Ikäraja: K-11
Varoitukset: kuolema
Tappajapuu
Juoksin metsäpolkua pitkin syvälle metsään. Noin kilometrin juostuani annoin vaistoilleni vallan ja käännyin vasemmalle, jossa oli pelkkää metsää eikä tietoakaan polusta. Juoksin kovaa, niin että korvissa soi.
Lopulta saavuin aukealle, jota reunustivat villeinä kasvavat marjapensaat. Aurinko paistoi niin kirkkaasti, että aukean keskellä seisova puu näytti aurinkoa vasten entistä tummemmalta. Silti jatkoin juoksuani ja pysähdyin vasta kun seisoin roikkuvien oksien alla varjossa paahtavalta auringolta.
Istuuduin maahan ja nojasin selkäni vasten puun rosoista runkoa. Istuin siinä kunnes aurinko laski ja lähdin kävelmään kohti kotia.
Seuraavana päivänä lähdin taas puun luokse. Matka tuntui pitkältä ja vaivalloiselta verrattuna eiliseen, jolloin matka meni vaivatta. Tuntui kuin pala sisältäni olisi hävinnyt kuin tuhka tuuleen ja sen tilla olisi vain tyhjiö jossa ei ole happeakaan.
Lopulta kuitenkin pääsin aukean reunaan ja lähdin juoksemaan kohti puuta, mutta yhtäkkiä kaaduin selälleni ja vihlova kipu lävisti selkäni. Vaikka kipu vei kaiken energiani pystyin vielä pitämään silmiäni auki ja näin puun viimeisen kerran. Se näytti nauttivan tilanteesta ja heilutti oksiaan. Ainakin siltä näytti.
Koetin nousta ylös, mutta en pystynyt. Joku outo voima piti minua paikallaan. Suljin silmäni sulkeakseni muut häiriötekijät pois tietoudestani. Taistelin voimaa vastaan, mutta se piti minua yhä tiukasti otteessaan.
Kaikki energia lähti kehostani ja tunsin kuinka ruumiini kylmeni. Tajusin viimeisellä hengenvedollani, että se puu oli syönyt sieluni, puu oli kavaltanut minut. Sitten menetin tajuntani.
*
Syksy tuli ja lehdet peittivät tytön päästä varpaisiin. Samaan aikaan tyttö pyyhkiytyi kaikkien muistoista. Lehdet tippuivat myös tappajapuusta, mutta kun kevät tuli jälleen ne eivät kasvaneetkaan takaisin ja puu lahosi. Tyttö oli puun 13. uhri, jonka sielua se ei enää kestänyt…
…tytön voimakas sielu tappoi puun.
