Salainen hiekkaranta, Ginny/Luna, kesäinen ficlet (S)

[Thelina]

Ficin nimi: Salainen hiekkaranta
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: kesäinen fluff
Ikäraja: S
Paritus: Ginny/Luna (tulkinnanvarainen)
Yhteenveto: Luna on tuonut hänet kesäiseen mielipaikkaansa: salaiselle hiekkarannalle, jota kukaan muu ei vaikuta vuosiin löytäneen.
Vastuunvapautus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.

A/N: Osallistuu Fluffy10 #4 -haasteeseen inspissanalla hiekkaranta sekä FFF1000-haasteeseen sanalla 112. Silli. Lahjoitan tämän juhannustaiaksi Kelsierille, joka toivoi tekstiä Lunasta


Salainen hiekkaranta


Pitkät heinät reunustavat kapeaa polkua, joka kiemurtelee kivien välissä kohti merta. Lempeä kesätuuli taivuttaa rantavehnän kukinnot kutittamaan Ginnyn sääriä ja viistämään edellä kulkevan Lunan kesämekon pitkää helmaa. Tytön päässä on nauhoin koristettu olkihattu ja kun polku päättyy pehmeään rantahiekkaan, hän astuu ulos simpukkasandaaleistaan ja kohottaa kasvonsa aurinkoon.

Ginny seuraa Lunan esimerkkiä ja riisuu tennarinsa kiven juureen. Hän pudistelee sortseihin takertuneet heinänsiemenet hiekalle ja katselee ympärilleen. Luna on tuonut hänet kesäiseen mielipaikkaansa: salaiselle hiekkarannalle, jota kukaan muu ei vaikuta vuosikausiin löytäneen. Rantaviiva jatkuu koskemattomana lähes loppumattomiin, meri aukeaa aavana edessä. He kulkevat vieretysten kohti rantaan lyöviä aaltoja, kunnes varpaat osuvat märkään hiekkaan ja seuraava aalto kastelee jalat nilkkoja ja Lunan mekon helmaa myöten.

”Vesi on lämmennyt viime kerrasta. Se tekee hyvää sillinpoikasille”, Luna hymyilee ja kumartuu koskettamaan merta käsillään. Sormet löytävät pohjasta kiven, mutta Luna ei heitä sitä veteen, niin kuin Ginny tekisi. Sen sijaan hän tutkii huolellisesti kiven karheaa pintaa ja tunnustelee sen muotoa, kunnes lopulta antaa kiven vajota takaisin pohjaan Ginnyn varpaiden viereen.

Ginny pyyhkäisee hiukset otsaltaan ja katsoo Lunaa hymyillen. Tällä on ihmeellinen taito saada hänetkin pysähtymään, keskittymään hetkeen ja näkemään yksityiskohdat ympärillään. Veljien perässä juostessa sellaiseen ei koskaan ollut aikaa, mutta Lunan kanssa aika tuntuu melkein menettävän merkityksensä. Pitkinä valoisina päivinä kumpikaan ei muista kesäläksyjä, huispauskarsintoja, kitkemistä odottavaa puutarhaa tai Päivän Profeetan synkkiä uutisia. Vaikka Luna tuntuukin joskus leijuvan jalan korkeudella maasta, hän maadoittaa Ginnyn paremmin kuin yksikään toinen ihminen.

”Täällä on ihanaa”, Ginny sanoo ja tarttuu Lunaa käsistä. Ne ovat vedestä kosteat: pienet pisarat kimaltelevat käsivarsien hennoissa ihokarvoissa kuin keijupöly metsikössä. ”Miten oikein löysit tämän paikan?”

”Joskus vain suljen silmäni, kuvittelen maiseman mielessäni ja ilmiinnyn sinne”, Luna sanoo rauhallisesti.

Ginny henkäisee yllättyneenä: summanmutikassa ilmiintyminen voi olla vaarallista. Silloin ei koskaan voi olla aivan varma, minne tai miten kauaksi päätyy.

”Höpsö”, Ginny sanoo ja puristaa Lunan käsiä kevyesti. ”Kuulostaa aivan sinun tapaiseltasi! Onneksi ei käynyt huonosti.”

”Perin sen äidiltäni: taidon löytää kauniita asioita, paikkoja ja olentoja”, Luna hymyilee. ”Mennäänkö uimaan?” hän kysyy ja päästää irti Ginnyn käsistä riisuakseen hattunsa. Se lennähtää tuulen mukana rantaan ja kierii kauemmaksi kohti kiviä, pysähtyen lopulta heidän kenkiensä viereen.

”Mennään”, Ginny vastaa ja he astelevat takaisin kuivalle hiekalle. Ginny riisuu sortsit ja t-paidan ja katselee, kuinka Luna avaa keltakukallisen mekkonsa napit ja antaa vaatteen pudota kasaksi jalkoihinsa.

Aurinko lämmittää suloisesti paljasta ihoa, kun he juoksevat alusvaatteisillaan meren viileään syleilyyn.

[Fiorella]

Olipa tässä suloista tunnelmaa, yksityisen seikkailun makua! Tosi söpö ficcinen.

Sormet löytävät pohjasta kiven, mutta Luna ei heitä sitä veteen, niin kuin Ginny tekisi. Sen sijaan hän tutkii huolellisesti kiven karheaa pintaa ja tunnustelee sen muotoa, kunnes lopulta antaa kiven vajota takaisin pohjaan Ginnyn varpaiden viereen.

Ihana kohta. Lunalla on taito ihailla ja tutkia ympäristöään muuttamatta sitä liikaa.

Vaikka Luna tuntuukin joskus leijuvan jalan korkeudella maasta, hän maadoittaa Ginnyn paremmin kuin yksikään toinen ihminen.

Pidin myös tästä lauseesta kovasti, niin nostan sen esille. Vaikka Lunassa on omanlaistaan eteerisyyttä, on kiva huomata, että hän myös rauhoittaa läsnäolollaan. Tässä kaksikko tasapainottaa hyvin toisiaan.

Ja voihan silli ja sillinpoikaset. Luin ensin siilinpoikaset, mutta ovathan ne pikku sillitkin jonkun isomman sillin lapsukaisia.

[Kelsier]

Kiitos kovasti Thelina, tämä oli todella kaunis tunnelmapala! Tykkäsin tuosta samasta maadoittumiskohdasta kuin Fiokin.

”Joskus vain suljen silmäni, kuvittelen maiseman mielessäni ja ilmiinnyn sinne”, Luna sanoo rauhallisesti.

Ginny henkäisee yllättyneenä: summanmutikassa ilmiintyminen voi olla vaarallista. Silloin ei koskaan voi olla aivan varma, minne tai miten kauaksi päätyy.

”Höpsö”, Ginny sanoo ja puristaa Lunan käsiä kevyesti. ”Kuulostaa aivan sinun tapaiseltasi! Onneksi ei käynyt huonosti.”

Tämä oli minusta ihana, ihan Lunan tapaista ja häneltä varmasti summamutikassa ilmiintyminen onnistuu, kun hän luottaa intuitioonsa niin kovasti.

Kiitos, kun kirjoitit minulle ja hyvää kesää!

-Kel

[hiddenben]

Kommentoin alkuperäistä versiota jo aiemmin, mutta halusin tulla vielä kommentoimaan tätä uutta, kun olit tehnyt tähän muutamia muutoksia! Pidän tästä edelleen hurjasti ja tämä toimii nyt vielä paremmin, eli teit hyviä ratkaisuja tekstiin Etenkin tuo sillinpoikasiin liittyvä kommentti oli aivan huikea, se sai hymähtämään sillä juuri Luna voisi tietää tuollaisia yksityiskohtia eläimistä. Toimii hyvin, että viittaus on ihan oikeaan eläimeen eikä totutusti Lunan kummallisuuksiin Lunalle sopii hyvin olla kiinnostunut myös jästimaailman eläimistä eikä vain taikamaailman olennoista. Tässä onkin mielestäni vähän jopa lupausta tulevaisuudesta, jossa Luna luo itselleen uran taikaeläinten parissa.

Pidin myös todella paljon tuosta, miten Ginny miettii Lunan seuran vaikutusta itseensä. Viittaus veljiin on onnistunut ja todella aito, sillä Ginny on varmasti saanut taistella veljiensä kanssa ja yrittänyt tehdä yhtä paljon ja olla yhtä nopea, nokkela ja rämäpää kuin veljensäkin. Lunan seurassa hän taas saa olla oma itsensä tai oikeastaan  millainen haluaakaan, ja olla rauhassa ja keskittyä hetkeen Tämä onkin todella kauniisti ilmaistu, Fiokin nosti saman kohdan ja syystä:

Vaikka Luna tuntuukin joskus leijuvan jalan korkeudella maasta, hän maadoittaa Ginnyn paremmin kuin yksikään toinen ihminen.

Tässä toimii oivallisesti ficin sijoittaminen kuudenteen/seitsemänteen vuoteen ja niin sanotusti viimeiseen kesään ennen aikuistumista. Tämän ficletin kuvaamassa hetkessä kaikki muu jää etäälle eikä mieltä paina mikään, ja lukijanakin huomaan saman: tarinaa lukiessa mielessä eivät pyöri tiskit, lähestyvä ukkoskuuro tai työt, jotka odottavat vielä tekemistä Levollinen tunnelma välittyy siis ruudun toisellekin puolelle ja se on aina arvokasta! Tämän lukeminen oli ihanaa myös näin toisella lukukerralla, joten kiitos kovasti ♥

[Thelina]

Fiorella: Kiva, että bongasit tuon kohdan, jossa Luna tutkii kiveä: ajattelin jotain samanlaista kuin mitä mainitsit, että Lunalla on taito ihailla ja tutkia ympäristöään muuttamatta sitä liikaa. Hauska, että sillit muuttuivat ensin siileiksi, voisihan kyse toisaalta olla vaikka merisiileistä Ihanaa kuulla, että tykkäsit tästä, kiitos kommentista ♥

Kelsier: Ihanaa, että tykkäsit tästä! Lunasta on tullut kirjoitettua vähemmän, mutta tällä kertaa haastesana inspiroi tällaiseen ja halusin ehdottomasti lahjoittaa tämän sinulle, kun toivoit Luna-tekstiä ♥ Kiitos kommentista ja hyvää kesää!

hiddenben: Kiva kuulla, että muutokset tuntuivat toimivilta! Ihana ajatus, että kiinnostus kaikenlaisiin eläimiin on kuin pieni viittaus Lunan tulevaan uraan taikaeläinten parissa. Toimii kyllä erittäin hyvin! Mukavaa kuulla myös se, että tuo lisäämäni kohta oli mielestäsi hyvä ja tästä jäi levollinen tunnelma ♥ Kiitos kommentista!

[marieophelia]

Onpa valoisa ja seesteinen tunnelma ja silti jotenkin riemastuttavan yllättävä! Ajatus salaisesta hiekkarannasta on vallan ihana! Pidän erityisesti siitä, miten Luna on keksinyt ilmiintyä summamutikassa paikkoihin -- juuri sellaista hän voisi harrastaa. Hauskaa myös, että hän keksii huolehtia sillinpoikasista, kyllähän pikkusillitkin kaipaavat varmasti huolenpitoa.

Luna ei minusta ole mikään helppo kirjoitettava, mutta olet onnistunut oikein hyvin. Minulle tuli ensin mieleen, että hahmot olisivat tässä jo aikuisia, mutta sitten puhuttiinkin läksyistä ja huispauskarsinnoista. Lunan ja Ginnyn suhde vaikuttaa tasapainoiselta ja pidin tuosta samasta kohdasta, jonka toisetkin ovat nostaneet esiin. Lunassa on ehdottomasti sellaista maadoittavaa voimaa, jota ei ehkä ensi vilkaisulla huomaa!

Voiko tämän kesäisempää ficciä enää olla? Kiitos paljon!<3

[Thelina]

marieophelia: Kiva kuulla, että tästä löytyi myös yllätyksellisyyttä! Luna ei tosiaan ole helppo kirjoitettava, mutta hauska kyllä, jos keksii sopivan idean Mahtavaa kuulla, että tykkäsit tästä kesäisestä palasta, kiitos kovasti kommentista ♥

[Ingrid]

Terveisiä kommiksesta. <3

Innostuin todella löytäessäni tämän juhannustaikojen joukosta! Ginny/Luna on parituksena aivan ihana, ja se sopii erityisesti tällaisiin rauhallisiin ja kauniisiin hetkiin. Ginnyssa ja Lunassa on sopivasti kontrastia, ja olit huomioinut sen kivasti tässä tekstissä - kuinka Ginny on se villimpi osapuoli ja kuinka Luna puolestaan tuntuu saavan ajankin pysähtymään. Pidin tässä kovasti seesteisestä harmoniasta, joka vallitsee kahden hahmon välillä alusta loppuun asti.

Lukukokemuksesta erityisen tekivät myös kivat ja kekseliäät yksityiskohdat; Lunan kukin koristeltu olkihattu, kutittelevat rantavehnät, keijupöly, summamutikassa ilmiintyminen. Tästä tekstistä huokuu erityisesti sellainen lunamaisuus, mutta se ei toisaalta jätä Ginnya varjoonsa, vaan kuten sanoinkin jo aiemmin niin tarinassa on läsnä sellainen tyyni harmonia ja tasapaino. Olet tavoittanut hahmot todella hienosti, ja minusta on aina ihanaa lukea ficcejä, joissa hahmot pysyvät uskollisina itselleen.

Tämä sai näin syksyn tullen sellaisen haikeuden pintaan, sillä kesä, lämpö ja huolettomat seikkailut olivat tässä niin vahvasti läsnä. Oli ihanaa palata hetkeksi aurinkoiseen kesätunnelmaan, joten kiitän osaltani kovasti. <3

-Ingrid

[Thelina]

Ingrid, kiva että poimit tämän kommiksesta! Ginny/Luna tosiaan on ihana paritus ja ihmettelen, etten ole sitä kirjoittanut tämän enempää! Ehkäpä uusiakin ideoita tulee vielä Mukavaa kuulla, että hahmot toimivat hyvin ja tykkäsit yksityiskohdista, niitä on aina ihanaa keksiä ja kirjoittaa. Kiitos kommentista ♥

[valokki]

Voi miten ihanan suloisen kesäinen fikki tämä olikaan! Löysin tämän kesäkommenttihaasteen kautta sattumalta hakusanalla 'hiekkaranta', ja tämä oli todella piristävää luettavaa tälle lauantai-illalle.

Luna (ja toki Ginnykin) on hahmo, josta aivan erityisesti tykkään lukea. Ehkä se johtuu siitä, että Lunasta kertovat fikit tuntuvat yleensä ihan yhtä keveiltä ja haaveilevilta kuin Luna itsekin, eikä tämä fikki ollut poikkeus. Luna oli olemukseltaan hyvin lunamainen, minkä lisäksi koko ympäristö tässä huokui eräänlaista kepeyttä ja rauhallisuutta. Mikä käykin hyvin järkeen, kun kerta Luna on kyseisen paikan löytänyt.

Vaikka Luna tuntuukin joskus leijuvan jalan korkeudella maasta, hän maadoittaa Ginnyn paremmin kuin yksikään toinen ihminen.

Lainaan nyt tämän saman kohdan, minkä muutkin ovat jo nostaneet esille, sillä tähän on vain niin hyvin kiteytetty se, millaisena Lunan ja Ginnyn välisen dynamiikan itsekin näen. Luna on rauhallinen ja pää pilvissä leijaileva haaveilija, kun taas Ginny on tulinen, itsevarma ja ehkä jonkin verran äkkipikainenkin. He tasapainottavat toisiaan hyvin, ja varmaan kumpikin omalla tavallaan maadoittaa toisiaan, minkä vuoksi heidän välinsä tuntuvat toimivan niin hyvin, olivat ne sitten kaverilliset tai romanttiset.

”Joskus vain suljen silmäni, kuvittelen maiseman mielessäni ja ilmiinnyn sinne”, Luna sanoo rauhallisesti.

Ginny henkäisee yllättyneenä: summanmutikassa ilmiintyminen voi olla vaarallista. Silloin ei koskaan voi olla aivan varma, minne tai miten kauaksi päätyy.

Tämä kohta huvitti, ja tähän kohtaan kiteytyikin niin hyvin Lunan luonne. Vain hänet voikin kuvitella ilmiintymässä summanmutikassa paikkaan, jonka olemassaolosta hän ei oikeastaan voi olla edes varma. Mutta toisaalta Lunalla on vahva luottamus, että asiat kyllä sujuvat hyvin oli tilanne millainen tahansa, joten en usko, että hänelle summanmutikassa ilmiintyminenkään lopulta tuottaisi minkäänlaisia ongelmia. Ja kukapa muukaan rikkomaan taikuuden rajoituksia ja lainalaisuuksia kuin Luna.

Kiitos tästä kauniista, piristävästä, rauhoittavasta ja hauskan oivaltavasta lukuelämyksestä, pidin tästä kovasti!

[Thelina]

valokki, olipa kivaa, että löysit tämän kommenttihaasteen kautta! Minäkin tykkään Luna-teksteistä ja mieli tekisi kirjoittaa itsekin lisää hänestä. Olen samaa mieltä, että Luna ja Ginny tasapainottavat tosiaan hyvin ja että Lunalla on vahva luottamus siihen, että kaikki kyllä järjestyy. Tuo asenne on varmasti ollut hänelle kullanarvoinen varsinkin sodan aikaan. Kiitos kovasti ihanasta kommentista!