Etsiskelin FFF1000-haasteesta jotakin vuodenaikaan sopivaa luettavaa ja törmäsin siellä tähän. Pidän kovasti tällaisista asetelmista, joissa hahmot ovat jo vanhoja. Kaunista myös, että olit kirjoittanut tämän syntymäpäiväficiksi Dracolle! Pianhan hänellä taas on syntymäpäivä, joten osuikin aivan sattumalta todella ajankohtaiseen ficciin!
Pidin kovasti siitä, miten tässä tarkkailtiin luontoa. Pottereissa Harry yleensä hömeltää menemään, eikä kauheasti tarkkaile ympäristöään, ellei sitten ole kyse huispausolosuhteista.
Siksi oli mukavaa lukea, miten vanhuus on pakottanut hänet pysähtymään ja vihdoin rauhoittumaan. Voi noita kaikkia vanhuudenmerkkejä, joita olit tähän upottanut! Harryn heikkenevä kuulo, harmaantuvat hiukset, kävelykeppi ja Dracon vessahätä... kaikki ovat hyvin arkisia muistutuksia vanhenemisesta ja toivat vähän surumielisen hymyn huulilleni, kun tätä luin. Varsinkin loppu, jossa Draco ja Harry eivät oikein muista, kuka lapsista on menossa Tylypahkaan oli lempikohtiani.
Ihanaa, että heillä on näin onnellinen ja seesteinen vanhuus!
Kiitos tästä!
