A/N: Inspissana: kala.
2.
(300 sanaa)
Varhain aamulla seuraavana päivänä Audrey menee kävelylle läheiseen vihreyttä huokuvaan metsään ja seuraa pientä kirkkaansinistä jokea sen syvyyksiin. Linnut sirittävät taustalla, kun hän pysähtyy huljuttamaan paljaita kalpeita varpaitaan vedessä, joka on vastustamattoman lämmintä ja väreilee kutkuttavasti hänen ihoaan vasten. Muutamat uteliaat pikkukalat parveilevat lähistöllä, mutta pysyvät kaukana hänestä.
Audrey pälyilee hetken ympärilleen purren huultaan ennen kuin riisuutuu syvän punaisesta pikkumekostaan ja alusvaatteistaan ja sitoo pitkät hiuksensa kiinni. Hän pulahtaa alastomana jokeen ja päästää syvän huokauksen huuliltaan.
Hän kelluu meritähtenä joessa niin kauan, että vilunväreet alkavat kulkea pitkin hänen kylkiään sormenpäihin asti ja vasta sitten hän nousee ylös ja kömpii ylös vedestä. Hän on juuri saanut puettua mekon ylleen, kun joen toisella puolella puiden takaa astuu ulos punahiuksinen mies.
“Ai”, mies sanoo kovin yllättyneenä näköisenä katsahtaessaan Audreytä, joka seisoo makeaa vettä valuvana miestä vastapäätä. “Anteeksi.”
Audrey on punehtunut sydän juuriaan myöten, mutta hän vain heilauttaa kättään. “Ei se mitään.”
Mies tuijottaa häntä hetken. He ovat hiljaa. “Oletko täältä päin?” hän kysyy uteliaana ja kohottaa kätensä silmiensä yläpuolelle peittämään paistavan auringon. Hänen vahvan näköisillä olkapäillään roikkuu vihreä rinkka ja käsissään hän pitää selvästi itse kyhättyä onkea.
“En”, Audrey vastaa yksinkertaisesti, ja näkee miten mies siristää silmiään miettiväisen näköisesti.
“Olen Charlie”, tämä vastaa, ja Audrey hämmentyy hetkeksi.
“Weasley?”
Charlie virnistää. Audreyn kirottu sydän hakkaa. “Olenpa hyvinkin.”
“Perheesi on kaivannut sinua kotiin”, Audrey vastaa sitten ja poimii loput tavaroistaan, kun Charlie ei sano pieneen hetken mitään.
Hetken päästä Charlie ilmiintyy joen toiselle puolelle Audreyn viereen, ja Audrey hätkähtää miehen äkkinäistä läheisyyttä, mutta tämän hymy on vilpitön ja lämmin kuin aurinko.
“Mennään sitten”, Charlie virkkoo, ja Audrey nyökkää ja yhdessä he lähtevät tallustamaan kohti Kotikoloa. Heidän kylkensä hipovat toisiaan.
Kotikolossa Charlie toivotetaan tervetulleeksi kera hellien halausten, ja Percy epäröiden suutelee Audrey poskea, mutta epävarmuus sulaa pois, kun Audrey kietoo lempeästi käsivartensa tämän hintelän kehon ympärille.