpottavalta, kun joku ehdotti, että siirrettäisiin juhlat lähimpään juottolaan. Sieltä saattaisi ainakin karata ilman, että vaikutti töykeältä tai ahdistuneelta.
~*~
Lähin baari ei ollut kaikkein kamalin räkälä, vaan itseään yökerhoksi tituleeraava karaokebaari, jossa musiikki soi liian kovaa ja halpaa vaikutelmaa lisäsi huonosti suunniteltu värivalaistus. He eivät millään meinanneet mahtua saman pöydän ääreen, vaikka siirtymä Nellin luota baariin olikin karsinut osan seurueesta. Nelli vaati tarjota kaikille heti alkuun kierroksen ja palasikin tovi myöhemmin mukanaan tarjottimellinen tequila-shotteja ja pieni kulhollinen sitruunaviipaleita. Suolasirotin kiersi ringissä ja vastahakoisen Säteenkin käteen työnnettiin shottilasi, eikä hän ollut enää tarpeeksi selvänä kieltäytyäkseen.
Säde ei ollut ikinä ymmärtänyt miksi toiset joivat tequilaa. Hän irvisteli sitruunanviipale hampaidensa välissä shotin maulle ja koetti parhaansa mukaan peittää sen hedelmän happamalla mehulla. Shottien jälkeen lähes koko seurue suuntasi ruuhkauttamaan baaritiskin. Säde keskittyi jonotellessaan juttelemaan Hannaleenan kanssa sen minkä pystyi, eikä huomannut siis ennen omaa vuoroaan, että tiskin toiselta puolelta häntä tervehtivät tutut kasvot.
”Ai säkin olet lähtenyt juhlimaan”, Jere tervehti hymyillen.
”Juu, pikkusisko vähän väänsi kättä, että lähden”, Säde selitti. Hän tilasi sekä itselleen että Hannaleenalle juomat ja tarkasteli odotellessaan juomia laskevaa Jereä, joka oli yleensä yliopistolla lähes kivikasvoinen. Ehkä nuorukainen oli täällä omassa elementissään, tai sitten tämän huulilla riekkuva hymy oli vain osa asiakaspalvelijan luonnetta.
Saatuaan juomansa Hannaleena ja Säde saivat todeta Nellin synttäriseurueen hajaantuneen. Baariin asti selvinneet tytöt tanssivat epämääräisessä piirinkaltaisessa muodostelmassa muutaman vuoden takaisen kesähitin tahtiin ja lauloivat mukana humalalleen sopivasti osin väärässä tahdissa, osin nuotin vierestä. Tunnelma oli kuitenkin korkealla, eikä juomien pieni läikkyminenkään tuntunut haittaavan. Matias ja Olli olivat ainoat pöytään jääneet ja he näyttivätkin syventyneen luultavasti maailmaa parantavaan keskusteluun, kun taas Joona ja Eemeli olivat löytäneet parempaa seuraa. Katseltuaan hetken Joonan nopeasti fyysiseksi käyvää flirttiä jonkun heitukan kanssa Säde kumosi kerralla puolet lonkerostaan.
Hannaleena katsoi Sädettä pitkään ja kun heidän katseensa kohtasivat, Säde rypisti kulmiaan.
”Mikä tuo ilme on?”
”Ei mikään. Kaikki okei?”
”Tietty”, Säde hymähti, sipaisi hiuksiaan ja käänsi selkänsä Joonalle. Ei se kuulunut hänelle, mitä toinen elämällään teki. Säde tunsi pienen ärtymyksen puskevan pintaan. Hemmetin Pilvi oli sekoittanut hänen ajatuksensa vihjaillessaan ihastuksista ja yhteyksistä, kun sellaisia ei ollut.
”Tuutko sä mun kanssa tanssimaan?” Hannaleena kysäisi hymyillen ja Säde pudisti pahoittelevana päätään.
”Sori, mä en tanssi. Mut tuolla on ainakin Nelli ja Iina, voit mennä niiden kanssa.”
”Ootko ihan varma? Jos mä jätän sut hetkeksi yksin, ni karkaatko sä heti?”
Säde nauroi.
”En karkaa. Mene vaan, kyllä mä pärjään.”
Hymyillen Hannaleena suuntasi lattialla tanssivien tyttöjen sekaan ja sai iloisia kiljahduksia tervehdykseksi. Säde hymyili itsekseen koettaen pitää negatiiviset tunteensa kurissa. Hän katsahti puoliksi tyhjää lasiaan ja eksyi vilkaisemaan Joonaa, jonka tuttavuus vaalean nuoren naisen kanssa oli käynyt syvemmäksi. Säde unohti hymyillä istahtaessaan tiskin edessä olevalle baarijakkaralle.
”Kaikki hyvin?”
Säde hätkähti kysymystä ja kääntyi katsomaan tiskin takana seisovaa Jereä, joka kohotti hänelle toista kulmaansa.
”Ei. Tai on. En mä tiedä. Vihaan humalaa, kun kaikki saa ihan väärät mittasuhteet.”
”Haluatko sä puhua?” Jeren huulilla leikki pieni hymynkaltainen, joka erosi siitä hymystä, jonka Säde oli päässään jo luokitellut asiakaspalveluhymyksi.
”Eikö sulla oo töitä?”
”No, teknisesti sä olet asiakas, eikä tässä nyt ole mitään tungosta muutenkaan.” Jere kallisti päätään ja eleessä oli jotain hellyttävää.
”No jos haluat tietää, mulla taitaa olla ihastus, jota en halua, sen perusteella, et tuntuu paskalta katsoa kun se lääppii toista muijaa.”
Jere nyökkäsi hitaasti ja nappasi cocktail-lasin.
”Toi on kyllä kamala tapa saada selville, että on ihastunut johonkuhun”, Jere totesi ja valitsi pöydälle kolme pulloa, joista yksi näytti viskiltä, toinen likööriltä ja kolmannesta Säde ei osannut sanoa.
”Mä en yleensäkään tykkää ihastumisista. Sotkee ihan kaiken ajattelusta arkirutiineihin”, nuorukainen jatkoi, virnisti kevyesti ja mittaili kustakin pullosta cocktailravistimeen. ”Appelsiini vai veriappelsiini?”
Säde katsoi Jereä kysyvästi ja kohautti olkiaan.
”En mä tiedä, en oo koskaan maistanut veriappelsiinia.”
”Mennään sillä sitten”, Jere naurahti ja kaivoi mehupurkin ja mittasi mehunkin ravistimeen ennen kuin kiersi korkin kiinni ja alkoi ravistaa. Säde katseli nuorukaisen toimia uteliaana ja sai pian eteensä täyden drinkkilasin.
”En mä mielestäni tilannut mitään”, Säde sanoi hitaasti voimatta kuitenkaan pienelle hymylle mitään.
”Et tainnut tilata. Hitsi. Sit mä en voi varmaan veloittaa sulta mitään”, Jere vastasi ja iski kevyesti silmäänsä ennen kuin alkoi korjata pulloja takaisin paikalleen.
”Mikä drinkki tää nyt sitten on?”
”Blood and Sand. Aattelin, että sun mielialasi tarvitsee jotain vähän makeampaa.”
”Veri ja hiekka ei kuulosta kauhean makealta.”
”Maista sitä nyt vain”, Jere naurahti huvittuneena. Säde teki työtä käskettyä ja nyökkäili hitaasti pyöritellessään juomaa suussaan.
”Ei mikään liian makea.”
”Mä oletin, että sun palettisi on sen verran kypsä, ettet tarvitse mitään sokerilitkuja sentään.”
”Eli sä pidät mua vanhana?”
Jere naurahti rauhallisesti, ilman sitä sovittelevaa paniikinpoikasta, jonka Säde oli saanut aikaan Tuomaksessa ja Joonassa.
”Mä pidän sua aikuisena. Siinä on ero.” Jeren huulilla leikki hymy, eikä Säde edes tajunnut miten typerästi oli hymyillyt jo jonkin aikaa.
”Mutta”, Jere aloitti vilkaistuaan kelloa, ”mun vuoroni loppuu hetken päästä. Miltä kuulostais, jos mä tarjoaisin sulle yhdet sen jälkeen ja sä saat vaikka avautua siitä sun typerästä ihastuksesta, joka on täysin näkövammainen, jos se ei tajua kuinka upea sä olet.”
Säde nauroi pehmeästi.
”Sä olet hyvä. Onneksi meillä ei ole tippaamisen kulttuuria, sillä jos olisi, sun kannattais ehdottomasti olla sellaisessa paikassa töissä, jossa tippejä ei jaeta tasan.”
Oli Jeren vuoro nauraa.
”Toi oli… Varsin mielenkiintoinen ja mihinkään liittymätön – kohteliaisuus? Mutta se ei kyllä vastannut mun kysymykseen.”
Säde siemaili juomaansa ja hymyili.
”Ehkä sun pitää tehdä sun vuorosi loppuun ja katsoa miten käy.”
