Nimi: Pysähtyneisyyden hetki
Kirjoittaja: Rowena
Haastaja: Bbutt
Ikäraja: sallittu kaikille, joita kuolema ei kavahduta normaalia enemmän
Tyylilaji: angst, one-shot, death
Paritus: -
Vastuuvapautus: Maailma ja hahmot kuuluvat Rowlingille.
Haaste: "Pysähtyneisyyden hetki -
Hetki, kun Sirius kaatuu verhon taakse. Siis se sekunti, kun loitsu osuu, hymy vaihtuu hämmennykseksi ja verho heilahtaa. Mitä Sirius ajatteli, miksi. Miltä hänestä tuntui. Tästä toivoisin oneshottia tahikka ficlettiä, en kovin pitkää, mutta harkittua. Tuota "otsikkoa" saa käyttää otsikkona, mutta saapa keksiä omankin. Angstia paljon!! "
A/N: Tämä lyhyt ficci on kirjoitettu junamatkalla, jonka aikana ukkosti. "Tuo säähän on kuin suoraan kolmannesta Potterista", sanoi edessäni istuva tyttö, jolla oli punertavat hiukset ja pisamia.
Pysähtyneisyyden hetki
Mokoman nirppanokan oli vihdoinkin aika päästä hengestään.
Sirius oli voitonvarma, hän ei ollut milloinkaan hävinnyt serkulleen kaksintaistelussa. Hän sulki mielestään pois sen, ettei ollut liioin voittanutkaan. Bellatrix ja Sirius olivat aina päätyneet tasapeliin.
Bellatrixin hosuminen ja silmissä kiiluva himo tappaa huvittivat Siriusta. Hän ei voinut olla ilkkumatta. Pystyt parempaankin. Jopa ranskalainen hupakkomiehesi pystyisi parempaan.
Yllättäen maa heilahti sivuun Siriuksen jalkojen alta ja rintaan iskeytyi viiltävä kipu. Katto liukui silmien eteen.
Ei tässä näin pitänyt käydä, ensimmäinen ajatus sen jälkeen kuin aika oli pysähtynyt.
Sirius tunsi kaatuvansa taaksepäin. Selkäranka taipui kaarelle ja vasempaan olkapäähän sattui. Lily oli joskus kauan sitten potkaissut sen paikoiltaan, eikä se ollut koskaan parantunut. Kipu vihloi sitä aina, kun Sirius teki äkkinäisiä liikkeitä, joskaan nyt Sirius ei tuntenut kaatuvansa nopeasti, pikemminkin päinvastoin. Ai-ka laa-ha-si.
Siriuksen mieleen juolahti muisto lapsuudesta. Regulus oli keksinyt mielestään oivan leikin, jossa kisattiin siitä, kuka jaksoi olla kuolleena pisimmän ajan. Sirius, Regulus ja muutamat heidän ystävistään lukittautuivat vierashuoneeseen ja kömpivät suuren katossängyn alle. Leikki alkoi, kun kaikki olivat köytäneet hyvän asennon. Se, joka nauroi, liikahti tai puhui, putosi pois pelistä. Joskus leikki kesti tuntikausia, ja sen katkaisi vain kotitontun koko painollaan helistämä vellikello.
Bellatrix kiljui. Miksiköhän? Entä miksi Harry huusi Siriuksen nimeä?
Sirius kaatui jonkin pehmeän läpi. Hiljaa, hiljaa. Verho kietoutui voimattoman vartalon ympärille.
Siriuksen pitkät hiukset koskettivat jo lattiaa, ja kuiskutukset ottivat Siriuksen syleilyynsä. Ne kertoivat, ettei serkusten välille ollut tällä kertaa tullut tasapeliä.
Kauhu turrutti Siriuksen ajatukset.
Kauhu turrutti ajatukset.
Kauhu turrutti –