Aamulla (viini) on loppu • S • Draco/Harry • pieni jatko-osa 8.5.2024

[Vilna]

(Hahmot © J. K. Rowling.)

Kirjoittaja - Vilna
Ikäraja - S (luulisin...)

Paritus - Draco Malfoy/Harry Potter, (Draco Malfoy/Astoria Greengrass).
Tyylilaji - onneton joulu ja sitäkin onnettomampi salasuhde

Yhteenveto - ”Sinun pitäisi taistella enemmän”, Draco sanoo hiljaa, vaikka tietää astuvansa rajojen yli, vaikka tietää Harryn suuttuvan. ”Minusta.”

A/N: En tiedä, oonko ikinä kirjoittanut mitään jouluista, mutta nyt kirjoitin. Vähän vääntelin ja kääntelin näitä poikia ja lopuksi syntyi kohtaus jostain isommasta skenaariosta, johon ehkä joskus vielä palaan.

(Juttelin tästä paljon cassimussukalle, joka kuuntele kärsivällisesti ja antoi muutaman neuvon. Tästä ei nyt kuitenkaan tullut ihan sellainen, mitä piti, mutta tää voisi silti olla hyvänjouluntoivotus kyseiselle höntille! ♥ u_u)

Aamulla (viini) on loppu

Viini on loppu ja nurkassa olevan joulukuusen kynttilöistä liekki palaa enää neljässä. Siivoamattoman huoneen pölyä silmissä, huulilla, iholla – kaikkialla. On kylmäkin.

Draco on aivan liian puhki kulutettu.

Sänky ei ole hänen omansa, se on paikka jossa varmaan kymmenet muut ovat tehneet saman kuin hän itse. Rikkonut lupauksia, joita ei alunperinkään tarkoitettu, eikä missään vaiheessa aiottu edes pitää. Dracon on pakko naurahtaa ääneen todellisuudelleen.

(Koska Harry. Harry ei ole myöskään hänen omansa.)

”Mikä naurattaa?” Harry hymähtää. Hänen paljailla harteillaan on viltti ja lantiolla mustelmia. Dracon jättämiä; melkein kuin allekirjoitus. Älä unohda minua. Se on aina ollut niin. Harryn maailmassa on aina ollut tilaa niin monelle muullekin asialle kuin Dracolle. Draco on jo epätoivoinen yritys itsessään pyytäessään niin paljon pystymällä antamaan takaisin vain tyhjiä toivomuksia ja oikeita lupauksia halusta kuulua vain Harrylle.

”Kaikki. Me. Se, että viini on loppu.” Draco pitää tauon, koska on olemassa sääntöjä. Asioita, joista ei puhuta. Hän sanoo kuitenkin: ”Astoria. Varsinkin Astoria.”

Harry synkkenee. Harry vihaa Astoriaa. Vihaa sitä nimeä ja vihaa sitä naista, vaikka hän ei saisi. Draco ei ole yrittänyt estää, sillä jos se viha on jotain niin se on voitto. ”On meillä vielä viiniä”, Harry sanoo tarttumatta syöttiin. Hän kumartuu sängyn laidan yli noukkimaan ruskeasta paperikassista pullon. ”Jouluviiniä.”

Hän siristää silmiään pullon etiketille, kääntelee sitä käsissään. Harryn silmät ovat vihreämmät ilman laseja. Hän antaa vain harvan nähdä itsensä niin haavoittuvaisena, ja Draco haluaisi nähdä Harryn useammin ilman niitä.

”Jouluviiniä”, Draco toistaa hitaasti. ”Mitä hittoa se on?”

Virne Harryn kasvoilla on uhanalainen. ”Jotain kanelijuttua. Mitä? Pelottaako?”

Draco nojaa hetken aikaa Harryn lämpimään kylkeen, tunkee itsensä saman peiton alle ja linkittää pitkät sormensa Harryn omiin. Puristaa pakonomaisesti. Joka kerta on vaikeampi päästää irti.

Hän ei enää tiedä, miten olla, mutta Draco tarttuu tilaisuuteen. ”Aina.”

Sanalla on monta merkitystä eri yhteyksissä. Kaikki johtaa kuitenkin aina siihen samaan umpikujaan, josta on pakko kääntyä pois. Draco on kulkenut sitä reittiä edestakaisin jo kuukausia.

Harry huokaisee. ”Puhutaanko me oikeasti muka tästä? Jouluna?”

Katkeruus muuttaa muotoaan. ”Ei edes ole joulu.”

On 21. päivä joulukuuta, ja se on heidän päivänsä. Heidän oma joulunsa. On aina ollut.

Harry avaa viinipullon kopauttamalla korkkia taikasauvan kärjellään ja juo suoraan pullosta. Hiljaisuus hiertää.

”Mitä sinä haluat minun tekevän?” Harry sanoo. Draco hakee Harryn ranteesta pulssin, sivelee ihoa. Hän saa aikaan vain Harryn nytkähdyksen kauemmaksi.

”Sinun pitäisi taistella enemmän”, Draco sanoo hiljaa, vaikka tietää astuvansa rajojen yli, vaikka tietää Harryn suuttuvan. ”Minusta.”

Hän ei ajattele niin, ei oikeasti. Miten Draco voisi, kun hän on se, joka ei tule ikinä vastaan? Harry on antanut pois jo niin paljon.

”Voi Merlin”, Harry naurahtaa, täynnä vihaa, ja kohottaa pullon uudelleen huulilleen. Nauru kirskahtaa Dracon korvissa. ”Minä en oikeasti kohta enää jaksa.”

Draco varastaa viinin häneltä ja kulauttaa nestettä alas kurkustaan. Jos koko elämänkaaren voisi viettää humalassa, Draco ei koskaan laskisi viinilasia kädestään vain Astoriaa ärsyttääkseen. Se viini maistuu oikeasti vähän joululle. Katkeralle sellaiselle, mutta joululle kuitenkin.

”Ehkä pitäisi vain lähteä”, Harry sanoo. ”Jättää sinut ihan vitun yksin niin kuin sinä olet jättänyt minut.”

Draco tarrautuu ranteeseen, vaikka Harry ei ole koskaan tarkoittanut noita sanoja. Ne ovat kuin sykli. ”Et varmasti mene.”

Ja silti Dracon vastalauseessa on aina yhtä paljon epätoivoa. Hän puristaa Harryn rannetta liian lujasti, ja jokin Harryn silmissä tummuu jälleen. Hän nuolaisee kuivia huuliaan. ”Miksi en menisi? Minä en saa tästä enää mitään.”

Draco työntää viltin pois heidän harteiltaan ja kaatuu selälleen sängylle. Vetää Harryn päälleen ja hautaa kasvonsa Harryn kaulaa vasten. Hengittää. ”Et voi mennä”, hän mutisee ja liikuttaa nenäänsä edestakaisin Harryn iholla. ”Minä tarvitsen sinut. Sinä olet jo minun, ja minä en luovu asioista, jotka kuuluvat minulle.”

Harry huokaisee, mutta suukottaa Dracon ohimoa. ”Mutta minä en saa sinua”, hän sanoo aivan yhtä hiljaa, mutta vielä sillä kertaa jää.

[Winga]

Tämä on niin sydäntäsärkevä. Pidän kovasti siitä, että heidän suhde on nyt tuollainen, että se on väärin ja se on synkeä, koska sellainen se minusta aina on, jos koetetaan seurata canonia niin, että pidetään ihmisiä naimisissa.

Minusta tämä oli juuri sellainen, että tätä voisi kasvattaa - toimii se näin yksinäänkin, mutta paljon asioita tuli sanottua muttei kuitenkaan läpiselviksi. Toisaalta sehän on juuri hienoa tällaisessa, että sitä saa itse miettiä, ja sitä saa itse kuvitella tilanteen miten se on.

Olen surullinen Harryn puolesta, kun se on selkeästi rakastunut, ja teksti antaa sen kuvan, että se ei välttämättä enää olisi Ginnyn kanssa yhdessä, tai että olisi Dracon takia antanut niin paljon - ja sitten Draco on tuollainen, eikä kykene luopumaan jostakin. Jos ei Astoriasta niin Harrysta, antaisi raukalle takaisin mahdollisuuden onneen, joka olisi sen arvoinen. Ei tämän tekstin perusteella ole Draco ansainnut Harryn rakkautta. Enkä kyllä tiedä onko toisinkaanpäin. Nämä miehet niin tykkäävät toisiaan särkeä.

Yyh tämä on niin kaunis, sinulla on niin kiva tyyli kirjoittaa ja tykkään aina lukea sinun tekstejä. Kiitos että kirjoitit tällaisen raadollisen jouluisen tekstin. Joulu ei aina ole se onnen aika vaikka niin kaikki koettavat jankuttaa. Minä pystyn näkemään sen, että näin näillä kahdella menisi, että he jatkaisi toisensa kiduttamista vuodesta toiseen, vaikka se ei hyväksi kummallekaan olisi.

Toivon tavallaan että innostut kirjoittamaan tästä vielä enemmän. Ehkä siitä päivästä, kun Harry alkaa taistella Dracosta tai ehkä siitä päivästä vuosia aiemmin kun kaikki alkoi, tai vaikka mistä muusta päivästä. Mutta älä ota paineita, kaunis tämä näinkin on.

[Vilna]

olen hurja ja vastaan kommentteihin käytännössä heti! puspus te.

cassi ♥: hei sinä! Oikeasti haluisin kirjoittaa näistä pojista tyyliin aina, mutta osin tuntuu siltä, että en osaisi tuoda esille mitään uutta ja vieläkin pelottaa se, etten vain osaa kirjoittaa näistä kahdesta. :---D Vähän hölmöä, tiiän, ottaen huomioon, että oon kirjoittanut tätä paritusta jo jokseenkin monta vuotta, mutta Draco on välillä niin... hankala. Ehkä tiedätkin mistä puhun, tyhmä poika se Draco. Ja joo. Joo. Vähän mietin, että onko tämä liian vaikea pelkästään tällaisena kohtauksena, kun tosiaan tässä tapahtuu niin paljon ja taustalla tapahtuu niin paljon ja äää. Eli todennäköisesti jossain vaiheessa palaan vielä tähän kohtaukseen, koska en vain osaa antaa olla.

Haha, epäilen kyllä, että suuri osa oli minun kummallisuutta ja sitä, etten aina tykkää kertoa teksteissäni aina kaikkea ja minimi sinun väsymystä, mutta kiva, että verbit ja kieli oli nättiä, koska minä oon just sellainen ihminen, jolla kestää kirjoittaa 100 sanaa 100 vuotta, koska punnitsen kaiken niin tarkkaan. Astoria/Draco on just niitä  kuuluisia Malfoy-juttuja! Ja siksi tää tilanne on niin hankala Dracolle. :--( Voi Draco. Voi Harry. Ihan surustelen itsekin.

Kiitos kommentista, cassikka (cassi + mussukka = cassikka ??). *3* ihan iloiseksi tulin. Aloin myös pohtimaan vähän kaikkea ja öö. Joo. u_u



Winga: eikä sinäkin reippaana täällä! Jee. ♥ Harry tosiaan saa pahimman tässä niskaansa ja itse pidän tosiaan tässä ficissä Dracoa kanssa aika itsekkäänä, mutta myös tosi epätoivoisena. Ja melkein surustelin tälle sinun lauseelle, kun se oli niin hemmetin osuva: Nämä miehet niin tykkäävät toisiaan särkeä. Kyllä. Kyllä! Drarria parhaimmillaan ja pahimmillaan. :---D Sinun kommenttisi muutenkin meni pelottavan paljon samaa kaavaa, kun minulla meni tätä kirjoittaessa ja sitä lukiessa minulle tuli entistä enempi olo, että tähän kohtaukseen on pakko joskus vielä palata!

Kiitos kehuista ja ajatuksista, oot aarre. ♥

[Dokumentti]

Kommenttikampanjasta heei!

Tämä on kaunis, sydäntäsärkevä ja söpö, omalla tavallaan.

Astoria esitetään tässä kuten hänet olen aina kuvitellutkin. Pakkoavioliittona, pakollinen paha, tiellä näiden kahden suhteessa. Koska Harry ja Draco nyt vain kuuluvat toisilleen.

Jotenkin kuvittelen, että Harry on luopunut Ginnystä ja lapsista, saa nähdä lapsia jokatoinen viikonloppu, ihan vaan Dracon takia.

”Minä tarvitsen sinut. Sinä olet jo minun, ja minä en luovu asioista, jotka kuuluvat minulle"

Tässä Draco tiivistääkin sen, miksi kuvittelen niin. Draco ei jaa, eikä kestäisi ajatusta Harrysta Ginnyn kanssa, joten Harry luopui, vaikka Draco ei.

Saan myös kuvan, että molemmat rakastavan toisiaan, vaikka Harry todennäköisesti enemmän. Uskon, että Draco löytäisi keinon päästä irti avioliitosta, jos tahtoisi. Ainakin lapsen syntymän jälkeen.

Olet saanut lyhyeen tekstiin paljon asiaa, jotka on luettavissa rivienvälistä ja tunnetta, ah tunnetta oli niin paljon!

Pidän tavastasi kirjoittaa, osaat kuvata tunteita jotenkin niin aidosti pienellä sanamäärällä. Lukijana saa enemmän irti ja mielikuvat tilanteesta muodostuvat helposti jatkaen ja täydentäen tarinaa asioilla, jotka ovat vain siellä rivien välissä.
Toivoisin kuitenkin, että joskus palaisit tähän ja tätä tarinaa selitettäisiin tarkemmin. Joko taustaa tai jatkoa, saavatko he lopulta muuta kuin varastettuja hetkiä ja vääriä jouluaattoja.

Kiitos tästä, oli miellyttävä lukukokemus! ♡

[Vilna]

Muistelin, että olin jo vastannut tähän kommenttiin, mutta en näköjään. Buu, minä. :--(

Dokumentti:: iik, kiitos tosi paljon kommentista. ♥ Minunkin headcanonissa Astorian ja Dracon avioliitto on järjestetty ja niin se on tässäkin ficissä ja jotenkin miellän, että Dracolla on tosi suuri paine jatkaa Malfoyn sukua ja miellyttää vanhempiaan ja siksi hän ei Astoriasta pysty/halua erota. Hmm, kyllä minä varmaan palaan tähän skenaarioon, kuten sanoitkin niin tässä jäi paljon tulkinnan varaan (mikä oli osin myös tarkoitus), mutta haluaisin samalla kertoa myös kaiken mahdollisen, mitä tämän tekstin taustalla tapahtuu. :--D Saas nähdä. Tosi ihana kuulla, että pidät mun tavasta kirjoittaa ja kertoa asioita. Kiitos vielä kerran, oot ihana!

[LillaMyy]

Terveisiä vaihdokkaista! (:

Mielenkiintoista, mielenkiintoista! Luin alkutiedot jotenkin tosi huonosti tällä kertaa, koska odotuksena oli jotain jouluhöttöä, ja sitten sainkin jotain ihan muuta. Ei sillä, näin tämä toimi varmaan vielä paremminkin, etenkin tähän vuodenaikaan, kun vielä ei ole se joulu. Minä taidan olla ainoa täällä kommentoineista, joka tykkää Draco/Astoriasta, joten saat nyt sitten ehkä vähän erilaista näkökulmaa tähänkin tekstiin, koska kyllä minä tästäkin pidin. Tässä tuli jotenkin tosi hyvin nätissä paketissa ilmi se elämän raadollisuus, kun aina ei vaan voi saada sitä, mitä haluaa. Tuntui vähän siltä kuin Harry ja Draco olisivat takertuneet toisiinsa kuin hukkuvat lautaan, mutta sitten kuitenkin tekee jollain tapaa välillä mieli päästää siitä irti, koska se vaan olisi paljon helpompaa.

Kaikista eniten tykkään tästä kyllä tämän kielellisen asun takia, koska tässä on niin paljon kaikkia kivoja ilmauksia kuten naurun kirskahdus ja pakonomainen puristus. Ne tuovat todella hyvin ilmi sitä, että tässä ei tosiaankaan ole kyse mistään onnellisesta parivaljakosta, vaan jostain ihan muusta. En oikeastaan edes osaa sanoa, että millaiseksi koen tässä tämän Harryn ja Dracon salasuhteen, kun he aivan selvästi välittävät toisistaan, tai he olisivat lopettaneet jo ajat sitten, mutta silti ei kuitenkaan tarpeeksi, että osaisi lopettaa toisen satuttamisen.

Tämä ei nyt ollut ihan sellainen teksti, mitä olen tottunut lukemaan, mutta juuri siksi tykkään vaihdokkaista, kun sieltä voi tulla kaikkea uutta ja erilaista vastaan! Kiitoksia siis, että laitoit tämän sinne, tai olisi varmaan jäänyt huomaamatta tällainen helmi! (:

[Vilna]

Hei Lilla! Joo, ei ollut jouluhöttöä tällä kertaa. :') En jotenkin handlaa sellaista kauhean fluffista meininkiä, joten angstiahan tästä tuli. Minä en jotenkin tiedä miten suhtautua Draco/Astoriaan, jotenkin en näe heidän välillään rakkautta vaan kyse on pakkoavioliitosta, jonka vanhemmat ovat järjestäneet. Tässäkin tekstissä se kävi ilmi ja Draco oli tavallaan jumissa eikä päässyt tilanteesta pois, mitä Harry ei ymmärrä ollenkaan. Ihanaa, että tykkäsit tämän tekstin kielestä, vaikka en oikeastaan enää osaa kirjoittaa tällaisella samalla tavalla nyt näin pari vuotta myöhemmin. :-D Joskus vähän itkettää se, kun tuntuu että joskus silloin osasi niin paljon paremmin kuin nyt, haha. Kiitos. ♥

[Vilna]

A/N: Kirjoitin tähän pienen jatkon! Mietin ensin laitanko erikseen vai samaan topsuun, mutta laitan nyt tänne, kun tämä on niin lyhyt ja aika irrallinen. :') Tämä on myös vastaus Inspiraatiorohtoja haasteeseen.

Skenaario: aurinkoinen kevätaamu, lämmin juoma ja oivallus.
Tunne: mietteliäs
Sanat: viileä, aikainen, krookus, keltainen

Kaunis vankila

Auringonvalo on sinä päivänä viileää, mutta Draco silti pakenee puutarhan huvimajaan piiloon Astoriaa ja hänen liian vaniljaista hymyään.

Joskus Draco toivoo enemmän kuin mitään muuta, että hän osaisi rakastaa Astoriaa sillä tavalla miten hait rakastavat merta. Hänessä ei vain enää ole tarpeeksi intohimoa sellaiseen, hän on kuin hylätty kuori, jolla on tulehtunut sydän, ja se on hänestä ihan helvetin depressiivinen ajatus. Hän tuhahtaa ja hörppää mustaa kahviaan. Se kaipaisi hieman kermaa ja Dracoa ärsyttää, että heidän kotitonttunsa Mippy ei laittanut sitä jo valmiiksi.

Pihalla käyskentelee valkoisia riikinkukkoja ja keltaiset krookukset kukkivat iloisesti, ja Draco katsoo niitä näkemättä mitään muuta kuin kauniin vankilan. Lorna, heidän puurtarhurinsa, toivottaa hänelle hyvää huomenta, mutta Draco ei vaivaudu vastaamaan. Hän vain nyökkää tälle jähmeästi ja toivoo, että tämä jättää hänet rauhaan.

Sitten hän miettii jostain syystä Harrya. Ehkä siksi, koska vihertävä kevät muistuttaa häntä Harryn typeristä silmistä, tai koska Draco ei ole nähnyt häntä joulun jälkeen, ja viisi kuukautta ilman Harryn ihoa hänen huuliensa alla on ajanut hänet hulluuden partaalle. Astorialla ei ole ylikasvanutta sänkeä leuallaan tai miehisiä käsiä, ja ehkä sitä Draco vihaa enemmän kuin mitään muuta Astoriassa.

Eniten Draco kuitenkin vihaa sitä, että hän rakastaa Harrya - enemmän kuin on ikinä rakastanut mitään koko kusisen surkeassa elämässään - mutta ei tule koskaan saamaan häntä itselleen. Harry ei halua olla vain kuihtuva aave silkkilakanoissa - hän haluaa Dracon kokonaan.

Draco pureksii alahuultaan ja juo lopun kahvinsa. Lorna taikoo ylikasvaneita ruusupuskia tasaisemmiksi huvimajan toisella puolella ja loihtii myös lapion kaivamaan kuopan omenapuun taimelle.

Ehkä Harry on oikeassa, ehkä hän ansaitsee Dracon kokonaan ja ehkä Draco ansaitsee hänet ihan yhtä paljon. Astoriakin ansaitsee jonkun toisen, jonkun joka ei kuluta häntä loppuun päivä päivältä niin kovasti.

Draco jättää kahvikuppinsa penkille ennen kuin kävelee takaisin liian lyhyeltä tuntuvan matkan sisälle kartanoon. Astoria on salongissa soittamassa pianoa, ja Draco odottaa että hän on soittanut kappaleensa loppuun ennen kuin pyytää avioeroa.

Astorian katse ei värähdä milliäkään hänen sanoistaan. Hän vain katsoo Dracoa hetken, ja lopulta vain nyökkää sanattomasti, ennen kuin alkaa soittaa lisää musiikkia. Draco viipyy vielä hetken, mikä saa Astorian hymyilemään, mutta lopulta hän katoaa työhuoneeseen.

Hänellä on kirje kirjoitettavana.

[valokki]

Voi apua kuinka ihana tämä olikaan! Mulla on jonkinasteinen viha-rakkaussuhde pettämistä ja/tai salasuhteita käsitteleviin fikkeihin, koska ne ovat yleensä niin sydäntäsärkeviä, eikä tämä tarina ollut poikkeus. Ensimmäistä osaa lukiessa tuntui, että sydän todella murtui, kun luki Harryn ja Dracon onnesta ja tunteista toisiaan kohtaan, joita kuitenkin varjosti koko ajan synkkä todellisuus, ettei Draco oikeasti ollut täysin Harryn kanssa. Näin lukijana jäi paljon pohtimaan, kokiko Draco painetta sukunsa puolesta valita Astoria puolisoksi, vai oliko syynä jotain muutakin sille, että hän oli tyytynyt suhteeseen, joka ei ollut onnellinen ja oli hänelle pääasiassa kulissia. Ymmärrän hyvin Harrya, että hän oli turhautunut tilanteeseen ja halusi Dracon olevan 100%:sesti mukana.

Draco jättää kahvikuppinsa penkille ennen kuin kävelee takaisin liian lyhyeltä tuntuvan matkan sisälle kartanoon. Astoria on salongissa soittamassa pianoa, ja Draco odottaa että hän on soittanut kappaleensa loppuun ennen kuin pyytää avioeroa.

Astorian katse ei värähdä milliäkään hänen sanoistaan. Hän vain katsoo Dracoa hetken, ja lopulta vain nyökkää sanattomasti, ennen kuin alkaa soittaa lisää musiikkia. Draco viipyy vielä hetken, mikä saa Astorian hymyilemään, mutta lopulta hän katoaa työhuoneeseen.

Hänellä on kirje kirjoitettavana.

Kirjoitat valtavan kauniisti, ja sulla on tapa kirjoittaa hyvin tunteita herättävästi vähäisillä sanoilla. Erityisesti tämä toisen osan loppuosa jäi mieleen, kun Draco sai ajatusprosessinsa päätökseen ja pyysi avioeroa. Astorian reaktiosta sai sellaisen vaikutelman, että hän oli ehkä jopa odottanutkin jotain tämän kaltaista uutista, eikä se vaikuttanut hetkauttavan häntä erityisemmin, ja pystyin päässäni kuulemaan, kuinka pianon soitto jatkui, kun Draco oli saanut asiansa sanottua. Lopun taas tulkitsin varovaisen toiveikkaana, ehkä Harry ja Draco lopulta saavatkin toisensa. Kaiken kaikkiaan tämä kohta oli todella voimakas tunteiden vuoristorata, joka oli toisaalta kauniin koruton ja pelkistetty, mutta samalla tietynlainen nousu melankoliasta kohti toivoa tulevaan ja luottoon omaa päätöstä kohtaan. Ihanaa, että tarina sai varovaisen onnellisen lopun.

Kiitos kauniista ja mieleenpainuvasta tarinasta!

[Vilna]

valokki: awh, kiitos ihanasta kommentista, tässähän ihan punastuu! ♥ Minullakin on vähän viha-rakkaussuhde salasuhde kuvioon, mutta oma headcanon on se, että Dracon ja Astorian avioliitto on järjestetty ja Astoria tietää mitä hänen aviomiehensä soheltaa ja on sinut sen kanssa. Ehkä hänellä on omakin salarakas. :') Tässä fikissä se jää vähän auki, joten sen saa tulkita miten haluaa. Tosi kiva, että pidit, mietin ensin oliko se tyhmää kirjoittaa randomista jatkoa melkein 8 vuotta vanhalle fikille, mutta kiva että tälle tekstille löytyi vielä lukija. :)