Nimi: Kuusi ensimmäistä joulua
Fandom: Harry Potter
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Saappaaton
Genre: Höttöistä perhefluffia satunnaisin huumorielementein
A/N: Sain Tonttuiluhaasteessa tonttuilun kohteekseni
Vaniljen, Joka halusi jotain romance-fluff -akselillam ja koska jouluisuudesta sai lisäpisteitä, niin kehkeytyipä tällainen ajatus.
Toivottavasti on yhtään mieleinen! Ja koska allekirjoittanut on huono ja elämä on päässyt yllättämään, niin jouluisista tunnelmista päästään nauttimaan vielä lähes viikon verran joulun jälkeenkin.
Kuusi ensimmäistä joulu1970 - Billin ensimmäinen jouluKotikolossa kävi kuhina, kun Molly liihotti edestakaisin taikasauva ojossa. Sauvan heilautuksesta taikinaa itsekseen sekoittanut puukauha pysähtyi ja taikinakulho alkoi kallistua kakkuvuoan yllä. Toinen heilautus sai itsekseen neulovat sukkapuikot vaihtamaan resorin sileään neuleeseen.
Molly oli kertaamassa mielessään mitä kaikkea hänen pitäisi saada iltaan mennessä valmiiksi, että pienen Williamin joulu olisi täydellinen, samalla kun jälleen yksi sauvanheilautus sai kakkuvuoan lennähtämään uuniin. Katkaisematta liikettään Molly heilautti sauvaansa vielä toisessa kaaressa saadakseen tyhjän taikinakulhon leijumaan tiskialtaaseen. Hän vilkaisi sukkapuikkoja, joilla hyvää vauhtia valmistui pienen pieni pipo.
Ei vaatinut kuin pienen sauvannäpäyksen ja puikot aloittivat pipon kaventamisen. Molly nyökkäsi ja hymyili itsekseen, hänestä oli tulossa aika hyvä neuleloitsuissa. Hän kiepsahti ympäri tarkoituksenaan jatkaa seuraavaan loitsuun, mutta päätyikin Arthurin syliin.
”Sinähän olet työntouhussa”, Arthur sanoi hyväntuulisesti.
”Mm’m, ja minulla on vielä tehtävää. Haluan Williamin ensimmäisen joulun olevan täydellinen!”
”Ja sellainen siitä tulee”, Arthur hymisi ja talutti vaimonsa lähimpään nojatuoliin, ”jahka sinä ymmärrät, että hän on vasta neliviikkoinen ja hänelle täydellisyys on tätä.” Hän istutti Mollyn alas ja kävi sitten nostamassa korissaan heräilevän pojan vaimonsa syliin.
Molly pyöräytti kevyesti silmiään miehensä selälle, muttei pistänyt vastaan saadessaan pienen Williamin pideltäväkseen. Kyllähän hän sen tiesi, ettei vajaa neljäviikkoinen poika tulisi muistamaan ensimmäisestä joulustaan mitään. Hellästi hän silitti Williamin ohimoa sormenpäällään ja hymyili itsekseen.
”Taisi jouluhysteria saada minusta yliotteen”, Molly myönsi viimein tuntiessaan rauhan laskeutuvan sisälleen. Arthur istui nojatuolin käsinojalle ja kumartui suukottamaan vaimonsa hiuksia.
”Niin taisi käydä.”
Arthurin käsi helli Mollyn selkää. Nainen vastasi eleeseen painamalla päänsä vasten Arthurin karheaa villapaitaa.
”Sinä tarvitset paremman villapaidan”, Molly mutisi vasten kauhtunutta neulosta. Hänhän voisi tehdä sellaisen, nyt kun häneltä alkoivat neuleloitsutkin sujua. Arthur pitäisi sitä varmasti. Ehkä kastanjanruskea, jossa olisi suuri keltainen A-kirjain.
”Mitä vikaa tässä on? Muuta kuin se, että äitini teki sen.” Arthurin kiusoittelu sai Mollyn punastumaan ja painamaan kasvonsa paremmin vasten karheaa paitaa.
”Se on ihan karhea ja kulunut, kuten äitisikin.”
Arthur purskahti aavistuksen epätoivoiseen nauruun, mutta jätti asian kommentoinnin siihen. Hän vain kietoi kätensä perheensä ympärille ja painoi otsansa Mollyn hiuksiin.
”Sinähän voit harjoitella neuleloitsujasi ja tehdä minulle sellaisen.”