Fandom: Voltron Legendary Defender
Nimi: Paluu
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Tulimarja
Beta: Ei ole
Päähenkilö: Keith Kogane
Genre: Draama
Varoitus: Spoilaa viimeistä kautta!
A/N: Tää on alunperin äikäntunnilla kirjotettu kokeilu, mutta
sain niin hyvän arvosana (en tiedä mitä opettaja ajatteli ylistäessään tätä)
niin päätin pitkän jahkailun jälkeen julkaista tän tänne. Ja tässä sitä ollaan...
Paluu
Avaruudessa on aina hiljaista.
Siellä on myös niin tyhjää ja samalla
niin täyttä.
Maassa kovin moni ei uskoisi muualla
Universumissa olevan elämää,
mutta minä tiedän paremmin.
Minä olen käynyt sekä Maassa, että
muilla planeetoilla.
Minun äitini on toiselta planeetalta.
Olen juuri nyt menossa tapaamaan häntä, Altealle, planeetalle,
joka tuhoutui, mutta syntyi uudestaan, kun ystäväni uhrautui
pelastaakseen kaikki todellisuudet. En ikinä unohda hänen uhraustaan.
En tiedä mitä odottaa tapaamiseltani, sillä olen viettänyt aikaa
Teksasin aavikolla, koska en ole pystynyt olemaan muiden seurassa.
Varsinkaan Lancen, koska hän oli surunmurtama, kun tapasimme viimeksi.
Kuulen askeleet takaani ja hätkähdän; en ole vielkään sopeutunut tavalliseen
elämään. Odotan koko ajan hyökkäystä, en vain tiedä miksi.
Äänen aiheuttaja onkin Acxa, hän on täällä yrittämässä saada minut
palaamaan takaisin muiden luo. Ja osaksi senkin takia, että ihmiset eivät ole
vieläkään tottuneet avaruusolentoihin. Eivät, vaikka he ovat vierailleet planeetalamme
jo vuosituhansien ajan. Acxa ei ole vieläkään vaihtanut tyyliään;
yhä samanlaiset hiukset ja vaatteet.
"Keith, sinun on nähtävä heitä, he ovat huolissaan sinusta." Acxa sanoo.
Tiedän, että hän on oikeassa, mutta on vaikea palata "ihmisten" ilmoille
pitkän poissaolon jälkeen. Tietenkin minulla on ikävä muita, mutta...
Varsinkin Lancea minulla on ikävä.
Shiro on varmasti samanlainen, kuin ennekin, olen kuullut
hänen menneen naimisiin Curtisin kanssa.
Pidge on kuulemma yhä kiinnostunut kaikesta teknologiasta,
hän kehittelee uutta tekoälyä.
Hunk valmistui täysin arvosanoin kokiksi ja perusti ravintolan
Romellen kanssa.
Lance... niin, Lance, hänestä tuli lento-opettaja Galaksikasarmille.
Olen kuullut kaikki uutiset Acxalta.
Nousen alukseen ja suuntaan koordinaatit Plutoon, lähimmälle Teludaville.
Matka on aivan liian lyhyt, sillä tällä uudella teknologialla pystymme
matkstamaan Linnunradan keskustasta sen ulkoreunalla yhdessä Tikissä, eli
neljässä sekunnissa. Leijonilla pystyimme matkustamaan nopeammin, mutta,
kun niitä ei enää tarvittu, ne lähtivät jonnekin.
Varo Keith! Takanasi!
Älä häiritse Lance!
BAM! BOOM! BUUM!
Puhu vain omasta puolestasi, Takatukka!
Oletko kunnossa Hunk?!
Ihan hyvässä hapessa ollaan Shiro.
Luokaa Voltron.
...
Hyvästi.
Allura odota! Tähän täytyy olla joku toinen ratkaisu.
Olen pahoillani Lance, mutta tämä on ainoa ratkaisu, näin
voimme pelastaa muutkin todellisuudet. Muista, että rakastan sinua aina
ja sinuntäytyy päästä yli minusta. Olen aina sydämessäsi
...
Missä Allura on?
Olemme pahoillamme Coran, mutta hän u... u... uhrautui.
...
Hänet muistetaan ikuisesti.
Alluran malja!
Alluran malja
"Olemme perillä." konemainen ääni ilmoittaa.
Nyt ei ole enää pakotietä.
"Keith!" Krolia äitini huutaa. "Onkse Keith?! Oikeesti?!" Takatukka?!"
"Kyllä Lance, se olen minä."
Samana iltana Lancen huoneen ovella
"En voi edelleenkään uskoo, ett sä oot palannut. Ja muuten, sä oot edelleenkin
Takatukka."
Aivan sama mikä minä olen, yks asia on kuitenkin varma:
Minä en eristäydy enää, en vaikka sattuisi mitä.
A/N: Mielipiteitä? Ja tää siis oli mun eka ficci, jonka mä oon antanut jonkun muunkin lukea.
Tulimarja kiittää.
