AUTHOR: hiddenben
BETA: Ei, virheistä tännepäin, kiitos.
IKÄRAJA: S
GENRE: romance/drama
PARITUS: James/Lily
SUMMARY: James saa Lilyltä kirjeen, ja haluaa selityksen siihen.
A/N: Albumihaasteeseen tulee kappaleella Pipe Dreams.
SELITYS, KIITOS
”Potter,
ole hyvä ja jätä minut rauhaan. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa tietää, mitä sinä ja Musta olette jälleen kerran tehneet, enkä aio kuulla niitä tarinoita enää. Tajuat varmasti, että kerron ahdistelustasi McGarmiwalle, jollet tajua lopettaa.
Mitä Remusiin tulee, hän on hullu kun viettää aikaa kanssanne. Peter nyt vain muuten vain roikkuu perässänne, mutta sinä ja Musta olette vielä tyhmempiä, kuin Malfoy ja hänen ystävänsä.
Lisäksi vielä pyytäisin, ettette kiusaisi Kalkarosta. Hän ei ole tehnyt teille mitään.
Muista mitä sanoin,
Lily Evans”
James katseli kirjettä. Luki sen yhä uudelleen miettien kirjeen perimmäistä tarkoitusta. Oliko Lily tosissaan? He olivat tunteneet jo yli viisi vuotta, eikä Lily ollut maininnut kertaakaan ahdistelusta. James oli vain halunnut tutustua häneen, koskettaa Lilyn punaista tukkaa ja suudella hänen huuliaan… Eli tutustua häneen.
Kertaakaan Lily ei ollut suostunut hänen mukaansa Tylyahoon, vielä vähemmän nyt, kun oli kuullut Jamesin ja Siriuksen uusimmasta tempauksesta. Minkä he sille olivat voineet, että Ruikulin kaavun helma oli kääntynyt hänen päänsä päälle! Ei se ollut heidän vikansa, että Ruikuli oli juuri sinä päivänä valinnut turkoosit kalsarit, joissa oli tähdenlentoja. Ja kaikkein vähiten heidän vikansa oli se, että Lily oli liikkunut samalla käytävällä heidän kanssaan samaan aikaan.
Sitä James ihmetteli eniten, miksi Lily oli Kalkaroksen ystävä. Hän kääntyi vatsalleen sängyllään ja katsoi Siriusta, joka pelasi räjähtävää näpäystä Remusin kanssa.
- Miksi Lily liikkuu Ruikulin kanssa?
- En tiedä, Sirius vastasi, miettien seuraavaa siirtoaan. Remus katsoi Jamesiä, joka piteli kirjettä edelleen kädessään.
- Miten niin?
- Ei mitenkään, James sanoi välttelevästi, - Sattuipa tulemaan mieleen.
- Keneltä sait kirjeen? Remus ei hellittänyt. Hän tiesi, että kirje oli Lilyltä, koska oli itse saanut tehtävän antaa sen Jamesille.
- Tiedät ihan hyvin, James sanoi turhautuneena ja kääntyi jälleen selälleen.
- Totta, niin tiedänkin. Mitä Lily sanoi?
- Etten saisi ahdistella häntä.
Sirius sai tehtyä siirtonsa ja kääntyi katsomaan Jamesiä kiinnostuneena.
- Siksikö, että käänsimme Ruikulin kaavun liian ylös?
- Niin, James naurahti, - Se oli niin hauskaa! En tajua, miksei Lily nauranut sille!
- Siksi koska on Kalkaroksen ystävä? Remus ehdotti kulmat koholla.
- Niin, James sanoi vaisusti ja sulki silmänsä.
Oli syyskuun ensimmäinen päivä, kun James ja Sirius osuivat samaan vaunuun. He ystävystyivät heti, huomasit pitävänsä samoista asioista ja rakastavan keppostelua. Ainoa, mikä näytti aiheuttavan kuilun heidän välilleen, oli se, mihin tupaan he joutuisivat. Sirius näytti joutuvan Luihuisiin, kun taas James Rohkelikkoon.
Siitä ei kuitenkaan ollut enää mitään huolta, kun Lajitteluhattu oli lajitellut heidät tupiinsa. James ja Sirius olivat nyt vapaita tekemään mitä ikinä halusivat, kun tupaerot eivät enää haitanneet. Silloin James näki jotain, mikä muutti hänen elämänsä. Punaiset hiukset, terävä nenä ja vihreät silmät. Mikä voisi olla kauniimpi näky, kuin tuollainen tyttö?
- Sirius! James suhahti ja tönäisi Siriusta tämän kylkeen, - Katso tuota punapäätä!
- Mitä hänestä?
- Hän on aivan upea! Eikö sinustakin?
- Enpä nyt tiedä. Olen nähnyt parempiakin.
- Älä viitsi! Hän on kaunein tyttö koko maailmassa!
- Älä nyt kuolaa lautasellesi, James. Hän tuskin tuntee sinua.
- Mikäköhän hänen nimensä on?
- Ja sinä tuskin tunnet häntä.
- Älä jaksa olla niin kuin mikäkin opinto-ohjaaja!
Juuri silloin tyttö käänsi katseensa Jamesiin ja Siriukseen. James hymyili tytölle, mutta tämä käänsi katseensa pois hymyilemättä takaisin. Jamesin hymy ei kuitenkaan kadonnut. Hän oli nyt virallisesti rakastunut.
- Sarvihaara? Minne sinä katosit? Remusin ääni herätti Jamesin muistoistaan.
- Niin?
- Kuulin Sofielta, tiedäthän, siltä Lilyn ystävältä viikko sitten, että Lilyllä ja Ruikulilla on jotain yhteistä menneisyydessä.
- Ihanko totta?
- Kyllä, mutten tiedä mitä.
- No, se ainakin selittää jotain.
James uppoutui taas ajatuksiinsa. Hän olisi rukoillut jumalaa, että Lily ihastuisi häneen, mutta taivas tuntui olevan sillä hetkellä liian kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä. Lily piti heitä toistensa vastakohtina, joilla ei ollut mitään yhteistä. Yin ja yang, James muisti sanat jostain länsimaisesta tavasta kuvailla vastakohtaisuutta.
Lily oli hänelle kuin toiveunelma. Hän näki Lilystä mitä ihanimpia unia ja unelmoi hänestä päivällä.
James oli kuitenkin varma, että voittaisi Lilyn puolelleen joku päivä. Siihen saattaisi mennä kauan, mutta hän ei vain voinut luovuttaa. Vaikka se tuotti tuskaa Jamesille joka ikinen kerta, kun hän kysyi Lilyä ulos tämän kieltäytyessä.
James halusi kuitenkin selvittää kirjeen sisällön Lilyn kanssa. Hän tarvitsi selityksen sille, miksi hän muka ahdisteli Lilyä.
- Tulen pian takaisin, James sanoi ja nousi sängyltään. Remus ja Sirius murahtivat vastaukseksi jotain epämääräistä, peli alkoi olla lopussa ja voittaja selviäisi pian.
James käveli makuusalin portaat alas oleskeluhuoneeseen. Hän kävi sen nopeasti läpi ja sai kuulla, että Lily oli mennyt ulos. James kiirehti nopeasti portaita alas kuudenteen kerrokseen, meni muutaman salakäytävän läpi ja pääsi pian ulko-ovien eteen. Hän avasi toisen niistä ja pujahti ulos. Aurinko oli alkanut laskea ja sen säteet värjäsivät taivaalla olevat pilvet oransseiksi ja vaaleanpunaisiksi. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä ihastelemaan auringonlaskuja.
Lilyä ei tuntunut löytyvän mistään. James käveli joen lähelle ja huomasi tumman hahmon istumassa puun juurella. Auringon säteet värjäsivät hahmon hiukset kullanpunaisiksi ja James tunnisti heti Lilyn. Hän käveli rauhallisesti eteenpäin, kirje edelleen kädessään. Mitä hän sanoisi Lilylle? Hän ei vain voinut astua hänen eteensä ja pyytää selitystä kirjeeseen.
- Mitä sinä teet täällä, Potter? Minähän pyysin sinua jättämään minut rauhaan, Lilyn ääni oli viileä ja se sai Jamesin hätkähtämään.
- Lily, minä…
- Evans sinulle, Lily keskeytti hänet ja nousi seisomaan. Hän yritti kävellä Jamesin ohitse, mutta poika tarttui häntä kiinni käsivarresta. Lily olisi helposti voinut kävellä pois, koska hänen otteensa oli niin hellä, mutta Jamesin onneksi hän jäi paikoilleen.
- Minä aionkin jättää sinut rauhaan.. ehkä.
- Ehkä?
- Sinä väitit, että ahdistelen sinua. Miksi?
- Ehkäpä siksi, että ahdistelet?
- Miten niin?
Hiljaisuus kesti jonkin aikaa. James uskoi, että Lily aikoi perua kirjeensä, repiä sen ja heitä jokeen, kunnes Lily jälleen avasi suunsa.
- Hyvä on, ehkä ahdistelu oli väärä sana, mutta sinun on pakko myöntää, että sinä roikut perässäni.
- Ehkäpä, mutta sinä et tiedä mitä tunnen sinua kohtaan.
- Tiedän täysin hyvin, Potter, mutta se ei auta mihinkään.
- Tiedätkö miltä minusta tuntuu, kun sanot jokaiseen pyytämääni asiaan ei?
- Varmaan.
- Se on kuin kipua. Kuin olisit lyönyt minua suoraan naamaan.
Lily näytti hetken aikaa epätoivoiselta.
- Tiedätkö, James, minä en käy ulkona sellaisten poikien kanssa, keistä en pidä.
- Mikset sinä pidä minusta?
- Sinä olet… minun vastakohtani. Meillä ei ole mitään yhteistä.
- Joskus vastakohdat täydentävät toisiaan, James sanoi hiljaisesti.
- Totta, mutta eivät meidän kohdallamme.
- Minä en kuitenkaan ahdistele sinua, James muistutti hetken kuluttua.
- Hyvä on, Lily myönsi ja otti kirjeen Jamesin kädestä, - Sinä et ahdistele minua, mutta saat silti jättää minut rauhaan. En sano, ettet saa sanoa minulle mitään, mutten kuitenkaan halua, että palvot ja roikut perässäni jatkuvasti. Tajuatko?
- Tajuan.
Lily repi kirjeen ensin kahteen ja sitten neljään osaan. Hän laittoi palaset takaisin Jamesin taskuun.
- Poltathan ne takassa?
- Tietenkin, James sanoi virnistäen. Lily hymyili pienesti, ennen kuin kääntyi kannoillaan ja lähti takaisin pääovia päin.
James jäi vielä hetkeksi katselemaan auringonlaskua. Ennen lähtöään hän kokosi palaset loitsulla yhteen säilyttääkseen Lilyn ensimmäisen kirjeen hänelle.
--------------------------------------
Travis - Pipe Dreams
I read it all, every word
And I still dont understand a thing
What had you heard?
What had you heard
Was it love, was it take another walk in the dark?
Youll never learn
Id pray to God if there was heaven
But heaven seems so very far from here
And it all boils down to the same old thing
Just a yin and a yang or a couple of pipe dreams
And it all boils down to the same old pain
Whether you win or lose isnt gonna change a single thing
I stood in line and a thought crossed my mind
I had been dreaming but I didnt mind
I signed the line and the woman looked right through me
She didnt smile
Id pray to God if there was heaven
But heaven seems so very far from here
And it all boils down to the same old thing
Just a yin and a yang or a couple of pipe dreams
And it all boils down to the same old pain
Whether you win or lose isnt gonna change a single thing
Id pray to God if there was heaven
But heaven seems so very far from here
And it all boils down to the same old thing
Just a yin and a yang or a couple of pints please
And it all boils down to the same old pain
Whether you win or lose isnt gonna change a single thing
And it all boils down to the same old feat
Just a link in a chain, just a puppet on a string
And it all boils down to the same old pain
Whether you win or you lose
Whether you win or you lose
Whether you win or you lose
Whether you win or you lose
