Makea kuin kremšnita k11 (Draama)

[Abarat]

Kirjoittaja: Abarat
Nimi: Makea kuin kremšnita
Genre: Originaali draama
Ikäraja: k11
A/N: Jos tekstini herättää tunteita, kerrothan minulle?

Kimalteleva mieleni pyörre haluaa, että herään yöllä kolmelta tai hiukan sen jälkeen. Kello tikittää, vaikka mitään kelloa ei ole. Joka helvetin yö sama toistuu. Hikoilen, käännyn ja pyörin. Mitä teen täällä? Miksi kotini on niin klaustrofobinen?

Join liikaa mansikkaslushia ja ruusunpunaiset aurinkolasisi menivät säpäleiksi. Nämä ovat hileisen huurteiset hyvästit. Luulin löytäneeni jotakin, mitä ei kuitenkaan ole. Hymysi syöpyi mieleeni ainakin hetkeksi. Oletko vielä elossa? Oletko unohtanut minut, kaupunkilaisen?

Elämä antoi minulle lopulta parhaat kortit, nyt minun hymyni on makea kuin kremšnita. Eilinen vajoaa pohjaan kuin tiiliskivi ja parhaat hetket kelluvat muistoissani. Herään taas kolmelta yöllä ja kaikki on muuttunut, päälaellaan suoraan sanoen. Mietin tunnekylmyyttä, surua, eroja. Muistelen väkisinkin, kuinka menetin liikaa ystäviä, joita en viitsi enää laskea. Menneisyyden demonit taistelevat sielustani ja nykyisyys tarttuu lujasti kädestäni kiinni ja johdattaa valoon, jossa varjoilla ei enää ole sijaa.

Minua odottaa kirkas ja kimmeltävä Adrianmeri, pian pääsen taas rannalle. Ehkä löydän voimakiven, kauniin ja uniikin, sen, jonka vain minä voin löytää monilukuisten joukosta. Ehkä minä olen kuin syvänmeren helmi, huolella hioutunut tähän armolliseen pisteeseen, jossa nyt olen. Ja kaunis, kimmeltävä meri huuhtoo jalkojani.

[Larjus]

Tätä lukiessa mulle tuli mieleen kaikki omatkin yölliset ajatukset ja tuntemukset, kun joskus vain herää ihan itsekseen ja joskus ilman syytäkin (tai siltä se ainakin tuntuu). Se on kyllä jännä, että kun pitäis nukkua (joko niin että on just menny nukkumaan tai vaa heränny keskellä yötä) niin aina kaikki ikävät muistot menneisyydestä puskee silloin esiin. Saispa itsekin silloin nykyisyyden (tai ehkä jopa tulevaisuudenkin) tarttumaan omaan käteensä :/ vaikka aika heikolta aina näyttääkin (onneks heräilen nykyään harvoin öisin).

Tässä oli kiva sellainen flow-mainen tyyli ja fiilis, vähän sellainen että antaa ajatusten virran vain viedä. Sanavalinnatkin oli kivan värikkäitä ja eläviä, sopivat tyyliin. Mukava myös, että alun ahdistus ja kurjat tunteet vaihtuivat kauniiseen mereen ja toiveikkaisiin ajatuksiin 😊 Itse kun lähtökohtaisesti tykkään ankeammissakin teksteissä valoisemmista lopuista, niin se ilahdutti minua.

Huomasinpa just että tämäkin on julkaistu ainakin mun aikaleimojen perusteella keskellä yötä Jotenkin harvinaisen sopivaa.

[Abarat]

Kiitos Larjus kommentista! Yöllä iski inspiraatio, joten ei kun kynä sauhuamaan ja sitten julkaisin tänne. Kiva tietää, että sun mielestä sanavalinnat oli eläviä. Yritin pukea sanoiksi sekä valoa että varjoa. En nyt tiedä onko mun kirjoitusharrastus kuolemassa vai tulossa uudelleen esiin. Yritän herätellä ihmisissä tunteita, vaikka tekstini on niin lyhyt. Kommentit ilahduttaa aina! 

[Felia]

Oi, olipas tämä mielenkiintoinen!

Tässä oli kivasti samaistumispintaakin - itsekin tulee joskus herättyä öisin ja sitten ajatukset lähtevät laukalle. Sitä voi lyhyessä ajassa käydä löpi vaikka mitä menneisyyden juttuja ja voi olla vaikeaa taas palata nykyhetkeen ja ennen kaikkea unten maille.

Tykkäsin myös siitä, miten tässä oli hieman ankeutta, joka kuitenkin kääntyi valoksi ja positiviisemmaksi lopussa. Se toi hyvin ilmi sen, että tässä tosiaan mennään eteenpäin ikävistä muistoista ym. huolimatta. Eihän se välttämättä helppoa ole, mutta pienin askelin edetään. Samalla tässä oli sellaista toiveikkuutta, että vaikka jotain ikävää onkin elämässä tullut eteen, niin se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niitä pieniä onnen hetkiä voisi olla siellä matkan varrella.

Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin tämä on oikeastaan hieman runollinen ja monitulkintainen. Siitä tykkään hirmusesti teksteissä, kun saa pohtia/analysoida kaikkea. Tää oli oikein ihana pieni palanen! Toivottavasti kirjoittelet vielä joskus lisääkin!

Suuret kiitokset tästä! ❤️

[Abarat]

Felia, kiitos kommentista! Hyvä että löysit tekstistäni toiveikkuuden. Oon vähän ujo julkaisemaan, mutta varmaan kirjoitan jossain vaiheessa lisää! Aika näyttää mistä aiheesta ja minkälaisesta näkökulmasta. 

[Abarat]

OSA 2.

Suklaajäätelö sulaa sormiini. Jäätelöpuikko maksoi muutaman kolikon, ja lompakon puutteessa niitä kilisee taskuissani kymmenittäin. Mielikuvitusmatkani jäi tyngäksi kun koronavirus valtasi maailman ja ahdistukseni kasvoi eksponentiaalisesti. Herätys kello kolme yöllä on elossa taas, ja kun uinun niin näen liian kauniita unia elämäntilanteeseeni nähden.

Menetin syvänmeren helmen. Kimmeltävään leninkiin pukeutunut nainen, mustaa huulillaan, kuiskii minun olevan suloisesti sekaisin. Kroatia on mennyttä enkä voi pahoittaa mieltäni noin soljuvasta äänestä, välillä se tosin särisee kuin radiokanava jota ei ole viritetty korrektisti.

Kremšnita on aidoin muistoni, pelkään kuolevani pian. Puhun kuin roboteille, saan vastineeksi kuluneita fraaseja. Suustani putoilevat lauseet kaatuilevat kuin domino-laatat. Milloin pelastaja saapuu?

En halaja enää valoa, anelen hengityksesi paloa likellä ihoa. Mutta sinä karkaat pois kuin olisin hirviö.

Uneni kaunotar saavuttaa minut katseellaan.
"Herää, vätys!!" Niin hän kirkuu suu ammollaan.

Uni on uni, todellisuus asuu aaltoina sydämessäni. Vaaleanpunainen marenki maistuu piparminttuteen ytimeltä sekoitettuna suolatikkuihin.

Aistini sekoittuvat vaikken päihdy. Hei, tässä nyt olen. Hymysi muistan loppuun saakka.

Linnut kirkuvat ja herään kaislikosta. Elämä on yhtä humua ja sumua. Kahlehdittu sielu tervehtii kaltaistaan harhakuvaa. Peili on peitetty huivilla, etten visualisoi lisää kyyneliä kasvoilleni riippumaan.

Maanantaista perjantaihin aallot hyväilevät minua, viikonloppuisin lähden kotiin.

[sugared]

Tämä kultakimpale, vai pitäisikö sanoa syvänmeren helmi, on odottanut mulla puhelimen välilehdissä kommentointia varmaankin kesästä asti, mutta olipas ihana yllätys, että tähän oli sittemmin tullut jatkoakin!

Tämä oli monella tavalla poikkeuksellinen lukukokemus, upea sellainen. Unenomainen, hengästyttävä, psykedeelinen! Samaan aikaan kirkas ja hyvin hämärä. En tiedä, ymmärsinkö tästä mitään - onko tarkoituskaan - mutta nautin tämän herättämistä hohtavista ja makeista mielikuvista joka tapauksessa.

Vaaleanpunainen marenki maistuu piparminttuteen ytimeltä sekoitettuna suolatikkuihin.

Tässä on niin monta lausetta, jotka voisin lukea uudelleen ja uudelleen ihan vain niiden lukemisen ilosta. Tekstin rytmi, ja se, miten eriparisen harmonisesti ajatuksen puolikas nivoutuu yhteen toiseen kanssa, tuo mieleen sellaisen omituisen unen ja valveen välisen välitilan, joka parhaimmillaan tuntuu siltä, kuin kirkas meri huuhtoisi jalkoja, ja pahimmillaan siltä, kuin merihirviö kiskoisi mustiin syvyyksiin.

Kiitos odottamattomasta lukukokemuksesta!

[Abarat]

sugared, kiitos piristävästä kommentistasi! Tyylini on näissä teksteissä kuin tajunnan virta + kirjoituksen flow-tila. Oli mulla tossa punainen lankakin, mutta sekoitin palasia vähäsen. Olin luovalla tuulella kirjoittaessani ja vähän hämäräperäinen ote, sen myönnän. Todella hyvä että kommentoit sitä, minkälaisia ajatuksia heräsi lukiessasi tätä originaalidraamaa! Hyvä että viihdyit tekstini äärellä. Lukijapalaute on aina arvokasta! 

[Isfet]

Tämä otsikko on vanginnut katseeni uudelleen ja uudelleen, yksinkertaisessa kauneudessaan ja lupailevuudessaan. Myös teksti on samanlaista ja tajunnanvirtaisuudessaan hurmaavan oivaltavaa, samaistuttavaakin. Ainakin keskellä yötä murehtimaan herääminen oli välillä ikävän tuttua.

Kieli on vangitsevaa ja runomaisen kaunista, erityisesti toisessa osalla oli paljon lauseita joita makustelin pidempäänkin.  sugared kuvaili tätä sanalla unenomainen, jota parempaa ilmaisua en ole toistaiseksi keksinyt.

Uni on uni, todellisuus asuu aaltoina sydämessäni.

Meriestetiikka kävi tähän hyvin ja osui omalla kohdallani hyvin maaliinsa. Kaihoinen tunnelma puski myös läpi voimakkaasti, mielelläni lukisin lisääkin.

Kiitos lukukokemuksesta!

[Abarat]

Isfet, tää sun kommentti tarinaani kohtaan merkitsee mulle tosi paljon! Mahtavaa että löysit seasta sen merellisyyden, jota yritin paikka paikoin väläyttää. Mukavaa että viihdyit tekstini äärellä, se todella lämmittää sydäntä! 

[Abarat]

Osa 3.

Kadotin ajan, hukkasin viikonpäivän. Taannoiset ylimakeat karamellit saavat sisimpäni pyörryksiin, unilääke turruttaa mieleni mahdin. Makaan vailla vaatetusta Yyterin meren sylissä. Päivällä sormiini muuttivat viillot, pistohaavat. Kaupan kassalla en huomannut hurmetta laisinkaan. Sisimpäni tunnot huutavat ääneen halujaan mutta järkeni sanoo turpa kiinni.

Muistan kuinka kävelimme horjuen. Iholleni on kaiverrettu se, kuinka juoman päihtymys meni hissillä alas jalkoihin. Osasit loihtia vitsejä mutta minussa herätti hilpeyttä vain vakavat kasvosi. Olimme versoja, olimme kuin paikattuja verhoja. Missä sinä paskiainen oikein olet?

Lopetit kommunikoinnin kanssani ennen Suurta päivää. Hylkäsit minut kuin nenäliinan kalliolle, sitten rannalle. Aurinko on paahtanut minut kuivaksi kuin sokerikorppu, polttanut punaiseksi kuin piposi raidat.

Käsiraudoissa olen tälläkin hetkellä, unhoitettuna piikkisiin pakinoihin. Miksi jätit minut, miksi teit minut näkymättömäksi?

Vesi yltää jo pilviin, sitten polviin. Haluan vain nukahtaa mutta ranteeni ovat vereslihalla ja merisuola polttelee. Joku osuu taskulampun paljastavalla valolla kasvoihini.

"Tervetuloa kotiin, merenneito". Ääni kirskuu kuin juna ilman raiteita. Lupaat minulle menolipun sinne mihin mieleni halajaa. Olet siinä, enkä voi eläissäni toivoa mitään muuta. Raahaat minut maailmalta piiloon, paikkaan jossa on vain teoriassa hyvä olla.