Kirjoittaja Aihe: Ehkä kuppi teetä ratkaisee jotain || Kristiina, Ilari, Amanda, tutustumisdraamaa, S  (Luettu 2303 kertaa)

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
Nimi: Ehkä kuppi teetä ratkaisee jotain
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Hahmot: Kristiina, Ilari, Amanda
Yhteenveto: Ilari ja Amanda tapaavat ensimmäistä kertaa.

Osallistuu: One True Something 20 #2, Kasvata puu (ficlet)

A/N Ilari ja Amanda eivät ole esiintyneet yhdessäkään tekstissäni samassa tilassa, joten piti kirjoittaa sitten heidän ensikohtaamisestaan!

Aikaisemmin julkaistuja tekstejä näistä kolmesta, kronologinen järjestys:
+ Rollerderby ja ihana Amanda, S
+ Ehkä kuppi teetä ratkaisee jotain
+ Epävarmuudesta ja epätavallisista tilanteista, S
+ Pallastunturin katveessa, S




Ehkä kuppi teetä ratkaisee jotain


Hiljaisuus oli käsinkosketeltavaa.

Kristiina puristi kätensä nyrkkiin huomatessaan räpelöivänsä peukalonsa kynsinauhaa. Hän kohotti teemukin huulilleen, siemaisi ja yritti miettiä, mitä sanoa.

”Teillä on tosi viihtyisä koti”, Amanda sanoi kohteliaasti. Kristiinasta tämän ääni kuulosti luonnottomalta. Yleensä Amanda oli kovaääninen ja rempseä, hauska, vapautunut. Nyt tämäkään ei tuntunut tietävän, miten toimia.

”Kiitos”, Ilari karaisi kurkkuaan. Mies katsoi kahvikuppiaan ja kohotti sen huulilleen.
Kristiina katsoi ensin avopuolisoaan, sitten tyttöystäväänsä. ”Täähän menee tosi hyvin”, hän tokaisi.
Molemmat katsoivat häntä ilmekään värähtämättä.

”Kuulkaas”, Kristiina jatkoi. ”Ei teidän oo pakko tulla toimeen. Tai no, ois toki kiva, jos te tulisitte toimeen, silleen jollain tavalla, mutta ei meidän tarvitse alkaa pitää mitään säännöllisiä illanistujaisia kolmistaan. Mä vaan halusin, että näätte toisenne, ei tästä tarvi ottaa mitään sen isompia paineita.”

”Kyllä mie sen tiedän, en mie otakaan”, Amanda kiiruhti vakuuttamaan. Kristiina näki, kuinka Ilari vilkaisi Amandaa alta kulmien mutta yritti selvästi palauttaa ilmeensä neutraalimmaksi.

”Joo”, mies sanoi.

Kristiina huokaisi. ”Ootte molemmat mulle tärkeitä, ja mä vaan… emmä tiiä. Mä vaan aattelin, että ois hyvä, jos näkisitte. Ja te molemmat sanoitte, että se ois hyvä idea. Mutta nyt tuntuu, että tää oli tosi huono idea.”

”Ei tää ollut huono idea”, Amanda kielsi sillä samalla kohteliaalla äänellä. Kristiina kohotti tälle kulmiaan. Tällainenko nainen oli vieraiden ihmisten seurassa? Ilarin tuppisuumaisuudesta hän ei ollut yllättynyt, vaikka mies yleisesti ottaen olikin suhteellisen sosiaalinen, mutta hän oli olettanut Amandan olevan rempseä ja avoin oma itsensä, joka osaisi sopeutua tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ehkä tämä tilanne oli vain aivan liian kaukana perinteisten toimintamallien repertuaarista.

”Mmm”, Kristiina ynähti sanoakseen jotain. ”Ottaako joku lissää teetä tai kahvia?”

”Ei kiitos”, molemmat sanoivat yhtä aikaa, vilkaisivat toisiaan ja katsoivat yhtä nopeasti pois.

Tää on ihan kamalaa, Kristiina ajatteli ja antautui nyhtämään kynsinauhojaan. Teki mieli luovuttaa, kun kumpikaan kumppani ei tuntunut tekevän mitään tilanteen helpottamiseksi, mutta hänenhän takia he olivat tässä tilanteessa.

”Okei”, Kristiina sanoi ja kumosi lopun teensä kurkkuunsa. ”Tää ei onnistunu niin kuin mä toivoin että tää ois onnistunu. Oisin halunnu, että te oisitte pitäneet toisistanne ja olleet toistenne kanssa yhtä rennosti kuin munkin kans. Mut se tais olla aika utopistista toiveajattelua, koska ettehän te ees tunne toisianne. Mutta nytpä ainakin tiedätte, miltä näytätte. Ehkei meidän tartte pitkittää tätä yhtään enempää.”

Hän nousi seisomaan ja katsoi Amandaa odottavasti.

”Ai”, Amanda lausahti. Nainen vilkaisi teemukiaan, jossa oli vielä teetä jäljellä, mutta nousi sitten seisomaan.

”Krhm”, Amanda karaisi kurkkuaan. ”Oli kiva tavata.”

Ilarikin nousi seisomaan. ”Joo, niin oli”, mies sanoi ja näytti hetken siltä, että olisi ojentanut Amandalle kättään.

”Mä saatan sut pihalle”, Kristiina sanoi ja meni ovensuuhun odottamaan, että Amanda saisi ulkovaatteet päälleen.

Pihalla he jäivät ovisyvennykseen seisomaan.

”Ei se nyt niin huonosti mennyt kuin ois voinut”, Amanda lohdutti. Kristiina sulki silmänsä ja laski päänsä Amandan olalle.

”Kyllä tämä tästä. Tää on vaikeaa, vaatii aikaa tottua.”

”Kyllä mää sen tiedän”, Kristiina huokaisi, ja he suutelivat.

Sisällä hän aisti, ettei Ilari ollut vielä valmis puhumaan. Hänelläkään ei ollut siihen sillä hetkellä voimia. Ehkä uusi kupillinen teetä ratkaisisi jotain.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Sielulintu

  • Teen suurkuluttaja
  • ***
  • Viestejä: 808
Kommenttiarpajaisista hei :)
Oi, täähän oli mielenkiintoinen. En olekaan lukenut näistä hahmoista mitään aiemmin, mutta varmaan tulee luettua nuo muutkin näistä kertovat tekstit. Tän nimi veti vaan listauksessa puoleensa, joten tulin sitten lukemaan, vaikkeivat hahmot entuudestaan tuttuja olleetkaan.

Tämä kyllä aukeni erittäin hyvin, ja hahmoista sai heti hyvän kuvan. Toki tilanteen erikoisuus sai selvästi kaikki käyttäytymään normaalista poikkeavalla tavalla, mutta Kristiinan mietteet toi hyvin esille sitä, miten epäluonnolliselta sekä Amandan että Ilarin käytös hänestä tuntui. Toisaalta ihan ymmärrettävää, että uusi ja varmasti jännittävä tilanne saa kaikki toimimaan vähän omasta itsestä poikkeavasti. Tää on niin tuttu tilanne jo ihan omastakin elämästä, että erittäin samaistuttavaa.

Muutenkin tykkäsin hirveästi tän kuvauksesta ja tunnelmasta. Sellainen kireys ja jän nittyneisyys oikein huokui tästä, ja Kristiinan kiusaantuneisuus tapaamisen vaikeudesta tuli tosi hyvin esiin. Toisaalta kyllä hienosti Kristiina tässä ihan ääneen sanoi, kuinka vaikeana hän tilanteen koki, mikä ehkä vähän saattoi laukaista jännitettä, kun muut kaksi varmasti tajusivat, että tilanne on kaikille yhtä vaikea. Toisaalta ehkä näiden välit vielä muuttuvat tulevaisuudessa luontevammiksi. Ainakin niin toivon, ja ehkäpä muut näistä kirjoitetut tekstit valaisee sitäkin asiaa, kun niihin ehdin paneutua.
Kitos oikein paljon hienosta ja tunnelmaa välittävästä tekstistä! :)
Tervetuloa tutustumaan kirjoituksiini
ja seikkailemaan
tarinalabyrintin sokkeloihin

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
Sielulintu, kiitos piristävästä kommentista <3 Onpa tosi kiva kuulla, että tuo kaikki tilanteeseen liittynyt jännittyneisyys ja kiusaantuneisuus välittyivät tekstistä! Ettei vaan jäänyt latteaksi kokemukseksi.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman