Harryn kunkku on Ron (Harry/Ron, lumihölmöilyä, S)

[Beelsebutt]

Koko touhu oli järjetöntä, Harry tiesi sen heti ensimmäisen lumikourallisen jälkeen.


Nimi: Harryn kunkku on Ron
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukija: Sisilja
Päähenkilöt: Harry/Ron
Lajityyppi: luminen hölmöily
Sanamäärä: < 1000
Haasteet: FF100 (67. Lumi)
Ikäraja: S (sallittu kaikille)


Rimps haastoi kirjoittamaan FF100-sanasta "Lumi" ja ficin tuli tapahtua ulkoilmassa. Kiitos potkimisesta rimpsis <3 Tän lisäksi mua koitettiin kovasti saada kirjoittamaan Harry/Charlieta, mutta Rarry tästä nyt kuitenkin tuli

Kiitokset Sisiljalle tuesta ja Rarrysta ja köhistelystä ja Rarrysta ja OTSIKOSTA! ja betailusta kans <3

Huom! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa. Vaikka en hänen henkilökohtaisiin mielipiteisiinsä yhdy, tykkään edelleen hänen kirjasarjastaan. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!




Harryn kunkku on Ron

Viimeinenkin lumihiutale suli Harryn kasvoilta, ja hän näki pilvien väistyvän paljastaen huikaisevan sinisen taivaan. He makasivat lumikinoksessa vieri vieressä Ronin kanssa. Lumisota oli päättynyt tasapeliin kuten tavallista. Ei sitä jaksanut enää tosissaan ottaa, kunhan sai ainakin kerran tuupata lunta toisen kauluksen sisään tai vaihtoehtoisesti housujen vyötäisiltä vieläkin arempiin paikkoihin.

Itse asiassa Harrylla oli nyt varsin mukava olo, kun nopea kuivatustaika oli lämmittänyt hänen lapasensa ja kenkänsä, karvalakista puhumattakaan.

"Kirkasta", Ron sanoi siristellessään silmiään. Hänen poskensa olivat yhtä punaiset kuin pipon alta karanneet suortuvat.

"Joo, on", Harry myönsi kääntäessään katseensa jälleen taivaalle. "Ei kai meillä ole mikään kiire sisälle?"

Ron ei vastannut, ja Harry käänsi jälleen päänsä hänen puoleensa. Ronilla oli kintaassaan möykky lunta.

"Et ole tosissasi?" Harry tuhahti huvittuneena.

"Mistä vetoa, että pystyn syömään enemmän lunta kuin sinä?" Ron sanoi sen sijaan, että olisi hieronut lumet Harryn naamalle. Hänellä oli kasvoillaan vakava ilme, mutta Harry erotti silti pilkkeen hänen silmäkulmassaan.

"Mistä vain, häviät kuitenkin", Harry uhosi ja kahmaisi lapasellisen lunta neitseellisestä hangesta viereltään.

Ronin kulmakarva kohosi niin korkealle, että se katosi kokonaan myssyn reunuksen alle. Hän nousi ähkäisten istumaan ja kahmaisi toiseenkin kintaaseensa lunta.

"Än. Yy. Tee. Nyt!"

Koko touhu oli järjetöntä, Harry tiesi sen heti ensimmäisen lumikourallisen jälkeen. Siitä huolimatta hän jauhoi suussaan lunta liian kylmäksi vedeksi ja vahti tuimasti Ronia, jonka suu kävi myös taukoamatta.

Kolmas kourallinen, sitten neljäs. Harry ei enää tuntenut huuliaan, kielestä puhumattakaan. Roninkin ilme muuttui yhä tuskaisemmaksi, kunnes hän irvisti kylmästä kalvennut kieli suusta roikkuen ja pärisytti huuliaan kuin hevonen.

Harry purskahti nauramaan. Ron aukoi suutaan ja pyöritti silmiään ja näytti kuin vauhkolta kuin... Vauhkomieli.

"Saitko kohtauksen?" Harry kysyi pudistellen lapasensa puhtaiksi. Ilmeisesti kisa oli ohitse.

Ron hymähti ja aukaisi suunsa, mutta ääntä ei tullut. Hänen ilkikurinen ilmeensä valahti eri tavalla vauhkoksi, ja hän vei lumiset kintaansa kaulalleen.

"Ron?"

"Ei ääntä", Ron muotoili huulillaan, ja Harry kuuli vaivoin tämän pihisevän kuiskauksen. "Varmaan äänijänteet jäätyi."

"Täh? Ei se ole mahdollista", Harry kiisti.

Ron pyöritteli silmiään kuin sanoakseen, että ilmeisesti oli. Hän avasi suunsa ja nojautui lähemmäs Harrya, joka kurkisti sisään ammottavaan kitaan. Kurkku näytti vähän punaiselta, mutta ainahan se?

"En minä huomaa mitään kummal—" Harry aloitti, mutta sitten Ron painoi hyiset huulensa hänen huulilleen. "Mmmph."

Olisi voinut kuvitella, etteivät kahdet kylmät huulet voi toisiaan lämmittää, mutta kuitenkin niin kävi. Myöskin kieli Harryn suussa lämpeni nopeasti, siis se ylimäärinen, hänen oman kielensä lisäksi. Hän alkoi juuri nauttia suudelmasta, kun Ron vetäytyi hieman taemmas ja hymyili leveästi.

"Joo no köh", Harry sanoi ja punastui.

Ron nauroi ja nojautui jälleen lähemmäs. Hetken Harry luuli, että Ron yritti kuiskata jotain hänen korvaansa, mutta sitten Ron tuuppasi hänen kauluksensa alle kourallisen lunta.

"Njähä!" Ron hihkaisi ja ponkaisi ylös. "Voitto on minun!"

Harry keskittyi kiroamaan ja puistelemaan takkiaan yrittäessään epätoivoisesti saada lumet pois iholtaan, ennen kuin ne sulivat vesinoroksi hänen paitaansa kastelemaan.

"Ai että äänijänteet onkin sitten taas kunnossa?" hän kysyi nyreänä, selkä sulavettä valuen.

"Herkkäuskoiset häviää aina, senkin luuseri", Ron lällätti ja tanssahteli takaperin kohti Kotikoloa.

Harry pudisteli päätään mutta hymyili kauluksensa sisään. Jotenkin häviö ei enää tuntunut kovin kolkolta kohtalolta.

[Larjus]

Jee Rarrya! ♥w♥ Niistä kahdesta on aina kiva lukea kaikkea söpöä höttöä, ja luminen hölmöily on juurikin sitä.

Ihanaa leikkimielistä kisailua heidän välillään, siitä tuli mukavan leppoisa ja jotenkin turvallinen olo itsellekin. Lumensyöntikisailu oli söötti idea, enkä siihen ollut osannut varautua mitenkään Sopii kyllä näille kahdelle mainiosti. Tykkäsin myös tuosta, että Harry ei aina ihan osannut ennakoida, mitä Ronilla oli mielessään x3 Voi mitä muruja ♥ Ja että vielä äänijänteet jäätyi... Ahaha, ihana Ron ♥

Tuo loppu oli myös niin söpö. Tuo että Harry hymyili kauluksensa sisään. Pieni yksityiskohta, mutta veti mun olon kyllä niin höttöseksi ♥

Tää oli ihana teksti ♥ Tykkäsin.

[Beelsebutt]

Larjus, nää kaksi on oikein omiaan lumisotailemaan täytyy myöntää, etten itsekään tiennyt tämän eskaloituvan lumensyöntikisaksi, mutta jotenkin se vain sinne päätyi

Mukavaa, että ficci miellytti ja kiitos kivasta kommentista <3

[Fredu]

Olipa Ron viekas! Ihanaa, kevyttä lumihölmöilyä. Äänijänteet jäätyi... Kieroilua sekä söpöstelyä. Ihanaa lukea tämmöistä tylsän ja puuduttavan esseeurakan keskellä. ♥

[hiddenben]

Oi että, mitä ihanaa Rarrya iltapalaksi! Ihan parasta! Tykkään näistä sinun Harry/Ron- ja Harry/Charlie -teksteistä niin valtavasti, että tekee aina säästellä näitä, vaikka minulla on mieletön pino sinun ficcejäsi odottamassa! Mutta otinpahan kuitenkin tällaisen iltapalan nautiskeltavaksi, kun Fredu tuli kommentoimaan ja nosti tämän tietoisuuteeni Ja tämä oli aivan supersöpö! ♥

Erityisesti Harryn ja Ronin kohdalla tykkään hurjasti tästä friends to lovers -asetelmasta, sillä näiden kohdalla se vain tuntuu todella uskottavalta ja toimivalta suhteelta. Tässäkin korostuu se, että ollaan parhaita ystäviä ja se pohja on rakennettu jo nuorempana, kun sitten tunteet ovat hiljalleen heränneet ja nousevat siihen ystävyyden rinnalle. Tässä siis juurikin tasapainotellaan näiden kahden välillä todella onnistuneesti! Ja hymyilyttävästi! Lumisota on mielestäni 90% inhottavaa, mutta jos siihen saa mukaan tuollaisen pienen söpön lämmittelyhetken, saattaisin minäkin suostua lumensyöntikilpailuun ja kaikkeen muuhun hölmöön

On hauskaa, että sinun ficeissäsi vaihtelee se, kumpi pojista uskaltaa tehdä aloitteen pussailun suhteen. Kuin salamaniskusta -ficissä se on Harry, tässä taas Ron - ja sekin toimii. Tässähän sitä jännittää lukijanakin, että kuka tekee aloitteen ja miten. Minulla meni ainakin ihan täydestä tuo Ronin huijaus Oi että. Tämä oli kyllä ihana lukukokemus tähän iltaan, suuri kiitos tästä ♥ Tässähän alkaa tehdä ihan mieli kirjoittaa lisää Rarrya itsekin!

[Waulish]

Eikä miten ihana tarina, hyisestä lumisuudestaan huolimatta niin kovin lämmin ja lämmittävä! Olen ihan yhtä hymyä täällä. Harry/Ron on kyllä sinun spesialiteettejasi, ja vaikkei tämä paritus ykkössuosikkeihini kuulukaan, täytyy todeta että olen tästä aina aivan pähkinöinä sinun tekstejäsi lukiessani. Osaat jotenkin tavoittaa hahmoista juuri ne ominaisuudet ja yksityiskohdat, jotka tekevät heistä luontevan ja toimivan parin, kuten yhteen käyvän huumorintajun ja leikkimielisyyden ja tietynlaisen sarkasmin. Tällainen lumileikkihöpsöttely on niin helppoa ja vaivatonta kuvitella. Tässä on sellaista nuoruuden energiaa ja vallattomuutta, ja se on ihanaa. Tulee sellainen fiilis, että tulevaisuus on avoinna lukemattomine mahdollisuuksineen, joista varmasti löytyy kaikenlaista myös näille nuorukaisille. ♥

Minusta lumisota oli lapsena aivan parasta ikinä, niin hauskaa! Niihin samoihin tunnelmiin tempauduin tämän tekstin myötä, ja nautin siitä kovasti. Vaikka kylmä lumi niskassa on omiaan aiheuttamaan varsin iljettäviä tuntemuksia, hauskanpito peittoaa sen kuitenkin mennen tullen - etenkin tässä tapauksessa, kun lisämausteena on kenties vähän jotain muutakin. En pääse yli siitä, miten mainio sinun Ronisi on kaikkine äänijännejekkuineen. Kujeilu on turvallinen tapa tunnustella toisen tuntemuksia, kun sen voi tarvittaessa vetää kokonaan leikiksi, mutta tässä tapauksessa mahdolliselle varasuunnitelmalle ei onneksi ole tarvetta, kun Harry osoittaakin vastakaikua. Tulee sellainen fiilis, että pojat ovat vielä nuoria, ehkä vielä selvittelemässä tunteitaan ja suhdettaan, ja se on ihanan hekumallista. Niin paljon on toivottavasti vielä edessä ja luvassa!

Ihana lumihölmöily, kiitos yöni piristämisestä! -Walle

[Felia]

Aww, miten söpö teksti!

Vaikka talvi vasta tekeekin tuloaan, niin oli silti kiva tulla fiilistelemään lumikinoksia tämän myötä. Tää kyllä tarjosi kunnon piristyksen! Lumisota on lapsuusajoilta tuttua ja tuo, että lunta tungetaan takin kauluksesta - oi joi! Väkisinkin alkoi hymyilyttää, kun tätä luki. Ron keksi kyllä oivan harhautuksen!

Tästä tuli ihanan lämpöinen ja rento fiilis. Kaksikko selkeästi osaa pitää hauskaa ja nauttia myös talven kylmyydestä. Ai että... ♥ Toki tässä ilmeisesti kaksikon välit olivat vielä vähän tunnustelevalla asteella, mutta kujeilun lomassa sitä pystyy helposti vaivihkaa ottamaan selvää, mitä toinen ajattelee. Onneksi Harrykin taitaa tuntea samoin.

Tämän myötä tuli kieltämättä ihan kaipuu talveen ja talviseen hauskanpitoon. Oli niin ihana lukea tällaista talvista höttösöpöilyä ja vieläpä tällä parituksella. Onneksi siis bongasin tämän tuolta. Ei siis varmaan jäänyt epäselväksi -- tykkäsin hirmusen paljon!

Kiitos ♥