Sisaruudesta (ja sen jättämistä jäljistä), Bellatrix/Narcissa, S, ficlet

[Hazyel]

Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: draama, ehkä myös romance ja hitusen angst
Paritus: Bellatrix/Narcissa
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Varoitukset: Insesti
Tiivistelmä: Kun Bellatrix ei halua luopua Narcissasta.

A/N: En oikein tiedä, tämä idea vain ilmestyi jostain. Ja koska halusin khuulin sulkuotsikon.

Teksti osallistuu haasteisiin Kaiken maailman ficlettejä (viikko 33: femme), Rare10 - koska rare on rakkaus (Bellatrix/Narcissa), Kirjoita & kommentoi -haaste (Narcissa Malfoy), Kerää kaikki hahmot-haaste (Narcissa Malfoy), FanFic100 (024.   Perhe), Perspektiiviä parittamiseen (Perhe -paritus).

Sisaruudesta (ja sen jättämistä jäljistä)

Päivälliskutsuilla sinä kosketat Luciuksen sormia hellästi ja varovasti, niin kuin joskus tapasit koskettaa minun sormiani. Sinä katsot Luciusta kuten tapasit joskus katsoa minua ja sinun naurusi helisee hänen sanoilleen kuten se joskus tapasi helistä minun sanoilleni.

En minä kateellinen ole, mutta joskus kaipaan niitä aikoja. Kaipaan kosketustasi ihollani, sormiasi hivelemässä käsivarsiani ja kutittelemassa jalkapohjiani, hiuksiamme sekoittumassa toisiinsa, kun suutelimme pimeässä huoneessa. Mutta meidät on molemmat naitettu pois toisiltamme ja vaikka emme koskaan voineetkaan näyttää rakkauttamme julkisesti, olisimme silti voineet jatkaa sitä salassa. Olemmehan kuitenkin siskoksia, ei kukaan olisi ihmetellyt niin useita ja jatkuvia vierailuja toistemme luo. Olimmehan me aina muutenkin läheisiä.

Mutta sinä sanoit minulle kerran ei, enkä ole sen jälkeen kysynyt uudelleen. En itke sinun perääsi tai pyydä sinua harkitsemaan asiaa uudelleen. En tarvitse sinua, jos sinä et tarvitse minua.

Sormesi sipaisevat Luciuksen kämmenselkää ja huomaat katseeni, joka kohdistuu lakattuihin kynsiisi. Hymyilet minulle ja kallistat päätäsi niin vähän, että sitä tuskin kukaan muu huomaa. Ja vain minä tiedän, mitä sillä tarkoitat. Olenhan tuntenut sinut koko elinikäsi, emme me sanoja tarvitse välittääksemme viestin toisillemme.

Kun päivällinen on syöty ja muut siirtyvät muualle seurustelemaan, minä seuraan sinua yläkertaan sillä verukkeella, että tahdot kertoa minulle jotain siskojen välisiä asioita. Mutta tiedän, ettet tosiasiassa halua kertoa minulle mitään, haluat vain koskettaa minua kuten ennenkin.

"En tanssi sinun pillisi mukaan, Cissy", sanon kun pääsemme huoneeseesi ja lukitset oven. "Et voi yhdellä hetkellä torjua minua ja seuraavalla vaatia minua takaisin", totean ja ristin käsivarret rinnalleni. Olet minua pidempi ja katsot minua hymyillen. Kumarrut antamaan suudelman poskelleni, huulipunasi jättää hennot jäljet kalpeaan ihooni ja hajuvetesi häivähdyksen tuoksua huoneeseesi kun poistut sanomatta sanaakaan.

Enkä minä irti sinun pauloistasi pääse, en ennen kuin itse annat minun päästä. Tiedänhän minä sen itsekin ja pestessäni huulipunaasi pois kasvoiltani toivon, että tulisit sittenkin vielä takaisin.

[Odo]

Kiitti, että linkkasit tän irkkiin! Bellatrix/Narcissa on kiva paritus, vaikka nykyään vähemmän tuleekin insestificcejä luettua. Siihen nähden, mitä näistä olen monesti lukenut tämä oli mukavan kevyt ja rauhallinen fic, jossa Bellatrix ei ollut niin epätasapainoinen kuin monissa muissa ficeissä. Tässä ei ollut mainittu erikseen aikaa, mutta yhdistin sen aikaan ennen kuin Bellatrixistä tuli kuolonsyöjä. Osittain rauhallisuuden takia, osittain siksi, että uskon Narcissan avioituneen jo nuorena - ja tästä sai kuvan, ettei tapahtumista ollut kovin kauaa.

Mä olen viime aikoina lukenut vain pari minä-kertoja ficciä ja ne tuovat mukavaa erilaisuutta siihen tavalliseen kaikkitietävään verrattuna. Tässä se toimi hyvin, vaikka yleensä vähän epäröin sitä kerronta tapaa Bellatrixin kohdalla. Tässä minä-kertoja syvensi ajatuksia ihan eri tavalla ja se oli vain hyvä juttu. Tietysti, kuten aiemmin jo sanoin Bellatrix tuntui tässä aika rauhalliselta, mikä ei vielä tee hahmosta OOC:tä, mutta normaalista poikkeavan ja läheisemmin lähestyttävän. Se on hyvä näkökulma ja antaa vähän lisää hahmosta, josta kerrotaan niin karkeasti muuten.

Narcissaakin oli kuvattu kivasti, sellaiseksi lempeäksi ja rakastavaksi vaimoksi. Tykkään ficeistä, joissa kuvataan Narcissan perhe-elämää, kun siitä on kirjoissa tavallaan aika vähän ja Narcissan tunteet perhettään kohtaan jäävät kaikki hyvin surullisiksi kohtaukseksi, eikä onnellisia kirjoissa taida olla juurikaan. On siis mukava lukea siitä, miten Narcissa on onnellinen perheensä kanssa ja Luciuksen, vaikka tämä saikin toivomaan että Bellatrix olisi saanut jatkaa suhdetta siskoonsa. Niin ja pidän siitä, että tässä oltiin canoninmukaisia, että molemmat tosiaan olivat naimisissa.

Loppu oli haikea ja surullinen, josta pidin. Siinä oli hieman toivoa, mutta samalla sellaista lopullisuutta, että kaikki on nyt ohi. Bellatrix luultavasti ei tulisi päätään enää kääntämään ja loppujen lopuksi he päätyisivät kokonaan erilleen. Narcissalta saattoi odottaa tuollaista kaipuuta, jota Bellatrix ei osaa esittää, joten näin se sopi hyvin. En olisi ehkä osannut kuvitella tätä toisinpäin, että Bellatrix olisi ottanut kosketusta vaan näin kuten tää meni oli paras vaihtoehto.

Tää oli sujuvaa ja virheetöntä luettavaa, joka oli tyyliltään kevyt ja tunnelmaan sopiva. Ei menty liian raskaisiin kuvailuihin, mutta kuvailtiin hyvin ja tarpeeksi Bellatrixin tuntemuksia asiasta ja siitä, miten hän näki Narcissan Luciuksen kanssa.

Kiitos tästä. <3

[LillaMyy]

Jahas, mitäköhän ihmettä tähän sitten oikein pitäisi taas sanoa? Tykkäsin ja ihan hitosti, riitääkö se? Eikun siis, ei tietenkään riitä, ei tuollaista kommenttia voi laskea kommenttikisaan jättää häpeämättä itseään...

Alkutietojen perusteella odotin tästä ehkä vähän... suloisempaa, tai jotain, en tiedä, mutta jotain erilaista kuitenkin. Tai sitten se on vain tämä mun auttamaton viattomuuteni kaiken suhteen, joka yritti vääntää tästä jotain todella söpöä, mene ja tiedä. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen oltuani väärässä tuon suhteen, koska tämä toimi tällä tavalla ehkä jopa paljon paremmin kuin sellaisena söpönä pikkuhetkenä sisarusten elämässä. Etenkin, kun tämä on Bellatrixin näkökulmasta kirjoitettu (en jotenkin osaisi kuvitella Bellatrixia ajattelemaan söpöjä ajatuksia).

Tykkäsin tässä varsin paljon siitä, että tämä oli kirjoitettu minämuodossa, koska se vei lukijan jotenkin hänkertojaa paremmin Bellatrixin pään sisälle, mikä tässä tarinassa toimii paremmin. Tykkäsin myös erityisesti siitä, mitä Odokin jo mainitsi kommentissaan, että Bella oli tässä jotenkin tavanomaista rauhallisempi ja, jos niin voi sanoa, jotenkin 'normaalimpi, joten häneen oli helpompi samaistua, vaikka aihe ei sinälleen osukaan ihan maaliinsa tässä kohtaa. Komppaan Odoa myös siinä, että tämä toimi näin päin paremmin, että Bellatrix oli se, joka kaipasi, mutta Narcissa oli sitten kuitenkin se, joka kosketti lopuksi toista, koska toisinpäin se olisi tuntunut jotenkin 'liian' erikoiselta. Näin tämä kuitenkin oli varsin onnistunut ja IC tarinan palanen mielestäni! (:

Kiitos tästä ja anteeksi kommentin möngerryksestä, meni pasmat sekaisin!

[FractaAnima]

Muistelin, että olen lukenut tämän aiemminkin ja se taisi tapahtua silloin, kun pohdit tähän tuota otsikkoa: siis khuulia sulkuotsikkoa. Mut tykkään siitä yhä.

En minä kateellinen ole, mutta joskus kaipaan niitä aikoja.

Hoho, etpä! Ei vaan, mutta tämä alkaa jotenkin tosi kivasti, Bella tarkkailee siskoaan ja pistää merkille yksityiskohtia, jo se kertoo, että kyllä tässä nyt jotain kateellisuutta on, vaikka muuta väitetäänkin. Tai ainakin mustasukkaisuutta!

Enkä minä irti sinun pauloistasi pääse, en ennen kuin itse annat minun päästä.

Awh. <3 Tässä ficletissä on niin synkkä ja hauras, ehkä haikea ja ennen kaikkea kaipaava tunnelma. Sellaista katkeraa kieltäytymistä omilta tunteiltaan. Kirjoitathan mulle joskus näiden sisarusten yhä olemassaolevasta salasuhteesta, sellaista herkkää ja surullista, salaista ja väärää, mutta ah niin ihanaa femmeä. Sellaista mitä tässä huokuu, sitä mitä Bellatrix kaipaa. Tämä on vaan niin sellainen, että jää janoamaan täysillä lisää. Ihan kuin olisi vetänyt just jotain tosi suolaista ja vaatii siihen juotavaa. Yksi parhaimpia asioita tässä on se, että niin vahva kuin Bellatrix hahmona onkin, niin hän on täysin nujerrettu siskonsa tahtoon. Kuin sulaa vahaa Narcissan ketterissä sormissa. Juu, ah. Loppuu sanat kesken.

Tykkään tästä todella ja ihmettelen, miksi en koskaan kommentoinut tätä täällä, vaikka ehkä piti!

- Frac

[Arte]

Hieno sulkuotsikko. Sulut ei ole yhtään turhat (kuten joskus voi käydä)! Siitä taas en ole ihan varma, kuvaako otsikko tekstiä kaikista parhaimmalla tavalla, sillä sen perusteella voisi ehkä odottaa jotain vähän erilaista.

Blackcestiä! Ainoa muoto, missä suostun Bellatrixia lukemaan. Bella/Cissy on ihana pari, tosin taidan pitää Bella/Dromedasta vielä enemmän. Tässä tekstissä Bellatrix tuntui ihanan inhimilliseltä! Hänessä oli heikkoutta mutta myös tuttua vahvuutta, mikä oli virkistävää ja toivottua. Bellatrix on luonteeltaan ja olemukseltaan hyvin omistava, ja mielestäni se tulee tässä hyvin esiin. Hän tarkkailee Narcissaa ja pitää silmällä, mitä tämä tarkalleen tekee.

En minä kateellinen ole, mutta joskus kaipaan niitä aikoja.

Tämä oli kiva. Ihan varmasti on mustasukkainen. ^^

Hyvä valinta, ettei Bella sitten näkyvästi taipunut Cissyn tahtoon, vaan halusi pysyä tämän yläpuolella.

En tarvitse sinua, jos sinä et tarvitse minua. - - Enkä minä irti sinun pauloistasi pääse, en ennen kuin itse annat minun päästä.

Näissä kahdessa kolmessa on hetken mietinnän jälkeen hyvänlaatuista ristiriitaa. Jollain tapaa aluksi tulee sellainen tunne, ettei Cissy tosiaan tarvitse Bellaa, koska on kerran ensin sanonut ei. Mutta sitten hän kuitenkin kutsuu siskon mukaansa ja tahtoisi vietellä tämän uudestaan, jos tämä vain antaisi. Ja näin he päätyvät loputtomaan oravanpyörään, jossa ei pelkästään Bella vaan myös Cissy on riippuvainen sisarestaan eikä tahdo päästää irti. Alun tiivistelmän pitäisikin olla "Kun kumpikaan ei halua luopua toisesta."

Mukava kevyt ficlet. Ehkä Cissy vielä tulee takaisin ja ehkä Bella vielä kykenee myöntämään heikkoutensa suoraan siskolleen.

[Lyra]

Moi
...
Terveisiä kommentinvaihdosta. öh.

Täytyy sanoa, että yllätyin. En jotenkin odottanut näin..  pehmeää(??) tekstiä Bellatrixista. Toki olisin voinut katsoa ikärajaa, mutta yllätyin silti. Muutamaan kertaan piti lukea alusta uudelleen läpi, kun en suostunut oikein uskomaan, että kyseessä on Bella joka tätä tarinaa nyt kertoo. Narcissa oli mulle luonnollisempi ajatus, joten voit uskoa kuinka hämmästyi kun kerta toisensa jälkeen puhutaan Luciuksesta:D

Pidän siitä kuinka alussa Bella muistelee ja kaipaa vanhoja aikoja, mutta jaksaa moneen kertaan ja otteeseen hokea, että on kunnossa eikä ole mustasukkainen.

En itke sinun perääsi tai pyydä sinua harkitsemaan asiaa uudelleen. En tarvitse sinua, jos sinä et tarvitse minua.

Tämä on sitä vahvaa Bellaa, johon olen tottunut.

Tämä teksti jotenkin soljui todella pehmeästi eteenpäin.Vaikka puhuttiinkin kaipuusta ja ikävästä mullei ei lukijana jäänyt sellaista oloa että roikutaan vaan soljuttiin hitaasti eteenpäin koko ajan.

Olet minua pidempi ja katsot minua hymyillen.

En nyt tähän hätään muista kumpi oli vanhempi, mutta tästä tuli mieleen isosisko katsomassa ehkä hiukan tyhmempää pikkusisartaan kun tämä ei tajua mitään ja päätään pudistellen. Ei mulla muuta tästä:D

Alun ja lopun ristiriita on virkistävä. (

toivon, että tulisit sittenkin vielä takaisin.

) Bella on tässä niin haavoittuvaisen ja heiveröisen oloinen, että on ihan mukavaa ajatella, että hän ei halua päästää irti.

öh
kivasti kirjoitettu ja otsikoitua ja kaikkee:D Tekstin tunnelma oli kiva ja se jatkui musta sopivana koko tekstin ajan.
moimoi:)

[Captain Crystal]

Tämä on kaunis, niin kaunis. Olen katsellut otsikkoa listalla jo jonkin aikaa, nyt se tuli viimein avattua. Vähän ehkä tosiaan -hmm- ei niin Bellamainen... Toisaalta en usko hänen aina olleen sellainen, jona hänet tunnemme. Luciuksen ja Narcissan suhdetta olen aina pitänyt kylmän muodollisena, kuten olen aiemminkin kirjoittanut ja ikävöivä Bellatrix sitä katselemassa... Awrgh... Bella on mielenkiintoinen hahmo, surullisen pienessä roolissa  canonissa, mikä toisaalta jättää monia mahdollisuuksia. Kaunista tosiaan, tunnelma välittyi hyvin. En bongaillut virheitä. Suurkiitos tästä!

[Sokerisiipi]

Vaihdokkaista heips!

Lyran tavoin minun oli vähän hankala uskoa, että kertojana todella oli Bellatrix johtuen tämän kaihoisasta, haaveilevasta ja haavoittuvasta käytöksestä. Narcissa tuntui tässä ficissä vahvemmalta ja dominoivammalta osapuolelta, joka ei tue yhtään käsitystäni heistä hahmoina. Roolien kuuluisi olla toisin päin. Siksi oli jotenkin hankala asennoitua tähän ficciin, kun hahmojen persoonat tuntuivat vaihtaneen tyystin paikkaa keskenään.

En itke sinun perääsi tai pyydä sinua harkitsemaan asiaa uudelleen. En tarvitse sinua, jos sinä et tarvitse minua.

Nämä olivat ficin ainoat lauseet, jotka tuntuivat ja kuulostivat todella Bellatrixilta. Myös hänen mustasukkaisuuttaan ja omistushaluisuuttaan olisit voinut kuvata tummemmin ja synkemmin. Narcissan leikittelevyydestä ja ylimielisyydestä tosin pidin. Oli tavallaan virkistävää lukea hänestä vahvana ja varmana naisena, joka ottaa kaiken, mitä haluaa silloin kun haluaa. Hyvin välittyi myös sisarussuhteille ominainen ristiriita, vaikeat tunteet ja valtakamppailu, jonka Narcissa tosin on voittanut näemmä jo vuosia sitten. Myös se, miten Bellatrix olisi halunnut kaiken, kulissiliiton ja salasuhteen oman siskon kanssa, eikä nähnyt siinä mitään väärää tai hankalaa, oli hahmolle tyypillistä ajattelua. Jäi kiinnostamaan, miksi Narcissa alunperin oli katkaissut suhteen, jos kuitenkin kiinnostaisi saada lisää.

Oli kivaa lukea pitkästä aikaa Mustan siskoksista, kiitän