Nimi: Aika haavat parantaa
Kirjoittaja: Aelina
Ikäraja: K-11
Genre: Fantasia, romance
Paritus: Harmony/Ethanael
Muuta: Raapalesarja
Haasteet: Otsikoinnin iloja, Originaali10, Genretasohaaste, Salainen ystävä
Yhteenveto: Enkeli törmää maan päällä poikaan, johon ihastuu palavasti.
A/N: Hyvää myöhästynyttä ystävänpäivää, Lyra!
1. luku
“Meidän pitää kohta alkaa lähtemään”, Harmony sanoi ystävättärelleen melun yli
“Joo, kohta”, Sapphire sanoi ilmeellä, joka viittasi siihen, että hän ei ollut vielä todellakaan lähdössä.
Harmony pyöräytti silmiään, kun Sapphire lähti tanssimaan taas uuden pojan kanssa. Harmony oli kieltäytynyt kaikista kutsuista tähän mennessä. Sapphire vaikutti kuitenkin vetävän enemmän huomiota puoleensa jo ihan eksoottisen ulkonäkönsä vuoksi. Hän oli pitkä, tumma ja hoikka. Hän oli yksinkertaisesti lumoavan kaunis.
Sapphire vilkutti Harmonylle tanssilattiolta ja yritti saada tätä eleillään tanssimaan. Harmony vain pudisti päätään. Hän ei ollut tanssimisen ystäviä. Hän ei osannut liikkua sulavasti toisen ihmisen kanssa. Sapphire keskittyi poikaan vieressään ja hymyili tälle. Harmony näki, kuinka poika menetti tahtonsa ja olisi valmis tekemään mitä vain Sapphiren eteen.
Harmony päätti lähteä hakemaan juotavaa. Tungoksessa oli kamalan hiostavaa. Häntä ärsytti, kuinka jonkun käsi saattoi ohimennen hipaista hänen lanteitaan. Hän tyytyi läpsäisemään käden vain pois, vaikka jossain muualla olisi saattanut antaa pahemmankin rangaistuksen.
Harmony sai limonadinsa mutta kääntyessään hän törmäsi poikaan.
“Anteeksi, minä olen pahoillani, en huomannut sinua lainkaan!” Harmony sanoi kauhistuneella äänellä.
Poika kosketti paitaansa ilmestynyttä suurta tahraa osittain huvittuneena. Hän vilkaisi Harmonya.
“Ei se mitään. Tahra se vain on. Elämässä on suurempiakin asioita”, hän tuumasi ja virnisti.
Se sai Harmonyn polvet heikoksi, vaikka hän ei olisi myöntänytkään sitä ääneen. Poika oli komea. Hän vaikutti huumorintajuiselta ja ystävälliseltä, vaikka oli sanonut vasta kolme lausetta. Harmony tiesi haluavansa kuulla lisää. Hän ei ollut koskaan rakastunut ensisilmäyksellä, mutta hän tiesi pojan olevan se oikea.
“Olen Harmony”, Harmony esittäytyi.
“Ethan”, poika sanoi. “Kuule, minä annan sinulle puhelinnumeroni. Äläkä käytä sitä tarjotaksesi jotain korvausta.”
Harmony punastui hieman mutta nyökkäsi. Hän ojensi kätensä ottaakseen Ethanin ojentaman lappusen. Sen jälkeen Ethan kääntyi ja lähti kävelemään pois. Joku kosketti Harmonyn olkapäätä ja hän kääntyi säikähtyneenä.
“Rauhoitu, minä se vain olen”, Sapphire sanoi. “Kuka tuo poika oli?”
“Minä kerron myöhemmin”, Harmony vastasi hymyillen.
2. luku
“Minulla tuli siitä pojasta omituinen tunne”, Sapphire sanoi pohtivasti, “ihan kuin hänessä olisi jotain vialla. Siitä tulee takuulla jännää.” Alusta olisi voinut päätellä, että Sapphire oli huolissaan Harmonysta, mutta loppu kuulosti jo tutummalta.
“Hänen nimensä on Ethan. Etkä sinä edes tavannut häntä.”
“Tapasinpas. Myöhemmin. Hän oli saanut jostain puhtaan paidan, mutta kuvailusi täsmäsi häneen oikein hyvin. Sellainen huoleton kapinallinen, joka nauttii tyttöjen seurasta.”
“Kapinallinen? Nauttii tyttöjen seurasta?” Harmony kysyi.
Sapphire näytti hieman kiusaantuneelta. Hän väisti Harmonyn katseen, mikä oli hyvin epätavallista. Sapphire oli heistä se suorapuheinen ja rohkea. Hän ei pelännyt mitään, kertoi asiat kuten ne olivat ja puolusti Harmonya. Isän lempitytöllä oli joskus vaikeaa muiden kanssa.
“Kerro”, Harmony vaati.
“Hyvä on”, Sapphire sanoi lannistuneena, “kun kerran vaadit. Sanotaanko niin, että hän vaikutti olevan melko läheisissä tunnelmissa kahden tytön kanssa myöhemmin yöllä.”
“Et ole tosissasi”, Harmony sanoi, “älä viitsi pilailla.”
“No he lähtivät yhdessä makuuhuoneeseen ja saatoin hieman norkoilla oven luona jolloin…”
“Älä jatka”, Harmony sanoi ja nosti kädet korvilleen, “nyt tulee aivan liian paljon tietoa.”
Sapphire kohautti olkapäitään. He olivat hiljaisuudessa. Sapphire ei oikein osannut sanoa mitään, mikä ei haitannut Harmonya. Sellainen Sapphire oli. Hän piti Sapphiresta sellaisena, vaikka välillä hän ei osannut käsitellä tunteitaan kunnolla. Harmony sitten murehti heidän molempien puolesta.
“Minä en taida soittaa hänelle”, Harmony sanoi lopulta.
“Joo, kuulostaa hyvältä”, Sapphire sanoi, “kuule, minä lupasin tavata Tomin tänään. En olisi sopinut, jos olisin tiennyt…” Sapphiren ääni vaikeni loppua kohden. Harmony soi hänelle hymyn, jonka jälkeen hän livisti paikalta.
Yllätys, Harmony oli odottanut taas liikaa. Hänen seurustelukokemuksellaan niin saattoi käydä. Hän torui itseään, koska oli odottanut liikaa. Hänen olisi pitänyt tajuta, että täydellistä poikaa ei ollut olemassakaan. Kuolevaisiin ei voinut luottaa. Ja miten he olisivat saaneet edes suhteensa toimimaan, kun Harmony oli enkeli, joka asui taivaassa? Ei mitenkään. Näin olisi parempi, vaikka hänen olisi pitänyt olla fiksumpi.
