Kirjoittaja Aihe: Kauniimpi kevät (S, Naava/Vanamo, ficlet)  (Luettu 1722 kertaa)

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 395
  • kuppi teetä kaipaukseen
Kauniimpi kevät (S, Naava/Vanamo, ficlet)
« : 22.05.2021 21:43:46 »
Nimi: Kauniimpi kevät
Kirjoittaja: Isfet
Ikäraja: S
Fandom: Originaali
Tyylilaji: arkinen satumetsäfemme, slice of life

Yhteenveto: Sitten Vanamo livautti Naavalle hieman ilkikurisen hymyn, antoi taikuutensa kirmata sormiaan pitkin.

A/N: Hyvää syntymäpäivää Alice Katarina! Tässä on ainakin jonkinlainen femmepalanen. Editointi meni vähän myöhäiseksi ja testi kutistui hieman samalla, mutta toivottavasti tykkäät ♥



Tuomitupa oli heräilemässä kevääseen.

Naava pysähtyi vesisankonsa kanssa ja tuijotti mökkiä arvioivasti. Talvi oli sinä vuonna ollut armelias. Vaikka sammalkatto taipuikin hieman notkolle ja alimmat hirret olisivat kaivanneet vaihtamista, seinät näyttivät yhä siisteiltä edelliskesän tervaamisen jäljiltä ja ovi istui jämäkästi uusissa karmeissaan. Naavan pitäisi tietysti tarkastaa ja korjata mahdolliset vuodot sekä pestä ikkunat, mutta mitään suuria urakoita tuskin kaivattaisiin vielä tänä vuonna.

Polulta kuuluvat askeleet keskeyttivät hänen pohdintansa. Naava kääntyi katsomaan juuri ajoissa nähdäkseen Vanamon astuvan esiin puiden oksien takaa, hymyillen sitä rakastettavaa hymyään mikä oli alun perin saanut Naavan pitämään häntä hemmoteltuna kakarana.

”Ovatko kevätpäivät Lumelehdossa aina tällaisia? Toinen toistaan kauniimpia?” Vanamo kysyi nauru äänessään vilkkuen.

Naava hymyili. Hän itsekään ei koskaan väsynyt ihastelemaan metsän heräämistä hangen alta. Kaikki vehreys tuntui miltei hohtelevan, aamukaste ei ollut vielä haihtunut. Linnut lauloivat latvustossa, menninkäiset toikkaroidessa ympäriinsä päät yhä horroksesta pyörällään. Silti, hän ei voinut antaa Vanamolle turhaa toivoa.

”Älä luule. Huomenna luultavasti kostea tihku tekee jo kaiken harmaaksi”, Naava hymähti.

Vanamo oli ennättänyt hänen vierelleen ja kohotti siron kätensä hyväilemään vanhan tuomen oksista roikkuvia pulleita nuppuja.

”Sääli”, hän sanoi, ”nämä tarvitsisivat vain yhden aurinkoisen päivän.”

Sitten Vanamo livautti Naavalle hieman ilkikurisen hymyn, antoi taikuutensa kirmata sormiaan pitkin. Nuput puhkesivat värähtäen täyteen kukkaan, levittivät tuoksupilven heidän ympärilleen.

”En voi kuvitellakaan, miten huumaava tuoksu on kaikkien näiden kukkiessa”, Vanamo sanoi katsellen aukiota kehystäviä puita.

”Suorastaan painostava”, Naava vastasi.

Vanamo hymisi myöntävästi ja veti kätensä pois, antoi nuppujen sulkeutua. Naava unohtui seuraamaan sormien liikettä kaulalle, mistä ne pyyhkäisivät kiiltävän hiussuortuvan korvan taakse.

”Tietäjänkin on parempi olla hoputtamatta kevättä. Kaikki koittaa ajallaan”, Vanamo selitti.

”Kaikki koittaa ajallaan”, Naava toisti hiljaa.

Hän mietti itsekseen, koittaisiko joskus aika myös puhua siitä, mitä oli tapahtunut kun he olivat viimeksi tavanneet. Naava muisti miten pehmeiltä Vanamon hiukset olivat tuntuneet hänen kätensä kietoutuessa naisen niskaan, miten lämmin ja herkkä Vanamon huulten kosketus hänen omiaan vasten oli ollut. Naava ei oikein tiennyt miten hänen olisi pitänyt asiaan suhtautua. Hän oli asunut yksin Lumelehdossa myymässä rohtoja jo vuosia ennen Vanamon saapumista, Vanamon, jonka perintöoikeutena oli hänen ihonsa alla väreilevä taikuus.

”Minä halusin vielä kiittää sinua siitä, että sain talvella tutustua Honkan kokoelmaan. Oli ystävällistä päästää minut kotiisi”, Vanamo sanoi.

Naava huiskautti kättään ja tarttui uudestaan sangon viileään kahvaan.

”Minähän sanoin ettei siitä ollut vaivaa, Honka olisi mielissään tietäessään kirjoistaan olevan iloa jollekulle. Ihmiselle ne ovat suurelta osin hyödyttömiä.”

Vanamo kallisti päätään ja hymyili hieman. Kasvoilla välähti jotakin mitä olisi voinut kuvata hermostukseksi, mutta Naava ei voinut olla varma. Hetki oli ohimenevä kuin siivenisku.

”No, aioin joka tapauksessa tuoda sinulle jonkun loitsun, rohtojahan sinulla on ylin kyllin. Mutta en keksinyt mitä tarvitsisit. Joten…”

Vanamo astui hieman lähemmäs, katsoi Naavaa silmiin kehystäessään käsillään hänen kasvonsa. Sitten Naavan luomet painuivakin jo kiinni, sillä Vanamon huulet hipoivat hänen omiaan.

Ehkä tästä keväästä tulisi vielä hieman tavanomaistakin kauniimpi.
« Viimeksi muokattu: 30.05.2021 10:52:40 kirjoittanut Isfet »
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 169
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Kauniimpi kevät (S, Naava/Vanamo, ficlet)
« Vastaus #1 : 30.05.2021 01:25:04 »
Voi että miten kaunis tämä tarina on! Täynnä keväisiä ihmeitä, hiljalleen heräävää luontoa ja aamukasteista raikkautta. Miljöön pystyy kuvittelemaan elävänä mielessä kauniin kuvailun ansiosta, ja tuntuu kuin olisin todella itsekin hetkeksi matkannut metsän keskelle, syrjäisen hirsimökin ja melkein kukkivien tuomien äärelle. Minusta kevään ihaninta antia on juuri tällainen aika, kun luonnon elpymisen ja virkoamisen pystyy aistimaan kaikesta ympärillä, mutta ihan vielä kuitenkaan nuput eivät ole kukassa, ihan vielä kylmyys ja koleus ei ole väistynyt. On niin paljon odotettavaa ja koettavaa.

Nautin kovasti myös tässä tarinassa ilmenevästä alkukantaisesta luonnonläheisyydestä, joka välittyy niin hahmojen nimistä kuin heidän arjestaan luonnon helmassa. Tapa, jolla he tarkkailevat kevättä ja talven jäänteitä ympärillään, henkii sellaista maanläheistä yhteyttä luontoon ja arvostusta luontoa kohtaan. Maagiset elementitkin tuntuvat kietoutuvan ihanasti luontoon, kun Vanamo saa nuput puhkeamaan kukkaan. Tämä on minusta niin kovin kaunis kohta:
Sitten Vanamo livautti Naavalle hieman ilkikurisen hymyn, antoi taikuutensa kirmata sormiaan pitkin. Nuput puhkesivat värähtäen täyteen kukkaan, levittivät tuoksupilven heidän ympärilleen.

Pidän kovasti siitä ajatuksesta, että kaikki koittaa ajallaan eikä sitä sovi suotta kiirehtiä. Sekin sopii kauniisti luonnonläheisyyteen. Niin kuin tuomet kukkivat omalla ajallaan, tulee myös aika, kun kaksikko pääsee jakamaan uuden läheisen hetken keskenään. Toivottavasti joskus koittaa myös sopiva hetki keskustella tapahtuneesta ja siitä, mitä tulevaisuus tuo vielä tullessaan. ♥

Pieni painovirhepaholainen pomppasi silmään, jos haluat sen napsia:
Spoiler: näytä
Naava kääntyi katsomaan juuri ajoissa nähdäkseen Vanamon astuvaan esiin puiden oksien takaa
Naavan pitäisi tietysti mahdolliset vuodot sekä pestä ikkunat
Lisäksi tästä taitaa puuttua jotain, tukkia vuodot tms.?


Kiitos tästä satumaisesta iltalukemisesta, joka todella siivitti minut satumetsän kiehtoviin syövereihin! :-* -Walle

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 775
Vs: Kauniimpi kevät (S, Naava/Vanamo, ficlet)
« Vastaus #2 : 30.05.2021 10:17:01 »
Wallen tavoin ihastuin itsekin tähän aivan hurjasti! Tässä on ihana viipyilevä tunnelma, kun odotetaan sitä aurinkoista päivää, jolloin puiden nuput avautuvat ja tuoksut ja vehreys täyttävät maiseman. Samalla tuo talon tarkkaileminen talven jäljiltä on jotenkin tunnelmallista sekin: kunnostetaan vanhaa ja pidetään tilasta huolta.

Tavoitat niin hienosti tällaisen hetkellisen tunnelman, jossa on mukana hieman synkempiä vivahteita, mutta pääasiassa lempeyttä ja kauneutta! Tässäkin Naava ja Vanamo tuntuvat ensin tavallisilta hahmoilta ilman sen suurempia luurankoja kaapeissa, mutta sitten hiljalleen tarinan kulkiessa heistä ja heidän historiastaan alkaakin paljastua jotain, mikä jää kutkuttamaan lukijan uteliaisuutta. Se on sekä kivaa että raivostuttavaa :D Sillä tästä haluaisin tietää enemmän:

Lainaus
Vanamon, jonka perintöoikeutena oli hänen ihonsa alla väreilevä taikuus.

(Vaikka nyt kun mietin asiaa, niin viittaako tuo hänen ihonsa alla väreilevä taikuus Vanamoon vai Naavaan? Itse tulkitsin ensin, että Naavaan, koska silloin tässä olisi mysteeriä kerrakseen, mutta ehkä tässä viitataankin Vanamoon?)

Jätän kuitenkin mysteerin sikseen ja annan näiden kahden nauttia yhteiselostaan. Naavassa on sopivaa pessimismiä, kun taas Vanamo on selkeästi enemmän sellainen, joka elää hetkessä ja löytää iloa ja nautintoa pienistäkin asioista. Pidin kovasti tuosta Vanamon taikuuden esittelystä ja etenkin siitä, kuinka hän sitten ottaakin tekemänsä taian takaisin ja antaa luonnon herätä omaan tahtiinsa. Tässä tulee vahvasti esiin arvostus luontoa kohtaan ja siitä pidän :) Kaksikko tuntuu olevan jossain määrin tasapainossa keskenään ja olisivatkin oivallinen pari, mutta äh, kun on niitä puhumattomia asioita!

Tykkään taikuusjutuissa kovasti tuollaisista asioista, joissa loitsun voi niin sanotusti paketoida ja antaa toiselle! Siinä on sellaista Liikkuvan linnan tunnelmaa, jossa loitsut paketoidaan paperiin ja annetaan eteenpäin. Oli hauskaa, että Vanamo ei keksinyt, minkä loitsun antaisi Naavaan. Ehkä Naava ei kaipaa elämäänsä avuliaita loitsuja vaan Vanamon kaltaisen ihmisen ;) Lukisin näistä kahdesta mielelläni lisää! Kiitos tästä, tykkäsin kovasti :)

between the sea
and the dream of the sea

Neptunus

  • Vieras
Vs: Kauniimpi kevät (S, Naava/Vanamo, ficlet)
« Vastaus #3 : 30.05.2021 18:47:40 »
Tykkäsin tästä hurjan paljon! Satumetsäfemme genrenä koukutti minut jo heti alusta.

Luonto oli tässä ihanasti läsnä koko ajan. Pidin hirveästi siitä, kuinka alussa kuvattiin talven jättämiä jälkiä mökkiin. Yhä horroksessa toikkaroivat menninkäiset olivat hupsu yksityiskohta, jolle hymyilin. Tykkäsinkin että miljöö ei ollut täysin tavallinen vaan siinä oli jonkinlaista pientä taikuutta, kuten myös Vanamossakin.

Tässä myös kivasti edettiin Vanamon ja Naavan väleihin ja mitä oli tapahtunut heidän välillään. Naava ensin seuraa Vanamon sormia sipaisemassa hiukset korvan taa. Sitten sanoista oiva siirtymä Naavan pohdintaan, puhuttaisiinko milloin tapahtuneesta. Ihanaa että Vanamo uskalsi olla rohkea ja lähestyä Naavaa! Keväästä tulee varmasti kauniimpi.

Kiitos paljon tästä.

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 1 006
Vs: Kauniimpi kevät (S, Naava/Vanamo, ficlet)
« Vastaus #4 : 05.06.2021 19:14:22 »
Ensinnäkin kiitos aivan ihanasta synttärilahjasta! Halusin kommentoida tätä ihan ajan kanssa, mutta luin sen heti synttäri-iltana ja nautin kovasti. Koko satumainen tunnelma oli erittäin hyvin rakennettu. Mulle heräsi ihan mielikuva jostain oman nuoruuteni fantasiakirjojen maailmasta. Siis aivan ihanaa kuvailua niin hahmoista kuin ympäristöstäkin. Erityisesti pidin siitä, miten taika oli koko ajan näkyvillä soljuvan luonnollisesti. Lukijalle tuli tosiaan sellainen olo, että tämä on todellista juuri näin.

Näin kesän alkaessa tällainen kevään alun teksti oli suorastaan ihanaa luettavaa. Kevään alku koittaa aina niin nopeasti ja tässä se hetki olin ihan käsinkosketelavasti läsnä.  :)

Lainaus
Sitten Vanamo livautti Naavalle hieman ilkikurisen hymyn, antoi taikuutensa kirmata sormiaan pitkin.
Tämä itsekin lainaamasi virke oli yksi omista lemppareistani. Se on vain kaiken kaikkiaan kaunis.

Lainaus
Vanamo astui hieman lähemmäs, katsoi Naavaa silmiin kehystäessään käsillään hänen kasvonsa. Sitten Naavan luomet painuivakin jo kiinni, sillä Vanamon huulet hipoivat hänen omiaan.

Ehkä tästä keväästä tulisi vielä hieman tavanomaistakin kauniimpi.
Rakastan tätä loppua, aivan ihana ja jättää miettimään sitä, miten tämä on vasta kaiken alku. ♥

Kiitos ihana Isfet! ♥

AK
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 395
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Kauniimpi kevät (S, Naava/Vanamo, ficlet)
« Vastaus #5 : 29.06.2021 19:44:52 »
Waulish, ihanaa kuulla, että pidit kuvailusta ♥ Luonnosta ja keväästä on ihana kirjoittaa, näistä hahmoistakin on tullut jo aiemmin raapustettua jotain pöytälaatikkoon  :) Kiitos myös typojen nostamisesta, ne napsin heti pois vaikka kommenttivastaus viipyikin! ♥

hiddenben, kiitos kehuista, olin hieman epävarma koska kirjoitin tätä viimeisimpään asuunsa kuitenkin pienessä kiireessä ♥ Ja kyllä, kyseessä on tosiaankin Vanamon oma taikuus (vaikka esittämäsi vaihtoehto on tavattoman kiinnostava)! Mietin vielä miten kohdasta saisi selkeämmän  :) Naava ehdottomasti tarvitsisi Vanamoa enemmän kuin yhtäkään loitsua, ehkä saan näistä vielä jotain julkaisukelpoista tavaraa Finiin  :D

Neptunus, huippua, että satumetsäfemme on saanut kannatusta  :) ♥ Menninkäiset ovat kyllä omasta mielestänikin hauskoja! Vanamo on tosiaan ehkä näistä kahdesta rohkeampi, mutta ehkä Naavakin rohkaistuu. Kiitos kommentistasi!

Alice Katarina, hienoa että lahja onnistui ilahduttamaan, sitä tavoittelinkin ♥ Kevään alku tuntui tämän vuoden lämmössä olevan ohi tavallistakin nopeammin, mutta tuomet kyllä kukkivat hulluina  :)  Vai fantasiakirja, oi voi ♥ Kiitos paljon itsellesi ihanasta toiveesta.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii