Harmaa kesä | S | Halla & Kuura

[Lyra]

Tekstin nimi: Harmaa kesä
Kirjoittaja: Lyra
Ikäraja: S
Varoitukset: -
A/N: Virkehaasteeseen! Rehellisesti sanottuna en uskonut, että saisin tämän ikinä valmiiksi, kun tuntui, että aina jokin sana tökkäsi koko tunnelman nurin. Tällaista sain kuitenkin aikaiseksi ja vähän suunnittelin jo kirjoittavani lisää Hallasta ja Kuurasta.

Harmaa kesä

Vesisade hakkaa järven pintaa. Halla nojailee saunan seinään ja ratkoo helppoja sudokuja. Katoksen reunasta ryöppyää vettä valkoiselle hiekalle. Halla käy saaressa yleensä vain talvella; kesät ovat täynnä mökkeilijöitä, melua ja vanhempia. Nyt vettä kuitenkin on satanut tauotta ja kesämökit seisovat hyödyttöminä harmaan järven rannassa.

Rikkinäinen ämpäri on unohtunut laiturin alle ja se heiluu tuulessa. Jossain kaukana jyrisee ukkonen. Kuura avaa saunan oven ja istuu terassin reunalle siskonsa viereen.
“Ani harvoin tulee lähdettyä mökille, kun sataa”, Kuura sanoo. Halla nostaa katseensa sudokuista:
“Tai vaikka ei sataisikaan.”
“Saunan nurkassa oli hiiren raato”, Kuura kertoo. Kuuralla on aina ollut visio modernimmasta mökistä tai ainakin sellaisesta johon ei kuulu raadot ja ränsistyneet pihakeinut.

Halla laskee sudokuvihkon viereensä ja katsoo veljeään, ennen kuin sanoo: “Sä näytät vähän kalpealta, oisko sun sittenkin pitänyt lähteä vanhempien kanssa etelään?” Kuura kurkottaa koskettamaan Hallan kättä höyhenen kevyesti, kun sanoo:
“Ei sua voi jättää tänne yksin.” Halla hymähtää ja ehdottaa, että he siirtyvät katon alle pelaamaan korttia.

Sade laantuu, kun he istuvat vanhojen pelastusliivien keskellä saunan eteisessä ja tekevät tilaa pöydälle. Kuura hymyilee, kun Halla kaivaa laatikosta kellastuneen korttipinkan.
“Muistatko sen syksyn, kun me tultiin tänne ensimmäistä kertaa kahdestaan, silloin kun porukat oli just hankkinut sen kissan?” Kuura kysyy. Halla jakaa heille oikean määrän kortteja ja nyökkää. Kuura hymyilee:
“Meillä oli hauskaa.”

Kun he pelaavat, kupruisen ikkunalasin takana taivas muuttuu hitaasti harmaasta tumman siniseksi. Kuura siemailee pelin ohessa vanhempien juhannuksen vietosta jäänyttä siideriä ja Halla muistelee menneitä kesiä. Täysikuu peilaantuu järven pinnasta.

Kun sade lakkaa, Halla alkaa leikitellä ajatuksella, että he laittaisivat saunan lämpenemään ja menisivät uimaan.

Spoiler: näytä

1. vesi
2. helppo
3. valkea
4. talvi
5. hyödytön
6. rikkinäinen
7. jossain
8. tulla
9. ani
10. tai
11. raato
12. visio
13. kalpea
14. höyhen
15. kortti
16. istua
17. hymyillä
18. kissa
19. määrä
20. sininen
21. siemailla
22. täysikuu
23. leikitellä

[Naela]

Olipa jotenkin tosi tunnelmallinen teksti! Pystyin melkein  kuulemaan sateen rummutuksen ja ukkosen jyrinän tätä lukiessani. Hyvin olet saanut tunnelman pidettyä ja välitettyä sanalistasta huolimatta (mutta olenko ihan sokea, vai oliko tässä käytetty sanaa "täysikuu" lainkaan?)

Kuura ja Halla ovat tosi ihanat nimet, sopivat tosi hyvin sisaruksille, vaikka luulinkin aluksi, että molemmat ovat poikia (hups!). Minä ainakin lukisin mielelläni lisää tästä kaksikosta.

Kuura hymyilee, kun Halla kaivaa laatikosta kellastuneen korttipinkan.

Älä kysy miksi, mutta minulle tuli tästä mieleen, että se porukoiden kissa on pissinyt korttipakan päälle

[Lyra]

Kiitos paljon kommentista Naela ja kiva jos tykkäsit! Huomasin samalla itsekin, että olin julkaissut vahingossa ensimmäisen version, tuonne alkuun oli jäänyt yksi kirjoitusvirhekin. Korjasin erheeni ja nyt täysikuulause on mukana! Ehkä Hallasta ja Kuurasta kuullaan myöhemmin lisää!

[Iippa]

Heissan kommenttikampanjasta! Nappasin tämän tuolta, kun katselin tätä jo sen ilmestyessä. Oot todella hyvin onnistunut tämän toimimaan saamisessa, sillä tekstistä ei edes huomaisi sen olevan Virkehaasteeseen, mikäli sitä ei olisi mainittu. Tässä on erittäni kiva tunnelma koko tekstin ajan ja jotenkin itse pystyy kuvittelemaan itsensä sinne kesämökille. Kaikki sellaiset pienet muistelmat ja yksityiskohdat jotenkin tuovat tämän tekstin eloon!

Sade laantuu, kun he istuvat vanhojen pelastusliivien keskellä saunan eteisessä ja tekevät tilaa pöydälle.

Tästä lauseest tykkäsin erityisen paljon. Tulee niin vahvasti oman saunamökin eteinen mieleen, kun siellä oli aina juurikin pelastusliivejä ja kaikkea muuta mahdollista.

Halla ja Kuura ovat hahmoina hellyyttäviä, ja onkin erittäin kiva, jos heistä kuullaan tulevaisuudessakin!

Kun he pelaavat, kupruisen ikkunalasin takana taivas muuttuu hitaasti harmaasta tumman siniseksi.

Tässä lauseessa on taas ihanasti käytetty kuvailua, varsinkin tuo kupruisuus ikkunassa tuo mieleen juurikin vanhahkon rakennuksen.

Koko tässä tekstissä on samaan aikaan lohdullinen ja haikea tunnelma. Lohdullisuutta tuo se fakta, että hahmot yhdessä ovat siellä mökillä ja muistelevat menneitä. Haikeus on jotenkin myös erittäin läsnä, vaikka teksti ei itsessään välttämättä olekaan surullinen. Tykkään sellaisesta haikeasta sivuvireestä usein teksteissä, joten tämä otti ja osui jonnekin syvälle. Kiitos tästä ihanasta tekstistä, joka sai kaipaamaan omalle mökille ja samalla myös olemaan iloinen siitä, että sieltä on niitä muistoja itselläkin.

[Fairy tale]

Olitpa saanut 23 sanaa upotettua tekstiisi niin, ettei sitä huomannutkaan. Kurkkasin jälkeen että noin monta haastesanaa ja näin sateen tunnelmallisen tekstin olit siitä muovannut.

Iippa tuossa nosti tämän samaan lauseen:

Sade laantuu, kun he istuvat vanhojen pelastusliivien keskellä saunan eteisessä ja tekevät tilaa pöydälle.

Minulle tuli tässä kohtaa sellainen tunne, että kirjoitat jostain itsellesi tutusta mökistä, jossa on juuri tuollainen vanhojen oranssisten liivien kasa.

Sait kuvattua sellaista hiljaista sadepäivää, vähän koleaakin jolloin naapurimökit ovat tyhjillään. Hiukan tuossa lopussa hämäsi tuo täysikuu, koska ensimmäinen mielikuva on pimeä aika ja minä olin ehtinyt jo miettiä tasaisen harmaata, mutta kyllähän siellä ihan selvästi sanotaan että harmaa väistyi sinisen tieltä. Johan se kuukin sinne sopii.

Halla ja Kuura eivät ole minulle ennestään tuttuja hahmoja, mutta ehdin varmasti vielä tutustua.