Avioliitossa seisot vierelläni • S • mikroficcijatkis 7/7

[Odo]

Ficin nimi: Avioliitossa seisot vierelläni
Fandom: Harry Potter
Kirjoittaja: Odo
Genre: hurt/comfort?, romantiikka, angsti, draama
Hahmot: Harry, Draco + ylläri
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Hahmot tai alkuperäisteos eivät ole omani. Ne kuuluvat J. K. Rowlingille.

A/N: Kirjottelin sitten tuumasta toimeen -periaatteella blokinpurkumikroja. Ihan täysin tajunnanvirtamainen dumbbaus, jonka kohtalo oli vaakalaudalla: joko julkaisen sen justnytheti tai poistan yhtä vauhdikkaasti ikuisiksi ajoiksi.

"Harry oli liian pahoillaan tuodakseen Dracolle sen vakauden, jonka Draco tarvitsi."

Avioliitossa seisot vierelläni

1.

Tunnelma oli kireä, mutta ei luotaantyöntävä – päinvastoin se kuin kutsui Dracoa imuunsa. Harry puhui hänen puolestaan ja jokaisella sanalla ja jopa sananpainolla oli merkitystä. Heidän suhteensa oli pysynyt salassa osittain tästä syystä: Harrya ei voitaisi syyttää siitä, että hän puhuisi Dracon puolesta tunteella järjen sijaan. Draco upposi puheeseen.

2.

Dracon oikeudenkäynti oli päättynyt. Hän oli vapaa, mutta ei kuitenkaan. Tatuointia kutitti kuin märkivää arpea, kun häntä karteltiin tai pahempaakin. Jotkut syljeksivät hänen kengilleen, jotkut jopa kohti kasvoja, mutta ei Harry. Ei koskaan Harry.

3.

Suhde kariutui hitaasti, mutta varmasti rappeutuen päivä kerrallaan. Harry ei kestänyt sitä, kuinka Dracoa kohdeltiin, mutta suhteen paljastuminen olisi voinut viedä pohjan siltä työltä, jonka Harry oli tehnyt Dracon hyväksi. He erosivat Dracon aloitteesta.

4.

Kun kevät koitti, he elivät erillään. Kohtasivat silti liian usein, että se olisi voinut olla sattumaa. Draco toivoi, että Harry palaisi hänen luokseen, mutta hän itse työnsi Harryn pois kerta toisensa jälkeen. Harry oli liian pahoillaan tuodakseen Dracolle sen vakauden, jonka Draco tarvitsi.

5.

Talvikuukausina Draco ei tuntenut kylmää enää samalla tavalla kuin menneen kevään ja kesän aikana. Hän oli tavannut jonkun uuden. Nainen oli toimittaja, jollaisia Draco vihasi. Se ei haitannut, sillä nainen oli katsonut häntä kuin ihmistä, ei kuten hylkiötä tai sairastunutta. Draco oli molempia: hylkiö velhomaailmassa, kuulumaton jästimaailmaan ja sairas mieleltään. Silti nainen näki myös Dracon, sen kaiken takana.

6.

Kun tatuoinnin kutinakin oli jo hiipunut, Draco oli onnellinen. Harry oli jälleen osa hänen vakiintunutta elämäänsä, lähes päivittäin. Eikä Draco arkaillut kysyä, kun Harry jälleen kerran astui hänen tupaansa, ”tulisitko bestmanikseni?”

7.

Draco Malfoy ja Luna Lovekiva menivät naimisiin keväällä ja toisin kuin kukaan muu morsian, Luna pukeutui auringonkukan keltaiseen, jotta kaikki näkisivät hänen ilonsa. Dracokin iloitsi. Juuri Harry oli tuonut heidät yhteen. Tämän naisen ja parhaan ystävänsä kanssa, Draco tiesi voivansa elää.

[Yacila]

Taito kertoa tarinoita muutamalla sanalla ei ole koskaan ollut mun vahvuuksia. Luen tätä ihan suu auki, miten oot onnistunut kertomaan niin paljon niin vähillä sanoilla.
Tykkäsin juonesta ja tavasta jolla se oli kerrottu. Ihana myös tuo lopun ylläri. Yllättävästi voisivatkin hyvin yhdessä.

Kiitos, että julkaisit. 💖

[rosiee]

Komppaan edellistä siinä, miten ihmeissäni oon siitä, että oot saanu niin paljon kerrottua vain muutamilla sanoilla. Tässä oli niin paljon sisältöä ja tunteita ollakseen sarja mikroficcejä. Tykkäsin myös siitä, että tässä oli paljon käänteitä. Erityisesti lopun yllätys! Mietinkin alkutiedot luettuani, että kuka mahtaa olla tää "ylläri", enkä olis kyllä heti osannut arvata.

Tunnistan myös itseni tuosta, että joko julkaistaan heti, tai ei ollenkaan. Oon kuitenkin iloinen, että päädyit julkaisemaan tänne muidenkin iloksi, ja ilo tän lukeminen olikin <3

[Odo]

Yacila ja rosiee, kiitos teille kommenteistanne! Ne ilahduttivat hurjasti, että sain tuotua tunnelmat myös lyhyissä pätkissä teille asti. ♥ Tykkään mikroista ja raapaleista, vaikka työstänkin nytkin yhtä pidempää projektia. Jotenkin on kivaa, kun voi välillä vaihtaa tällaiseen muotoon ym. Kiva, että lopun parituskin toimii! Yritän vähän alleviivata Harryn ja Lunan eroa jo otsikon rinnalla olevalla sitaatilla. Kun Luna on niin huoleton, iloinen hahmo. Vaikka sitäkin varmasti painaa omat murheet, mutta se ei näe Dracoa vain murheen kautta, kuten Harry ehkä näki (ainakin tässä ficissä)! Kiitos vielä kerran!

Ps. Yacila, ootpa saanut kivasti laitettua banneriin nuo ficit rinnakkain! En oikein tiennyt, missä kehaisisin, nii vaikkapa tässä.