Kirjoittaja Aihe: Animal Crossing: Pelkkää peliä (S, MC & Tom Nook, oneshot)  (Luettu 4167 kertaa)

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 090
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Title: Pelkkää peliä
Author: Larjus
Chapters: Oneshot
Fandom: Doubutsu no Mori (Animal Crossing)
Characters: MC (player), Tom Nook
PoV: MC (player)
Genre: kertokaa mulle, en tiedä itsekään
Rating: S
Disclaimer: Pelisarja kaikkine hahmoineen ja kommervenkkeineen kuuluu Nintendolle. Kirjoittelen tuttuun tapaan ilman rahallista tai muuten materiaalista hyötyä.
Summary: En tiedä, ymmärränkö vieläkään, mutta – – minuun iskee pakottava tarve saada totuus selville.

A/N: Mukana haasteissa Multifandom IV ja Pelihaaste.

En ois kyl koskaan uskonut, että päädyn kirjoittamaan ficin Animal Crossingista, mutta toisin pääsikin käymään ¯\_(ツ)_/¯
Mulle tuli nimittäin mieleen New Horizonsissa lazy-tyypin kyläläisten mahdollinen dialogipätkä, jossa ne puhuu huhuista, joiden mukaan kaikki olisikin vain peliä! (Mutta lopulta kyllä myöntää, että se olikin pelkkää vitsiä.) Alta voi lukea (englanniksi) kokonaisuudessaan sen, mitä ne sanoo:
Spoiler: näytä
There’s a weird rumor goin’ around… Some folks? They’re saying none of this is real. None of it.

They say the island is just a game. And everything we say? Or do? It’s just to amuse somebody else.  And… I dunno. I kinda maybe believe it? SO many more things would make more sense, ya know? Have ya ever thought fruit grows way too fast? And ain’t it weird that trees all have three kinds of wood? And have ya ever noticed there’s pretty music everywhere? It’s great, but it’s weird.

And does Tom Nook make ANY kind of sense to you?! ”Yeah I’ll buy your seashells so you can give me back my own money to pay off a house I’m selling to you!” I mean… WHAT? It’s all so obvious! Our lives are fake! We all shoulda saw it a loooong time ago! A long old time ago…

A huh huh huh! I’m joking! It’s a joke. Nobody said that! You oughta see the look on your face!


Tuon pohjalta tämä fici sitten sai alkunsa joskus keskellä yötä. Teksti on kyllä ihan päiväsaikaan kirjoitettu (ainakin suurimmilta osin), mutta yöllisten aivoitusten vaikutus on vahva :D Ja joo tää on nimenomaan New Horizons -fici.



Pelkkää peliä


Poimin käteeni omenan, joka on pudonnut maahan. Ravistelin puuta juuri äskettäin voidakseni kerätä hedelmät, jotka se on kasvattanut oksilleen. Saisin niistä hyvät rahat Nook’s Crannyssa, sillä omenat eivät luonnostaan kasva saarellani (olen itse ne sinne istuttanut), ja Timmyä ja Tommya ne kiinnostavat kaupallisessa mielessä huomattavasti enemmän kuin päärynät, joita saari on ollut pullollaan jo kauan ennen kuin me sinne muutimme.

Katson omenan punaista, kiiltävää pintaa mietteliäänä. Se on käytännössä identtinen kaikkien muidenkin omenoiden kanssa. Ihan vasta muutama päivä sitten olen viimeksi ravistellut hedelmät alas puista ja myynyt ne Nook’s Crannyssa. Ne kasvavat takaisin todella nopeasti. Itse asiassa suorastaan epätavallisen nopeasti.

En ole muistaakseni koskaan ihmetellyt asiaa, mutta kun se nyt jälleen palasi mieleeni, muistan hämärästi, että olen puhunut siitä joskus jonkun kanssa. Muistoni ovat hyvin epäselviä ja hataria, kuin olisin joskus tarkoituksella unohtanut ne, haudannut ne mieleni syövereihin toivoen, että ne pysyisivätkin poissa.

Poimin toisen omenan maasta ja pinnistän muistini äärimmilleen. Mieleeni alkaa piirtyä utuinen, ruskea eläinhahmo. Onko se Fauna? Ei, tällä hahmolla on sarvet. Mutta jokin peurankaltainen se joka tapauksessa on.

Jatkan hedelmien keräämistä, siirryn toisen puun kohdalle ja ravistelen sitä lujasti. Omenat putoavat pehmeästi nurmikolle, ja kumarrun poimimaan niitä. Peuranhahmo mielessäni selkeytyy pikkuhiljaa, nyt olen saanut sille sarvien lisäksi uneliaat, siniset silmät.

Beau.

Puhuin hedelmien nopeasta kasvutahdista Beaun kanssa, silloin kun vielä asuimme samalla saarella. Beau kai muutti pois jo aikapäiviä sitten. En tiedä, mitä hän nykyään tekee tai missä hän on. Mutta joskus hän asui samalla saarella kanssani, jahtasi perhosia, torkkui puiden alla, unelmoi maistavansa kaikkia maailman herkkuja ja jutusteli lattiansa alla asuvien ötököiden kanssa. Ja puhui minun kanssani siitä, että hedelmät kasvavat puihin aivan liian nopeasti.

Mitäköhän muuta Beau oli silloin sanonut? Olen varma, että se keskustelu ei ollut alkanut ja loppunut hedelmäpuihin.

Vanhoja, unohdettuja muistoja mietiskellessäni tajuan, että saari ei olekaan äänetön, niin kuin olen aina sen olettanut olevan. Tai kyllähän saarella nyt aina jotain ääniä kuuluu, ei se mikään tyhjiö ole, mutta nyt kuulen musiikkia, enkä ymmärrä, mistä se oikein kantautuu. Lähistöllä ei ole radiota tai minkäänlaista musiikkisoitinta, ei niin yhtään mitään, mutta jostain musiikkia kuitenkin kuuluu.

Kävelen ympäriinsä puiden välissä kuunnellen tarkkaan tuota mystistä musiikkia. Se ei hiljene eikä voimistu, ihan sama mihin suuntaan lähden. En mitenkään pysty paikantamaan sen alkuperää, vaikka yritänkin. Kylmät väreet alkavat kulkea selkääni pitkin. Tämä on ihan kuin jossain kauhutarinassa. En kai sentään kuule harhoja?

Nyt kun olen turhankin tietoinen siitä, että jossain – tai oikeastaan kaikkialla – soi musiikki, muistan, että sekin oli niitä asioita, joista puhuin Beaun kanssa. Kaunista musiikkia, joka soi kaikkialla, minne vain menikin. ”Kiva juttuhan se on, mutta silti outoa.” Niin Beau oli sanonut silloin, kun oli saarella vielä asunut.

Oliko jotain muutakin vielä? Varmasti on. Pinnistelen jälleen muistiani, ja mieleeni putkahtaa lisää asioita, joita Beau minulle kerran kertoi. Tom Nookin kaupankäynnissä ei ole mitään järkeä. Hän ostaa minulta, ja niillä tismalleen samoilla rahoilla minä puolestani ostan häneltä (tai no, Timmyltä ja Tommylta, mutta käytännössä silti Tomilta) ja maksan myös asuntolainani. Eihän siinä todellakaan olekaan mitään järkeä. Tai minullehan sellainen järjestely sopii varsin hyvin, mutta mitä Tom siitä oikein hyötyy? Loogisesti ajateltuna ei mitään.

Se kaikki on vain valhetta.

Elämämme on valhetta.

Tämä saari on pelkkä peli.


Yhtäkkiä minusta tuntuu kuin kaikki, mitä Beau on minulle ikinä kertonutkaan, vyöryy mieleeni kuin raivokas hyökyaalto. Omena, jota olin laittamassa taskuuni, putoaa maahan. Oloni on täysin lamaantunut.

Kaikki on vain yhtä suurta valhetta, pelkkää peliä. Niin Beau minulle sanoi! Ja pian sen jälkeen hän jo muutti pois, tai ainakin lähti, katosi jonnekin, ja minä unohdin käymämme keskustelut ja lopulta melkein Beaunkin kokonaan. Oliko se merkki jostain, merkki, jota en ollut vielä silloin ymmärtänyt?

En tiedä, ymmärränkö vieläkään, mutta nyt kun muistan taas Beaun sanat, minuun iskee pakottava tarve saada totuus selville. Nostan pudottamani omenan maasta, sullon sen taskuuni muiden tavaroiden joukkoon, ja lähden juoksemaan kohti saaren keskusaukiota. Minun on saatava puhua Tom Nookin kanssa.

Tom istuu tuttuun tapaan pöytänsä ääressä, kun juoksen sisään asukaspalvelujen toimitiloihin. Hän ei sano mitään, ei koskaan sano, ei ennen kuin minä puhun. Isabelle ei ole paikalla, mikä on hyvin omituista, koska hän on aina paikalla, mutta olen niin kiihtynyt, etten ehdi jäädä pohtimaan asiaa sen enempää.

”Tom!” huudan ja ryntään tiskin eteen. En istu tuolille niin kuin yleensä, vaadin vain Tomin paikalle. ”Meidän on puhuttava!”

”Niin, niin”, Tom toteaa tyynesti ja astelee eteeni tiskin toiselle puolelle. ”Miten voin auttaa?”

”Tom, onko tässä, elämässämme tällä saarella, mielestäsi mitään omituista?”

”Omituista?” Tom toistaa ihmeissään. ”Miten niin? Mistä sinä oikein puhut?”

”Tajusin juuri jotain. Tässä saaressa on jotain todella outoa. Eikä vain tässä saaressa, vaan kaikessa muussakin”, vastaan kiihtyneesti.

”Selitä.” Tomin katse ei ole enää uneksivan rento. Se on vaativa.

”Hedelmät kasvavat puihin muutamassa päivässä”, aloitan ja vedän taskustani esiin omenan, joita olin aiemmin poimimassa. ”Ja niin kasvavat itse puutkin! Kaikkialla soi musiikki, jolla ei ole alkuperää. Uusia fossiileja ilmestyy tyhjästä päivittäin, ja jos kiven iskee rikki, seuraavana päivänä jostain on ilmestynyt uusi tilalle.”

”Mitä”, Tom tokaisee. Mutta siinä ei ole mitään kysyvää. Hänen äänessään kuultaa epäusko.

”Ja sinä maksat minulle hedelmistä, simpukoista ja muista, mitä vain myynkin, ja saat ne samat rahat takaisin, kun maksan pois asuntolainaani”, jatkan. ”Mitä kaupankäyntiä se muka on?”

Tom pudistelee päätään. ”Ei, ei”, hän toistelee. ”Tuossahan ei ole mitään järkeä.”

”Ei olekaan!” huudahdan. ”Ja kun nyt kerta oli asunnostani puhe: miten sinä edes onnistut rakentamaan siihen uusia huoneita päivässä? Ja vieläpä niin, että ulkopuolelta talo on aina täysin samannäköinen!?”

Epäusko haihtuu pikkuhiljaa Tomin silmistä. Oletan hänen kauhistuvan sitä kaikkea, aivan niin kuin minäkin.

Mutta Tom näyttääkin suuttuvan.

”Kenen kanssa sinä oikein olet puhunut?!” Tom sähähtää, mikä saa minut hätkähtämään ja peruuttamaan askeleen. ”Vai tajusitko tuon kaiken muka itse?”

”Puhuin siitä Beaun kanssa”, vastaan enkä pysty enää katsomaan Tomia silmiin. ”Silloin kun hän vielä asui täällä. Hän sanoi, että tämä on valhetta, pelkkää peliä, ja minä alan uskoa häntä. Ja siitä tulikin mieleeni – mitä edes tapahtui Beaulle? Yhtenä päivänä hän vain oli poissa, ei kertonut minne meni, ei hyvästejä, ei mitään.”

En odota Tomin vastaavan. Kun hän sitten tekeekin niin, vereni seisahtuu.

”Beau tiesi liikaa.”

”Mitä!?”

”Ja niin tiedät näköjään sinäkin.”

”Tom, mistä sinä oikein puhut? Mitä sinä teit Beaulle!? Ja missä Isabelle on?!”

”Olisi ollut parempi, jos et olisi keksinyt totuutta”, Tom puhelee, ja hänen yleensä niin leppoisa (ja jopa suloinen) äänensä kuulostaa nyt ilkeältä ja uhkaavalta. ”Aiheutat minulle vain ylimääräistä työtä, tiedäthän.”

”Vastaa minulle!” huudan. Olen raivoissani mutta samalla kauhuissani. Tom on tiennyt asiasta koko ajan! On siis totta, että elämämme on pelkkää peliä! Ja mitä hän oikein on tehnyt Beaulle? Ja mihin Isabelle on kadonnut?

Ja mitä hän aikoo tehdä minulle?!

”En haluaisi tehdä tätä”, Tom jatkaa puhumistaan ja ohittaa kaikki kysymykseni, ”mutta et jätä minulle vaihtoehtoja.”

Hän kumartuu kaivamaan laatikostaan esiin jotain.

”Mitä?! Ei, Tom – ei, älä tee sitä – lopeta – Tom, ole kiltti, minä pyydän – lop-”


***


Näkökenttäni on aluksi pelkän mustan pimeyden jälkeen sumea, mutta pikkuhiljaa alan hahmottaa ympäristöäni. Olen sisällä jossain rakennuksessa – paikka muistuttaa matkatoimistoa tai lentokenttää. Seison valkoisen, kiiltävän tiskin edessä. Olen aluksi yksin, mutta pian eteeni kiirehtii kaksi keskenään täysin identtisen näköistä supikoiraa. En tiedä, muista, miksi olen siellä, missä edes olen, ja keitä nuo supikoirat ovat. Toivon, että saisin pian vastaukset kysymyksiini.

”Hyvää iltapäivää”, toinen niistä tervehtii minua kohteliaasti. ”Olemme niin iloisia, että olet täällä!”

”...olet täällä!” toinen toistaa sanat perässä.

”Olkaamme ensimmäisiä, jotka saavat onnitella sinua viisaasta päätöksestäsi olla mukana tässä seikkailussa”, minusta oikeanpuoleinen supikoira jatkaa.

Seikkailussa?

Minulla ei ole aavistustakaan, mistä supikoirat oikein puhuvat. Vaikka tiedottomuuteni on varmasti luettavissa kasvoiltani, supikoirat eivät välitä vaan jatkavat puhumista. Vasta niiden sanojen myötä muistan, mistä on kyse – tai ainakin luulen muistavani. Olen ostanut Tom Nookilta – eräältä kolmannelta supikoiralta – aution saaren aikomuksenani asuttaa se, luoda siitä oma toimiva pieni yhteiskuntansa. Sitä tosin en muista, milloin oikein päätinkään tehdä niin.

Supikoirat esittelevät itsensä Timmyksi ja Tommyksi. Kun kuulen nimet, ne tuntuvat heti tutuilta – kuin olisin kuullut ne joskus aiemmin. Kuin olisin tavannut heidät aiemmin. Se ei kuitenkaan voi olla mahdollista. Ehkä vain mieleni sekoittaa heidät Tomiin.

”No niin, aloitetaan!” supikoirista se Timmy-niminen sanoo iloisesti.

Nyökkään.

Minulla ei ole mitään muistikuvia siitä, milloin ja miksi tähän seikkailuun ryhdyin, mutta eihän enää tässä vaiheessa voi perääntyä. Olen kerta saaren jo ostanut, eikä sitä tekoa saa enää tekemättömäksi. Oikea elämä kun ei toimi niin kuin peli, jonka voi vain nollata ja aloittaa kaiken alusta.




A/N: Kun olin päässyt tämän kanssa loppuun, mulle tuli jostain The Good Place -vibat :D
Ja tosiaan tuo loppukohtaus on käytännössä sama kuin New Horizonsin alku, kun aloittaa kokonaan uuden pelin.
« Viimeksi muokattu: 30.01.2022 15:06:44 kirjoittanut Larjus »
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 632
  • ava by Claire
Kommenttikampanjasta hei!

Tää oli kiva pikkuficci. En ole pelannut kyseistä peliä, mutta Farmville on kai aika samantapainen, joskin ehkä yksinkertaisempi. Oli hupaisa, kun pelihahmolle tuli yhtäkkiä eksistentiaalinen kriisi. Onko tämä totta? Määrääkö joku muu elämästäni? Kaikesta miten kuvailit asioita tuli tosi pelimäinen olo. Tällaisissa peleissä sitä kyllä ihmettelee joskus itsekin, että noille hahmoille on vissiin ihan normaalia, että porkkanat kasvaa kahdessa minuutissa ;D Mistähän Beau oli keksinyt, että saari onkin valetta? Ja mihin hän oli joutunut? Myös Tom muuttui viattomasta kauppiashahmosta äkkiä pelottavaksi eliminoijaksi :o Noista lopun supikoirista tuli surrealistinen fiilis, mutta ne varmaan kuuluvat Animal Crossingin sisäiseen maailmaan.

Kiitos, kun kirjoitit! :-*
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 090
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
No hei Kelsier :D

Mä puolestani en ole koskaan pelannut Farmvilleä, mutta ehkä niissä on jossain määrin jotain samaa. Kaikki tämmöiset "elämämme on valhetta ja kun tajuamme sen, missään ei ole enää mitään järkeä" -jutut on musta hauskoja, ja kun pelissä tosiaan osalla eläinhahmoista on juuri siihen liittyen dialogia, niin inspiraatio oli kuin tarjottimella ojennettu. Pelilogiikkaa jos yrittää asettaa oikeaan elämään niin aika hulluksi kyllä menee!

Sitä en tiedä, mistä Beau asian lopulta keksi/päätteli, ja mistä huhut edes saivat alkunsa, mutta eipä sitä ole pelissäkään selitetty ¯\_(ツ)_/¯ Olisin voinut myös valita hahmoksi minkä tahansa muunkin lazy-tyypin eläimen (mun omassa pelissä Sherb on puhunut noita samoja juttuja), mutta päädyin lopulta Beauhun, ilman sen kummempia perusteluja :D Itse ajattelin, että Beau oli osa aikaisempaa peliä/tallennusta, jonka MC ihan samalla tavalla tajusi peliksi - ja jonka Tom Nook sitten resetoi, koska kukaanhan ei saa tajuta, että kyseessä on peli! ;D Niin tässäkin sitten kävi, ja tuo loppukohtaus onkin viittaus siihen, että peli alkaa taas alusta (sen takia MC:kään ei muista mitään, vaikka pientä deja vuta ei Tom Nook'kaan pysty estämään). Timmy ja Tommy ovat (kuten on myös Tomkin) supikoiria (vaikka enkunkielisessä käännöksessä niihin kai viitataan pesukarhuina koska lokalisaatio, mutta supikoiria/tanukeja he oikeasti ovat), joten se sinällään ei ole mitenkään ihmeellistä :D

Kiitos kommentista!
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 604
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Kommenttikampanjasta moi!

Animal Crossing ei ole mulle tuttu peli, vaikka siitä olenkin kuullut, mutta eipä se seikka häirinnyt. :) Tämä oli mielenkiintoinen ja hyvin pelimäinen - lukiessa tuli selkeästi ilmi, että ollaan pelimaailmassa. Oli hauskaa lukea, miten päähahmo alkaa pikkuhiljaa tajuta, että jokin ei ole ihan niin kuin pitäisi. ;D Jos kasvit kasvaa ja talot rakentuu muutamissa päivissä, niin onhan silloin jotain oltava pielessä. Ja kyllähän se lopulta tavallaan selvisikin, että kyse oli pelistä. :D

Suosikkikohtani oli tuo, kun päähahmo alkoi kertoa mietteistään Tomille ja sitten Tom paljastuikin ns. pahikseksi, joka elimoi hahmoja. Liikaa tietäminen koitui kohtaloksi, mutta taisipa sitä sitten uusi peli alkaa sen jälkeen. :D Tässä tosiaan tuli kivasti esiin tuo pelimäisyys - asiat tapahtuu suurimmilta osin samalla kaavalla, kunnes eliminoituu syystä tai toisesta ja homma alkaa taas alusta tms. :)

Tämä oli myös mukavan erilainen lukukokemus - hienoa työtä olet tehnyt! Pidin paljon! Suuret kiitokset! ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 090
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Felia: Hieno homma, ettei pelisarjan vieraus haitannut ficin ymmärtämistä, tässä kun oltiin koko ajan niin kiinni siinä pelin todellisuudessa itsessään :D Mutta eiköhän sekin jo riitä, jos on jotain ymmärrystä pelimaailmoista ja -logiikasta ylipäätään! Todella pelimäinenhän tämä oli, koska pelkkää peliähän se todellisuuskin oli :D Vaikka hahmot eivät sitä saakaan tietää, tai muuten Tom Nook tulee ja eliminoi.

Pelihahmojen itsetietoisuus on aika jännä juttu, jos sitä alkaa pohtia. Eniten olen nähnyt sitä Sims-peleistä (kun esim. Sims 2:ssa hahmot joissakin tilanteissa kuin katsovat pelaajaa/hakevat tämän huomiota jne.), mutta kun aiheeseen sopiva dialogipätkä tuli Animal Crossingissakin vastaan, inspiraatio iski! Tomistakin leipoontui oivasti tarinan "pahis", kun hänestä on fandomin puolella jo muutenkin vähän pimeitä teorioita... :D Hän pyörittelee omia bisneksiään pelimaailmoissa, eikä syystä tai toisesta halua kenenkään muun ymmärtävän, että kyseessä on vain peli. Sitä, miksi asia on niin tarkoin varjeltu salaisuus, saa jokainen miettiä itse. En sitä tätä kirjoittaessa oikeastaan edes ajatellut, koska eipä se tärkeää edes ole.

Kiva kuulla että tykkäsit! Tämän kirjoittelu oli itselleni aika jännä kokemus, koska harvemmin mitään tämäntyylistä tulee kirjoitettua (saati minäkertojalla ja/tai preesensissä), mutta oli ihan hauskaa. Kiva että sinullakin. Kiitos kommentista! ^^
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 390
  • Lunnikuningatar
Hei Larjus, suuri päivä on koittanut ja fandom on jopa mulle tuttu, who would have guessed? :D Vaikka pakko kyllä sanoa, että en nyt sitten tiedä, että voinko edes sanoa näin mun hurjalla kahden tunnin AC:NH-kokemuksellani.  ;D

Oli miten oli, olipas tämä nautinnollinen teksti! Tuntui ihan siltä, että olisi oikeasti pujahtanut sisään pelimaailmaan, ja lueskelinkin tekstin läpi kahteen otteeseen aamukahvin kanssa. :) Erinomaiset yölliset aivoitukset sinulla siis! Jotenkin tämän tekstin, hmm, värimaailmakin tuntui tavoittavan hyvin pelin leppoisan, mutta myös jotenkin hieman kummallisen tunnelman. Siellä ovat asiat kuitenkin aina vähän kesken, ja sekin välittyy tästä. Etenkin, kun teksti muuttuu loppua kohden aina vain hurjemmaksi ja hurjemmaksi, ja sitten seuraa tuo twisti. :D APUA! Kauhistuttaa ajatellakin, miten paljon minua kismittäisi, jos joutuisin aloittamaan koko pelin alusta.

Tomiin en kyllä itsekään lyhyen tuttavuutemme perusteella luottanut pätkääkään, joten oli osuvaa, että hän oli tässä pahis, hihii. :D Ja jopa karmiva! En tiedä, että pystynkö pelaamaan AC:NH:iä enää samalla tavalla tämän lukemisen jälkeen, mutta toisaalta: jos siitä tulee surrealistinen kauhukokemus, niin onhan sekin elämys.  ;D

Kiitos, tämä oli hauska ja sopivasti nyrjähtänyt! :D





someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 090
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Kaarne: Oho, oho, todellakin harvinainen hetki ;D Onhan se kaksikin tuntia enemmän kuin muiden kohdalla!

Kiva kuulla, että yölliset aivotukseni toimii ulkopuolisillekin. Sellaista tietynlaista nyrjähtyneisyyttä tähän halusinkin, koska onhan pelimaailmat aika hämmentäviä, kun niitä alkaa oikeaan elämään peilaamaan sellaisenaan. Asiat tapahtuu ihan outoon tahtiin, kaikkialla soi musiikki jne.

Toivottavasti et saanut traumoja Tomista, hänen kanssaan kun joutuu toimimaan pelissä aika paljon... :D Kuten tossa Felialle jo totesin, Tomista on fandomin puolella aikamoisia teorioita, eikä hän niissä ole ihan niin leppoisa ja avulias kuin mitä peleissä (vaikka myönnän minäkin, että hänessä on pelienkin puolella jotain mistä ei oikein tiedä, mitä ajatella :D

Kiitos kommentista!
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Subbe93

  • ***
  • Viestejä: 424
    • Aamusta yöhön... -blogi
Tom, no, don't do this! xD

Haluisin sanoo, et tää oli ihanaa luettavaa, mut se sana ihana ei taida sopia niin hyvin tähän xD Sanotaan siis, että miellyttävä lukea :D Jotenkin itelle kolahti tän ficin idea, tosi kiehtova. Vaiks samalla kyll vähän masentava, koska kuinka ahdistavaa vois oikeesti olla tajuta, et hei, elämä onkin vaan videopeli... Toisaalta en tie, haittaisko mua, jos oikeesti oisin hahmo Animal Crossingissa...
Mut joo, täytyy myöntää, et kyll vähän hälytyskellot soi, ku Isabelle ei ollutkaan paikalla! Voi Tom, what have you done xD Tykkäsin myös, et kaikki alko sit alusta, koska hetken jo pelkäsin, et mc herää jostain kidutuskammiosta xD Eikä siis sillä, mä ite kuulun niihin jotka tykkää Tom Nookista, mut en olisi yllättynyt, jos tää ois jatkunu karummin :'D

Kiitos tästä, onneks eilen mainitsin tän! ❤

"Zero is where everything starts!
Nothing would ever be born if we didn't depart from there...
Nothing would ever be achieved!"

- Shinichi Kudo (Gosho Aoyama)

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 090
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Subbe93: Joo hyvä kun tuli Animal Crossing -ficit puheeksi :D En tiedä, onko niitä enkuksikaan paljon, mutta suomeksi nyt ei ainakaan määrät päätä huimaa (mutta onhan sitä itse pitänyt silti ehtiä tästäkin ficcaamaan ;D).

"Ihana" ei ehkä tosiaan ole paras sana kuvaamaan tämän ficin sisältöä, ei ainakaan MC:n näkökulmasta ajatellen! Kiva kuulla että tykkäsit tämän ideasta :) Aina välillähän on tällaisia tarinoita, joissa hahmot rikkovat neljännen seinän tai jotenkin muuten tajuavat olevansa pelkkiä tarinan/pelin/tms. osia. Animal Crossing olis kyl sellainen peli, missä vois ihan chilliä olla hahmona (paitsi jos Tom Nook käyttäytyy niin kuin tässä :D), mut oon joskus miettinyt, että jo vaikka Simsissä hahmona eläminen vois olla aika karua (riippuu toki ihan pelaajasta, saako kohdalleen sen, joka hukuttaa kaikki uima-altaisiin vai sen, joka yrittää pelata jokaiselle similleen mahdollisimman kivan elämän).

Lainaus
Tykkäsin myös, et kaikki alko sit alusta, koska hetken jo pelkäsin, et mc herää jostain kidutuskammiosta xD
Älä anna mulle ideoita ;D Tai miltä kuulostaisi fici, jossa Tom Nook tulee ruudun läpi kuin Ringissä konsanaan... :DD (joo miten niin lällystä pelistä kuin Animal Crossing edes miettii mitää tällaista.)

Kiitokset kommentista! Mukava kuulla, että tykkäsit ^^
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Linne

  • ***
  • Viestejä: 914
  • Hämmentynyt pesukarhu
Terveisiä Kommenttiarpajaisista ja onnea voitosta!

Törmäsin tähän tekstiin stalkkerinapin kautta ja onneksi niin, koska tästä fandomista en ole tainnut aikaisemmin lukea mitään, vaikka peli onkin tuttu. Tuohon olemassaoloaan kyseenalaistavaan hahmoon en kuitenkaan ole aikaisemmin törmännyt.

Tämähän oli tosi mielenkiintoinen teksti, Kaarneen sanoin sopivalla tavalla nyrjähtänyt. Tällainen psykologinen kauhu on tosi mielenkiintoista, kuin päällepäin suloisessa maailmassa on jotain todella häiriintynyttä. Päähenkilön havahtuminen oli tosi hyvin kuvattu, kun hän ensin on vain poimimassa omenia ja pohtii, miten niistä maksetaan paremmin kuin päärynöistä ja yhtäkkiä hän muistaakin poimineensa omenoita samasta puusta vain muutama päivä sitten ja alkaa pikkuhiljaa tajuta, että moni muukin asia on pielessä. Erityismaininnan ansaitsee tuo kohta, missä päähenkilö kyseenalaistaa sen, että hänen talonsa on aina ulkopuolelta saman kokoinen, se häiritsee minuakin! Parissa päivässä kasvavat hedelmät ja erilaiset puulajit voin hyväksyä mutta ne perhanan talot!

Jäin miettimään, että onko tässä tarinassa vain yksi "oikea" hahmo Tom Nookin itsensä lisäksi, eli tämä päähenkilö. Ovatko kaikki muut siis Nookin luomia marionetteja vai ovatko he samanlaisia kuin päähenkilö, jolla on oma tietoisuus? Jäin pohtimaan tätä erityisesti siksi, että Beaun kohtalo jäi tietysti mietityttämään. Hankkiutuiko Tom hänestä eroon poistamalla hänet kokonaan pelistä vai poistiko hän tältäkin muistin, kuten päähenkilölle kävi? Varsin ajatuksia herättävä teksti siis!

Kiitos tästä!
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 090
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Linne: Stalkkerinappi on kyllä hyvä kaveri, sitä kautta löytää vaikka mitä kivoja tekstejä! Tosi kiva juttu kun tulit lukemaan tämän :3

Lainaus
Erityismaininnan ansaitsee tuo kohta, missä päähenkilö kyseenalaistaa sen, että hänen talonsa on aina ulkopuolelta saman kokoinen, se häiritsee minuakin! Parissa päivässä kasvavat hedelmät ja erilaiset puulajit voin hyväksyä mutta ne perhanan talot!
Joo se on kyllä suuri mysteeri, että missä ne kaikki lisähuoneet lopulta ovat, kun ulkoapäin ei näy mitään eroa! :D Portaaleja toisiin ulottuvuuksiin? Mä kans olisin tykännyt jos talo olisi kasvanut edes vähän uusien huoneiden myötä, mutta ei...

Sulla on varsin hyviä pohdintoja tähän liittyen, valitettavasti en osaa antaa vastauksia :D Ficcikin on tarkoituksella vähän "epäselvä", että tulkinnoille on tilaa. Kenties on Tomilla näppinsä pelissä Beaunkin katoamisen suhteen... ;D (Kun New Horizonsissa hahmotkaan eivät voi muuttaa pois ellei niille erikseen anna "lupaa".) Tykkäsin kyllä lukea noita kysymyksiäsi ja muita, mukavaa että tämä herätti sinussa sellaisia!

Kiitos itsellesi kommentista ♥
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti