Vapaapudotuksessa ilman sinua | Severus/Hermione, K11, 16/16 raapaletta

[FractaAnima]

Title: Vapaapudotuksessa ilman sinua
Author: FractaAnima
Genre: romangst, hurt/comfort
Rating: K11
Pairing: Severus/Hermione
Status: 16/16
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni ja herra Damien Rice biisin sanat. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Raapalesarja

Haasteisiin:
Genrehaaste III
FF100 sanalla 087. Elämä. 
Yhtyeen tuotanto II (Damien Rice - Cannonball)
Vuosi raapalehtien V


A/N: Joskus kun päättää aloittaa, on hankala lopettaa ennen kuin tehtävä on viety loppuun. (Tämä saattaisi yhtä hyvin käydä myös summarysta.)


Vapaapudotuksessa ilman sinua

Still a little bit of your taste in my mouth
Still a little bit of you laced with my doubt
Still a little hard to say what's going on


1.
Severus istuu parivuoteensa laidalla riiputtaen päätään. Hän ei voi ymmärtää, miten asiat ovat muuttuneet niin paljon, päätyneet sellaiseen tilaan, jossa ne nyt ovat. Sota on ohitse, ja hän, hän on hengissä, vaikkei niin ollut tarkoitettu. Maineen puhdistaminen on ollut vaikeaa, kun ainoa häneen vilpittömästi uskova taho on ollut hänetkin yllättävä.

Severuksella ei ole työpaikkaa, sillä Tylypahkaan on mahdoton palata. Kukaan ei päästäisi lapsiaan entisen kuolonsyöjän oppiin. Hänellä ei ole varmaa suuntaa elämässään, mutta se mitä hänellä on, on huulilla yhä häilyvä suudelman maku, joka on hyvästellyt hänet tänäkin aamuna. Se on hämmentävämpää kuin mikään muu, vaikka toistuukin useita kertoja viikossa.

2.
Hänen puolustajakseen kasvoi nuori nainen, jonka olemassaoloa Severus ei ollut laittanut aiemmin merkille millään positiivisella tavalla. Siksi se olikin ollut niin yllättävää. Hermione Granger teki hänestä itselleen tehtävän. Nainen aloitti sodan päätyttyä eikä antanut periksi, vaikka käännytti lopulta omat ystävänsäkin epäilemään mielenterveyttään. Severuksesta tuli naiselle pakkomielle ja se oli alkuun pelottanut miestä jollain mielenvikaisella tavalla.

Severus ei ollut tahtonut sitä. Hän ei ollut tahtonut puolestapuhujaa, ei asianajajaa, ei edes vapaaehtoista hyväntekijää, mutta kun kaikkitietävä rohkelikko päätti jotain, hänen päämäärätietoisuuttaan ei kaatanut edes hyinen liemimestari.

Niihin aikoihin Severuksella ei ollut edes halua puhdistaa mainettaan. Millään ei niihin aikoihin ollut mitään väliä.

3.
Kahden vuoden aikana tapahtui asioita, joita Severus ei kuunaan ollut edes harhaisimmissa painajaisissaan tai kiihkeimmissä päiväunissaan sivunnut. Neiti Granger suorastaan soluttautui hänen elämäänsä. Hän piti huolen siitä, että Pyhän Mungon hoitajat kävivät alkuun päivittäin miehen luona. Hän piti huolta, että jokainen miestä koskeva lehtiartikkeli oli totuudenmukainen eikä vääristellyt tai mustamaalannut entisen liemimestarin mainetta.

Ilkeille juoruille nainen ei voinut mitään, mutta kaikkensa hän kyllä yritti. Hermione Granger teki jopa Severus Kalkaroksen ruokaostokset ja siitäkös lehdistö innostui. Alkoi kiertää huhuja suhteesta.

Severus kielsi naista palaamasta asunnolleen enää koskaan, mutta siinä missä mies lukitsi ovensa hatarin suojauksin, Hermione jätti ruokaostokset hänen ovensa taakse.

4.
Kun viimeisetkin voimat ehtyivät, mies ei enää voinut uusia suojauksiaan ja lopulta hän oli vain hyvillään, kun Hermione kantoi sisään kolmen päivän ostokset ulko-oven takaa. Siinä vaiheessa Mungon hoitajat kävivät tarkastuskäynneillä vain kerran viikossa.

"Miksi sinä vaivaudut?" Severus kysyi närkästyneenä hytisten vihreän vilttinsä alla.
"Koska kukaan muu ei vaivaudu. Ette edes te", Hermione vastasi ja purki ostoskassit keittiön kaappeihin tottunein elkein. Severus seurasi naisen liikkeitä eikä tiennyt, mitä hänen piti tuntea, kiitollisuutta, ärtymystä vai kenties häpeää?

"Sinä lisäät lehdistön liekkejä, pilaat maineeni", mies lopulta murahti.
"Ilman minua, teillä ei olisi mitään mainetta", nainen hymyili suljettuaan kaapin ja siirrettyään teepannun liedelle.


Still a little bit of your ghost, your witness
Still a little bit of your face I haven't kissed
You step a little closer each day
That I can't say what's going on


5.
Jossain vaiheessa Severus huomasi, että hän tottui naisen läsnäoloon. Hän tottui siihen, miten tämä saapui lähes joka ilta, valmisti illallisen ja joi kupillisen teetä ennen kuin lähti jättäen miehen omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä. Siihen, jota Severus oli aina ennen arvostanut enemmän kuin seuraa.

"Sinä tiedät, että voimani ovat lähes entisellään. Miksi sinä yhä vierailet luonani?" Severus asteli keittiöön keskeyttäen naisen ruoanlaiton. Hän ei ollut koskaan ennen tehnyt niin. Hänellä oli tapana istua koko Hermionen vierailun ajan nojatuolissaan ja vain tarkkailla.
"Älkää liioitelko, entiseen on vielä paljon matkaa, jos sitä edes haluaa saavuttaa. Sitäpaitsi, ilman minua te varmaankin nääntyisitte", nainen virnisti lempeästi.

6.
Seuraavana päivänä Severus astui ulos asunnostaan. Hän teki itse ruokaostoksensa ja valmisti moitteettoman päivällisen ennen kuin Hermione ehti hänen asunnolleen.

"Olette siis päättäneet näyttää, että pärjäätte ilman minuakin", Hermione tokaisi nähtyään miehen kattaman päivällisen.
"Sinun nokkeluutesi on näemmä häviävä luonnonvara. Olenhan kattanut kahdelle", Severus vastasi pisteliäästi. Nuoren naisen yllättynyt ilme oli kaiken vaivan arvoista. He söivät aterian hiljaisuuden vallitessa ja sillä aikaa kun Hermione siisti pöydän ja keitti teen, Severus nukahti nojatuoliinsa lopen uupuneena päivän koettelemuksista. Hän ei tosiaan ollut vielä entisellään.

Myöhemmin mies heräsi ymmärtäen, että hänet oli peitelty, ja että tee oli yhä lämmintä johtuen siihen jätetystä lämmitysloitsusta.

7.
He söivät milloin päivällistä, milloin illallista siitä lähtien usein yhdessä. Hermione, joka työskenteli päivät ministeriössä, jatkoi yhä vierailujaan eikä Severus ymmärtänyt miksi. Hän huomasi toivovansa, ettei nainen tekisi sitä säälistä.

"Tiedän, ettette te arvosta mielipiteitäni, mutta mielestäni teidän pitäisi alkaa tapaamaan muitakin ihmisiä", nainen mainitsi laskiessaan vettä tiskeillä täytettyyn altaaseen. Severus istui yhä ruokapöydän ääressä ja nosti hitaasti katseensa kohti naista.
"Ja mikä saa sinut uskomaan, että tämä mielipide olisi poikkeus?"
"Lehdistö ei vieläkään ole luopunut uskostaan siihen, että teillä olisi suhde kanssani", Hermione hymyili miehen näpäytykselle.
"Mikset sitten lakkaa käymästä luonani", Severus puri poskeaan. Hermione nyökkäsi ja sulki hanan.

8.
Severus tunsi epätoivon puristavan rintakehäänsä. Hän ei halunnut naisen lähtevän.
"Minusta jokainen ihminen tarvitsee toista ihmistä, mutta jos te ette vieläkään usko samaan, olen valmis lopettamaan tämän järjestelyn. Asia on vain niin, että minä olen nauttinut teidän seurastanne", Hermione puraisi huultaan. Severus ei saanut sanaa suustaan, joten nainen nyökkäsi jälleen ja asteli hänen ohitseen.

Kun Hermione oli saanut viitan ylleen, Severus nousi niin nopeasti, että tuoli hänen takanaan kaatui.
"Älä mene", Severus sanoi kulmat kurtistuen eikä osannut asettaa katsettaan mihinkään. Häntä hävetti, mutta vielä enemmän häntä pelotti. Hän ei vieläkään tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt tuntea tai ajatella siitä kaikesta.


Stones taught me to fly
Love ‒ it taught me to lie
Life ‒ it taught me to die

So it's not hard to fall
When you float like a cannonball


9.
Sinä iltana Hermione viipyi pidempään kuin muina iltoina. He istuivat useita tunteja hiljaa takkatulen ääressä siemaillen teetä ja lukien kirjoja. Kaiken aikaa Severuksen mieltä jäyti pelko siitä, että nainen käyttäisi hänen paljastunutta heikkoutta hyväkseen.

Mies oli tottunut elämässään peittämään kaiken, mutta kuoren alla hän oli kokenut liikaa. Joskus muinoin hän oli menettänyt jotain tärkeää, ja kun Hermione oli aikonut lähteä, pakokauhu oli saanut miehen toimimaan. Hänestä oli hetken tuntunut siltä kuin hän olisi viettänyt viimeiset kuukaudet kiiveten pystysuoraa kallion seinämää pitkin ylös yhden turvaköyden varassa ja yhtäkkiä siitä oli päästetty irti. Hetken aikaa hän oli pudonnut alas vääjäämättömästi kuin kivenlohkare.

10.
Seuraavien viikkojen aikana he puhuivat vähemmän. Jotain heidän välillään oli muuttunut ja se pelotti Severusta enemmän kuin naisen päättäväinen käytös oli koskaan pelottanut.

"Poikkean huomenna Viistokujalla. Tarvitsetteko te jotain?" Hermione kysyi tehdessään lähtöä. Severus pudisti päätään nostamatta katsettaan kirjastaan. "Selvä sitten. Nähdään ylihuomenna."
"Et aio tulla huomenna?" Severus kysyi yllättyneenä ja laski kirjan käsistään.
"Menen tapaamaan Harrya, näyttää siltä, etten olekaan mustalla listalla", nainen vitsaili. "Siellä menee varmaankin myöhään", Hermione jatkoi, kun Severus ei edes hymyillyt hänen sanailulleen.
"Ei minua haittaa", Severus lipsautti ajatuksensa ääneen. Hermione vaihtoi painon toiselle jalalleen ja kurtisti kulmiaan. Hän ei ymmärtänyt, mitä mies ajoi takaa.

11.
Severus katsoi naista pitkään ja harkiten.
"Kun kysyit, tarvitsenko jotain, oletin sinun tarkoittaneen jotain Viistokujalta", Severus työnsi nyt kirjan pöydälle ja nousi seisomaan. "Tarkemmin ajateltuna saatoit kysyä muuten vain ja silloin vastaus on eri", mies puhui tarkoituksellisen hitaasti ja lähestyi Hermionea. Hän antoi tälle aikaa paeta tilanteesta.
"Mitä tarkoitatte?" nainen kohotti kulmiaan uteliaana.
"Sinua", Severus nosti kätensä ja laski sen kuperasti vasten Hermionen poskea. "Tarvitsen sinua."

Tuntui kuin Hermione olisi sulanut hänen käsissään. Nainen suorastaan valahti odottamattomasti Severuksen syleilyyn, eikä mies voinut muuta kuin kietoa kätensä tämän ympärille. Sydän Severuksen rinnassa läpätti. Mitä hän olikin odottanut, se ei ollut tätä.

12.
Seuraavana iltana Severus söi yksin ja odotti pitkään ennen kuin Hermione saapui.
"Minä tulin nyt", nainen hymyili ujosti olohuoneen ovella. Severus asteli häntä vastaan, muttei koskettanut.
"Minä näen sen", hän vastasi. He katselivat toisiaan. Jälleen kerran jännite heidän välillään oli muuttunut entisestään. Hermione puri huultaan ja laski katseensa. Severus oli varma, että naisen poskille nousi puna.
"Minä - ", nainen aloitti, mutta samaan aikaan Severus oli kerännyt rohkeuttaan. Hän tarvitsi sitä paljon, ettei kaikissa puolustusmekanismeissaan päätyisi kuulostamaan vain tylyltä.
"Jää yöksi."

Hermione nosti kysyvän katseensa huulet yllätyksestä raollaan ja se oli impulssi, joka ajoi Severuksen suudelmaan. Hermione vastasi kietoen kätensä miehen niskaan.


So come on, courage, teach me to be shy
'Cause it's not hard to fall
And I don't wanna scare her
It's not hard to fall
And I don't wanna lose


13.
He aloittivat suhteen, josta lehdistö oli puhunut jo yli vuoden päivät. Hermione vietti nyt iltojen lisäksi myös öitä Severuksen asunnolla. He nukkuivat samassa sängyssä, syleilivät toisiaan ja suutelivat kuin eivät olisi koskaan ennen suudelleet.

Severus ei voinut olla huomaamatta sisällään kasvavaa pelkoa, joka varoitteli häntä kaikesta siitä, mitä hän saattaisi menettää. Hän oli menettänyt ennenkin ja tiesi, miten paljon sellainen saattaisi tuhota häntä. Ja samaan aikaan hän tunsi valtavaa syyllisyyttä siitä, miten hän tuhlasi nuoren naisen aikaa kietomalla hänet omaan epätoivoiseen elämäänsä ja pitäen hänet lähellään, ettei ote heltiäisi.

Hän pelkäsi omistaa, hän pelkäsi menettää ja hän pelkäsi olla ilman.

14.
Aika kului eikä Hermione kadonnut miehen elämästä. Severus jaksoi yhä joka ilta yllättyä siitä, että nainen palasi hänen luokseen. Hän tarkkaili naista usein kirjansa takaa, sillä kaikkien hänen asunnossaan olevien teosten sivut Severus oli jo käynyt ainakin kertaalleen läpi, Hermionen sivuja ei vielä koskaan.

Mies leikitteli ajatuksella mielessään, muttei koskaan edes vihjannut siitä ääneen. Hänen kehoaan pisteli kummasti, kun hän vain vilkaisikin naisen paidan alta paljastuvaa ihon kaistaletta silloin, kun tämä venytteli jumiutuneita lihaksiaan.

"Haluaisitko, että hieron hartioitasi?" Severus kysyi, kun nainen venytteli kolmatta kertaa sinä iltana.
"Se olisi ihanaa", Hermione vastasi sulkien kirjansa ja asettuen istumaan lattialle Severuksen eteen.

15.
Nuoren naisen kaareva selkä painautui vasten Severuksen sääriä. Mies nielaisi ja hengitti syvään ennen kuin laski kätensä naisen kapeille harteille. Vain pienen painalluksen jälkeen Hermione huokaisi nautinnollisesti, mikä sai Severuksen jännittymään. Naisen täytyi aistia se, sillä yhtäkkiä hän painautui varmemmin vasten miehen jalkoja ja tarttui kevyesti tämän työskenteleviin käsiin. Kokeilevasti Hermione nykäisi käsiä alemmas ohjaten ne villapaidan peittämille rinnoille. Severus liikautti sormiaan naisen rinnalla vain tuuman verran, jos sitäkään ja Hermione ponkaisi seisomaan.

"Olen pahoillani", Severus kiirehti korjaamaan erehdystään.
"Älä ole", Hermione henkäisi kumarruttuaan hipaisemaan miehen huulia omillaan. Nainen kiskoi miehen ylös, aina yläkertaan saakka eikä antanut miehelle mahdollisuutta perääntyä.


16.
Severus istuu parivuoteensa laidalla riiputtaen päätään. Yhtäkkiä hän ymmärtää sen tosiasian, ettei hän voi mitenkään tietää etukäteen, miten elämä tulee häntä koettelemaan. Hän ei voi pelastaa päiviään murehtimalla niitä etukäteen. Hän ei voi elää toisen ihmisen kanssa antamatta toisen ihmisen vaikuttaa häneen itseensä.

Mies nostaa päänsä ymmärryksen voimasta ja huomaa yhä haistavansa viime yön rakkauden huoneessaan. Hän hymyilee ja tekee päätöksensä.

Kun Hermione palaa töistä mukanaan taas yksi kassillinen puhtaita vaatteita omalta asunnoltaan, Severus kaappaa naisen käsivarsilleen ja kantaa tämän yläkertaan.
"Mitä sinä nyt?" Hermione kikattaa pudottaen vahingossa avainnippunsa Severuksen jalkoihin. Mies murahtaa laskien naisen sylistään.
"Ajattelin jatkaa siitä, mihin viime yö päättyi, mutta ensin meidän on kevennettävä taakkaasi", mies sanoo noukkien avaimet lattialta. "Mitä jos vähentäisimme avaimiasi?" hän liu'uttaa Hermionen oman asunnon avaimet pois nipusta ja katsoo naista merkitsevästi. Hermionen silmät kostuvat hänen ymmärtäessään mistä on kyse. Hän nyökkää alahuuli liikutuksesta mutristuen ja Severus oikoo sen suoraksi omilla huulillaan.
 

It's not hard to grow
When you know that you just don't know

[Kaarne]

Ja mitäköhän peijoonia, missä ovat kaikki kommentit?  Nyt niitä tälle tekstille ja sassiin! Jos eivät kerran muut niin sitten ainakin minä! Kowabunga!

Asiaan (tai sen viereen, koska ei minun pääni tänäänkään toimi erityisen hyvin). Minusta tässä oli hyvin pitkälti kaikki kohdallaan. Pituus toimi, juoni eteni jouhevasti, hahmot olivat uskottavia. Kaiken kruunasi se, että odotin nimen perusteella traagisen loppua, mutta sitten sitä ei tullutkaan. Jee, kerrankin jotain onnellista ja romanttista. ^_^ Olipa ihanaa vaihtelua.

(Ja tuo avainjuttu oli aivan hyperawesome 5/5 kyllä kiitos kelpaa go Severus go.)

Nyt nostan tämän tekstin kommentillani vähän ylöspäin ja toivon, että joku muukin saa kommentoitua. Jos ei, tuun sit myöhemmin kommentoimaan uudelleen paremmin.

[Helminator]

Mitä mä tähän kirjottasin? 😹 No, sanotaanko vaikka, että lisää oisit voinu kirjottaa... KOSKA SNARMIONEA EI VOI LUKEA KOSKAAN LIIKAA 😈 Tääkin fic luettu, mitäs sitten? Stalkataanko hieman lisää FractaAniman ficcejä? Vastaus on KYLLÄ. EHDOTTOMASTI.

[Odo]

Kommenttikampanjasta hei! o/ Anteeksi, että tämän kanssa on kestänyt. Ehdinpä silti ajallaan, onneksi. Nappasin Snarmionea, vaikka se ei olekaan vieläkään omia suosikkejani. Sun ficeistäsi oon kuitenkin tykännyt, joten ei se oo niin paha.

Mun on pakko sanoa, että tässä mä oikeastaan pidin parituksesta ainakin vähän! (Se on iso juttu.) Enemmän kuin paritukseen kiinnitin tosin huomiota Severukseen ja Hermioneen yksilöinä. Molemmat toimivat tosi hyvin. Se, että Severuksesta oli kadonnut tietty terä ei haitannut, kun sitä pohjustettiin todella hyvin. Esillä oli paljon se, miten huonolla tolalla Severuksen asiat olivat ja sen esille tuominen oli musta hyvä juttu. Ehdottomasti ficin parhaita puolia käydä läpi pelkoja, joita miehellä oli. Se, että Hermione on suostunut auttamaan on musta tosi IC. Sellainen Hermione on, eikä sitä pysäytä mikään, kun se jotain päättänyt.

Hieman häiritsi se, että Harrykin on epäillyt Hermionen mielenterveyttä. Kuitenkin Harry sai ensimmäisenä kuulla totuuden Severuksesta (tai ainakin oletan, että sai, koska Severusta ei tuomittu kuolonsyöjänä ja Hermykin on päättänyt auttaa). Lopulta tosin Harry hyväksyikin Hermionen edelleen ystäväkseen, mikä musta oli hyvä juttu. Niin sen kuuluu mennäkin.

Hermionen tehtävä sujui hitaasti, mutta määrätietoisesti, kuten hahmolta voi olettaa. Tunteet näiden välillä etenevät sopivan rauhallisesti ja aluksi jopa tiedostamatta. Severuksen tunteet alkoivat tulla lukijalle jo selväksi paljon aiemmin ennen kuin mies itse niitä käsitti. Se on musta hyvä piirre, että tunteita ei vaan läväytetä pöytään vaan niitä pohjustetaan ja ne etenee hitaasti. Ficcien (ja myös omieni) heikkous on monesti se, että rakastutaan ihan noin vain. Tässä oli pitkä aika ennen kuin mitään varsinaisesti tapahtui, joten pisteet siitä. Snarmione ei hyppinyt liikaa silmille, joka tälleen parituksesta tykkäämättömälle sopi varsin mainiosti.

Muistan, kun sanoit tämän lähteneet silloin aikoinaan rullaamaan kerralla loppuun asti. Ehkä just sen takia raapaleista huolimatta tää tuntuu todella yhtenäiseltä, mikä on ehdottomasti hyvä juttu. Otsikko tavallaan sopi ja ei sopinut ficciin. Se linkittyi ficciin aika vähän, vaikka luettuaan ficin sen ymmärtääkin. Hermione kuitenkin oli se tuki, joka piti Severuksen elossa. Mut en oikein silti tiedä, mitä mieltä oon siitä. Ei se huono ole, mutta ei ehkä niinkään mun makuun.

Ja unohdin mainita kokonaan, että lehdissä epäilty suhde oli hyvä lisä. Toimittajat ovat varmasti seuranneet Severuksen elämää, koska hän oli entinen kuolonsyöjä ja Hermionea siksi, että se oli keskeisessä asemassa pelastamassa velhomaailmaa. Kultaisen trion tarina on varmasti levinnyt laajalle. Se oli sellainen yksityiskohta sodan jälkeisestä elämästä, jota en ole tainnut kovin montaa kertaa nähnyt hyödynnettyä.

Kiitos tästä! Olen iloinen, että valitsin tämän Kommenttikampanjasta. Pitänee siis varmaan tässä samalla kiittää Nevillaa, joka sen sinne linkkasi. Niin, ja sori. En pahemmin keskittynyt biisin sanoihin vaan ite tarinaan (koska englanti ja olin tekstin lumoissa sen verran, että noi väliin heitetyt lyriikat jäi huonommalle huomiolle.)

[Sindarin lapsi]

En yleisimmin pidä Severus/Hermione ficeistä, mutta päätin yrittää. Kielesi on lahjakasta, ja osaat taikoa sanat pieniksi paketeiksi vaikka takana olisi liuta lauseita. Kuvailu on sujuvaa eikä haittaa se, että hypitään yksittäiskeskusteluista pitkien iltojen kuvailuun.Tekstin suloiset kohdat saivat hymykuopat poskiin vaikka niillä ei mässäiltykkään. Pidin ajoittain todella vahvasta Hermionesta, ajoittan todella heikosta Hermionesta. Molempiin rooleihin olet löytänyt syvyyttä  :)Teksti on hyvä kokonaisuus, ei mitään ylimäääristä eikä mitään (mielestäni) tärkeää ole jätetty pois.Aivan sopivan pitkä jotta jaksoi lukea. Pidin erityisesti tästä kohdasta! Normaalia elämää raotetaan mutta silti epäluuloisuus kalvaa kumpaakin.

 

Sinä iltana Hermione viipyi pidempään kuin muina iltoina. He istuivat useita tunteja hiljaa takkatulen ääressä siemaillen teetä ja lukien kirjoja. Kaiken aikaa Severuksen mieltä jäyti pelko siitä, että nainen käyttäisi hänen paljastunutta heikkoutta hyväkseen.
 

 

[Ellatrix]

Oon löytäny Snarmione parituksen sun kirjotusten kautta ja oon nyt ihan in love tähän paritukseen Mun tavoitteena onkin kahlata kaikki sun kirjottamat snarmionet läpi ja sitten ehkä siirryn lukemaan jotain muita parituksia   En oo koskaan kommentoinu, mutta nyt aattelin vähän ilmotella itestäni kommentin muodossa Mutta siis jälleen taas yksi ihan mahtava raapale

"Mitä jos vähentäisimme avaimiasi?" hän liu'uttaa Hermionen oman asunnon avaimet pois nipusta ja katsoo naista merkitsevästi. Hermionen silmät kostuvat hänen ymmärtäessään mistä on kyse. Hän nyökkää alahuuli liikutuksesta mutristuen ja Severus oikoo sen suoraksi omilla huulillaan.

Tää oli ehkä ihanin kohta ikinä

[Lasikeiju]

Agh, hymyilen kuin idiootti tälle ficille ja Snarmionelle x3

[LillaMyy]

Josko nyt vaikka pikkuhiljaa koittaisin saada tämän artistiterttuni täyteen, enkä vaan laiskottelisi koko aikaa.

Jotenkin tuntuu hassulta sanoa sun tekstin kommenttiin näin, mutta aika awww tuo lopetus. Olen jotenkin kummasti tottunut siihen, että sun teksteissä on lähes aina enemmän tai vähemmän surullinen loppu. Ja silloinkin, jos se vaikuttaa päältä päin onnelliselta, on siellä joku surumielinen vivahde mukana, että mitään fluffyja loppuja ei näe kovin paljoa sun tuotannossa. Mutta tämä oli kyllä ainakin tosi lähellä sellaista, jos ei vielä ihan täysin höttö ollutkaan! (:

Tässä oli muutenkin mun mielestä tosi kiva tyyli kertoa tätä tarinaa, kun alku ja loppu olivat tätä päivää, ja sitten välissä olleet raapaleet oli menneisyyttä. Että siinä tuli tavallaan kerrottua, sekä se, missä nyt mennään, että se, miten sinne oikein päädyttiin. (: Paljonhan tässäkin jäi pois, esim. tuo Hermionen letkautus Harrysta ja mustasta listasta jäi vähän roikkumaan ilmaan, mutta se on just hyvä niin, että lukija voi sitten itse päättää millainen merkitys näillä pikkujutuilla on. Itse esim. ajattelin tuon vähän niin, että Harry ei ole vielä aivan valmis hyväksymään Severusta täysin, joten Hermione ei ole varma, hyväksyykö Harry sitäkään, että hän auttelee Severusta niin paljon.

Kiitoksia tästä, tykkäsin tosi paljon, tuli välillä jotain vähän erilaista sulta, kun tässä oli vähän totuttua sokerisempi loppu! (:

[Lyra]

Oli mukavaa saada vaihdokkaista sinun Severus/Hermionea, vaikka en yleensä parituksen kovin fani olekaan. Sinun tekstit on kuitenkin aina ollut niin hyviä, että tartuin tähänkin innolla. Minäkin hieman yllätyin tuosta onnellisesta ja ihanasta lopetuksesta, mutta se kyllä kuului tähän tekstiin. Tällaiset hitaat kasvutarinat tarvitsevat onnellisia loppuja ja Severus ehdottamassa yhteenmuuttoa oli kyllä juuri täydellinen lopetus tälle.

En ekalla kerralla lukiessa tajunnut, että ensimmäinen osa oli "nyt" ja sitten hypättiin ajassa ja luin vain tyytyväisenä Severuksesta jolla on kurja olo sodan jälkeen Huomasin toisella kerralla kyllä, että puhuttiin suudelmista. Oli oikein ihana tuollainen alku, pehmeä pudotus ja kertoo että mitään draamaa ei ole tulossa, kaikki menee hyvin.

Esillä oli paljon se, miten huonolla tolalla Severuksen asiat olivat ja sen esille tuominen oli musta hyvä juttu. Ehdottomasti ficin parhaita puolia käydä läpi pelkoja, joita miehellä oli.

Komppaan Odoa, koska minustakin tässä tekstissä oli hienoa, miten oli tuotu esiin Severuksen oloa ja tilaa sodan jälkeen esiin. Ei sillä tavalla mässäilty ylimääräistä, mutta ei kuitenkaan vaan todettu, että joo ei mene hyvin. Kun koko tarina on tavallaan luotu tuon ja Hermionen auttamisen ympärille, niin on hyvä, miten Severuksen olosta kerrotaan.

Pidin myös tämän hitaudesta. Tietenkin kaikki on kuudessatoista raapaleessa, mutta heti ei hypätä suutelemaan, vaan ensin autetaan ja sitten vietetään iltaa ja tekstissäkin näkyy ajan kuluminen. Tällaisena kasvutarinana tämä musta tuntuu tosi hyvältä. Hermione oli kyllä ihana, kun aina palasi auttamaan ja tutun päättäväinen! Tämä tarina oli jotenkin todella onnistuneesti kerrottu. Raapaleet ei tuntunut lyhyiltä eikä koko juttu liian pitkältä. Sellainen sopiva ja pehmeä. Kiitos lukukokemuksesta!

[FractaAnima]

Ohhoh, onpa tänne kertynyt kommentteja.

Nevilla Haha, näköjään sinun käskysi on ollut muille laki, kun jälkeesi kommentteja on todella kertynyt. Kivaa, että pääsin yllättämään onnellisella lopulla, eikö olekin melko odottamatonta meikäläiseltä?
Helminator Snarmione ei tule minun näppäimistöltäni katoamaan mihinkään, joten sitä on aina luvassa lisää. Kiitos kommentista.
Odo Se on harvinainen näky, kun Odo on lukemassa snarmionea, herramunjee! Kiitos ihanasta ja pitkästä kommentista. <3 Mitä ficin nimeen tulee, niin ei, se ei ole parhaimmistoani, mutta se tulee aika pitkälti sieltä lyriikoista, jotka ovat tämän ficin takana.
Sindarin lapsi Oh, voi että. Kiitos hurjan paljon kommentistasi. <3
Ellatrix Nawww, my job here is well done, jos oon saanut taas yhden lukijan snarmione-koukkuun. <3 Kiitos!
Lasikeiju Ja minä sinun kommentille. <3
LillaMyy Ahahah, myös minä olen tottunut siihen, että ficeissäni on onneton loppu. Joskus sitä pitää kai yllättää itsensäkin. Mutta hyvä, että sokerinenkin minä kelpasi. Kiitos kommentista. <3
Lyra Vaihdokkaat on kyllä siitä hauska keksintö, että tulee luettua paljon sellaistakin, mitä yleensä ei lue ja minä ainakin olen monesti löytänyt vaikka mitä kivaa sen kautta. Kivaa jos sinä viihdyit tämän parissa ja kiitos paljon ihanista sanoistasi. <3