Hobitti | Joskus soturi saa prinsessansa, S, Dwalin/Dís

[LillaMyy]

Title: Joskus soturi saa prinsessansa
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: Dwalin/Dís, taustalla Fíli/Sigrid ja Kíli/OFC (Sólveig)
Beta: Evelix
Genre: fluffy!
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Pieniä suloisia hetkiä erään pariskunnan elämästä.
Challenges: Spurttiraapale III (kierros 9, sanat: tulivuori, jälki, aamu, eteinen, hipaisu, tee ja odottaa) ja Albumihaaste (Sannin Sotke mut: 56 km)
A/N: Lupasinpas tässä taannoin Karvikselle supersokerista Dwalin/Dísiä, joten tässä ollaan! Idea oli aluksi aivan hakoteillä, mutta sitten eksyin luurailemaan Spurttiraapaleen sanalistaa, ja *bling!* se iski kuin salama taivaalta… tai jotain. Tästä sitten tuli tällainen kenties hieman erilainen kyhäelmä, kuin millaisia mä yleensä väännän, mutta tätä oli kiva kirjoittaa, joten toivottavasti teistä on kiva myös lukea tätä! (:

Joskus soturi saa prinsessansa

Dwalin kuuntelee vieressä, kuinka Dís kertoo lapsenlapsilleen iltasatua tulivuorista, prinsseistä ja prinsessoista, eikä voi olla hymyilemättä, kun nainen näyttää niin onnelliselta. Kolme pientä kääpiötä kuuntelevat isoäitiään korvat höröllä. Nuorimmainen alkaa imeä peukaloaan, joten soturi astelee tämän luokse ja tarttuu tätä kädestä. Sormi lähtee nopeasti pois suusta, ettei isoäiti vain keskeyttäisi tarinaa toruakseen pientä kääpiötyttöä.

Dís vilkaisee silmäkulmastaan pikkuista tyttöä suuren soturin sylissä ja hymyilee. Vanhempi ottaa nuorempaa kädestä saadakseen tytön peukalon pois suusta, ja kaksikko virnistelee toisilleen. Kääpiönainen jatkaa tarinan kertomista hymyillen, mutta kuitenkin keskeytyksettä. Tällä kertaa ei ole mitään syytä lopettaa tarinaa kesken ennen kuin lapset vaipuvat unten maille.

~♥~♥~

Lasten käytyä viimein nukkumaan Fíli, Kíli, Sigrid ja Sólveig käyvät hakemassa muksunsa omiin huoneisiinsa ja niin Dís ja Dwalinkin pääsevät seikkailemaan kohti höyhensaaria. Dwalin katselee, kuinka pikkuinen kääpiötyttö kuolaa unissaan isänsä olkapäälle ja tukahduttaa halunsa nauraa, etteivät pienokaiset vain herää. Fílin ja Kílin jälkikasvun seuraaminen on jättänyt jäljen Dwalinin kovaksi keitettyyn soturin sydämeen, vaikkeivät lapset olekaan hänelle edes kovin läheistä sukua. Se jälki on pienen lapsen nyrkin kokoinen, ja vasta nyt Dwalinia kaduttaa, ettei hänellä ole omia lapsia. Dís, tämän lapset ja lastenlapset saavat kuitenkin kaiken sen unohtumaan, koska he kaikki kohtelevat soturia kuin verisukulaista, ja Dwalin tuntee olonsa kaivatuksi.

~♥~♥~

Dís herää aamulla suuren soturinsa vierestä ja nousee varovasti sängystä, ettei vain herätä toista. Hän siirtyy vaivihkaa pukeutumispeilinsä luokse ja alkaa siistiä kurittomia hiuksiaan. He ovat tänään menossa vierailulle Laaksoon, joten hänen täytyy näyttää arvonsa mukaiselta. Dwalin kääntää kahisten kylkeään sängyssä, ja Dís hymähtää. Hänen soturinsa sanoisi hänen näyttävän jo valmiiksi aivan tarpeeksi arvoiseltaan, mutta Dís tietää paremmin.

Pari tuntia myöhemmin Dwalinkin suvaitsee heräillä, mutta tämä jää tapansa mukaisesti lorvimaan sänkyyn. Dís ei jaksa enää edes yrittää opettaa tätä nousemaan sängystä heti herättyään, koska tietää sen aivan turhaksi. Mihinkäs vanha soturi tavoistaan pääsisi? Eikä tämä olisi hänen rakastamansa Dwalin sellaisena.

~♥~♥~

Dwalin istuu huoneiston eteisessä ja odottaa. Hän odottaa ja katselee, kuinka Dís kietoo hänen edelliseltä ostosreissultaan tuomansa turkiksen ympärilleen. Talvi on Ereborilla tavallistakin kylmempi eikä Dwalin halua Dísin vilustuvan, joten hän ei suostu astumaan jalallaankaan ulos huoneistosta ennen kuin kääpiönainen on varmasti suojassa ulkona puhaltavalta tuulelta ja tuiskulta.

Hän nousee vasta, kun Dís on saanut turkiksen kiinnitettyä, ja tarkistaa sen vielä ennen kuin päästää toisen menemään ohitseen. Dwalin tietää olevansa tarkka turkiksen suhteen, mutta hyvästä syystä, sillä ulkona vähäisinkin suojaamaton osa saattaa saada kylmää ja napata kuumetaudin. Hän kietoo itse vanhan ja kuluneen viittansa ympärilleen, ja on sitten valmis lähtemään.

~♥~♥~

Dís hipaisee ohi mennessään kääpiösoturin tatuoitua käsivartta ja hymyilee. Se on hänen kiitoksensa soturin huolenpidosta, eikä tämä muuta tarvitsekaan. Dwalinille riittää se, että Dís on turvassa ja onnellinen. Millään muulla ei ole väliä. Parivaljakko lähtee huoneistosta, ja lähtevät kohti kuninkaallista huoneistoa.

Fíli astuu ulos huoneestaan hieman unenpöpperöisen näköisenä Sigrid käsipuolessaan. Pieni poika juoksee halaamaan isoäitinsä jalkoja samalla kun seuraavan oven takaa ilmestyvät loput neljä kuninkaallisesta perheestä. Sitten yhdeksän kuninkaallisen joukko lähtee kulkemaan yhtä matkaa ulos Ereborista ja kohti Laaksoa. Sigridin into näkyy joka askeleella selkeämmin ja selkeämmin, koska hänestä on juuri tullut toisen kerran täti. Dís katsoo nuorison perään hymyillen.

~♥~♥~

Ereborin kuninkaallinen perhe (johon Dwalin ei edelleenkään osaa laskea kuuluvansa) käy vierailulla Laakson kuninkaallisen perheen luona. Laakson kruununprinssi Bain on juuri saanut ensimmäisen lapsensa. Vaikka poikalapsi näyttääkin Dwalinin mielestä hintelältä (kuten kaikki muutkin ihmislapset) hän näkee tämän silmissä silti suuren soturin ja kumartaa tämän edessä kunnioituksesta.

Sigrid häärää ympäriinsä kuninkaallisen perheen huoneistossa, vaikka hänen miehensä, isänsä ja sisaruksensa puolisoineen yrittävät estää häntä. Nuori nainen on kuitenkin liian innoissaan veljenpojastaan ollakseen paikoillaan. Muiden mutinoista piittaamatta Dís ja Sólveig nousevat auttaakseen Vuorenalaisen kuninkaan puolisoa teen laitossa.

Hetken kuluttua huoneisto täytyy ystävällisellä puheensorinalla. Aikuiset vaihtavat kohteliaisuuksia keskenään, ja lapset tuijottavat uutta leikkikaveriaan ihmeissään.

~♥~♥~

Taas Dwalin odottaa Dísiä, mutta tällä kertaa paikkana on Laakson vuotuiset talvi-markkinat. Dís ei osaa valita kumman kahdesta kauniista kaulaketjuista hän haluaa, joten lopulta Dwalin ostaa hänelle molemmat. Mikään ei ole liian ylenpalttista tai liiallista hemmottelua hänen Dísilleen. Hänen prinsessalleen, vaikkei Dís enää edes oikeastaan ole prinsessa; hän on prinsessaäiti, koska Fíli on noussut enonsa jälkeen Vuorenalaiseksi kuninkaaksi.

Dwalinia ei kuitenkaan odottaminen haittaa, koska hän on tottunut siihen, että Dís osaa olla välillä hirveän hidas. Hän murahtelee kuitenkin mukamas tyytymättömänä, koska tietää ulkopuolisten odottavan sitä kaikilta miehiltä. Oikeasti Dwalin on valmis odottamaan Dísiä vaikka maailman tappiin asti, jos on pakko.

[päivänkukka]

Supersokeria !! Onnellisia kertomuksia Ereborista !! Sign me up for this and quickly.

Joo. Dwalin/Dís on kyllä niitä parituksia, jotka klikkaa sillä tavalla jännästi. En osaa olla siitä mitenkään erityisemmin intohimoinen, mutta silloin kun niistä eksyy lukemaan ne kyllä lämmittää sielua. Varsinkin näin kuin olet niitä kirjoittanut !! Olen puhelimella, niin lainausten ottaminen ei multa onnistu, mutta jos olisin koneella niin lainaisin kolmannesta raapaleesta sen kohdan jossa Dís ei viitsi edes yrittää herättämistä & viimeisestä raapaleesta tuon lopun.

Koska !! Dwalin ja Dís niin selvästi välittää toisistaan ihan älyttömästi ja yyyyh. Hymyilen täällä ihan höperösti, siirappisokerihattaraonnellisuus ficit on niin mua varten.

Oot hyvin saanut tähän sellaisen söpön ja turvallisen onnellisen tunnelman, ja samalla oot osannut pitää Dwalinin sellaisena kuin mä sen hahmona miellänkin. Just toi ettei se osannut laskea itseään kuninkaallisen perheen jäseneksi kaikesta huolimatta, kolahti ja kovaa. Dwalin oli onnellinen, mutta jokin oli silti ehkä vähän vinossa. Ihan niinkuin elämässä aina. Ei mikään voi olla 105% täydellistä.

Myöskin Dwalinin huomiot ihmislapsista oli jotakin sydäntä lämmittävää !! Ja Sigrid oli ihana ! Alan jo pikkuhiljaa lämmetä tolle Figridille parituksena, koska saat siitä tehtyä tosi luontevaa. (Sitä en vaan voi olla aina kauhistelematta ja nyyhkimättä, että kuinka paljon aikaisemmin Sigrid tulee kuolemaan. Mutta se on kaaaaukana tulevaisuudessa & mun pitäisi nyt lopettaa sokerin kääntäminen angstiksi päässäni.)

Fíli kuninkaana on myös jotakin sellaista mistä pidän hirveästi. Ihan vain senkin takia että Fíli, mutta muutenkin. Koska siinä kääpiössä on potentiaalia tosi hyväksi hallitsijaksi.

Ja Kíli ja Sól !! Onnellisina ja jälkikasvun kanssa !! Itken hetken onnesta ja palaan sitten asiaan. Noin. Oikeesti, ihanaa. Ne kaksi ansaitsee onnen yhdessä. Ja kääpiölapset on varmaan ainoa asia josta pidän kääpiöitä enemmän.

...mikä on muuten Thorinin kuvio/tilanne/mikäonkaan tässä versessä?? Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska mulla oli jotenkin tosi selkeä fiilis siitä että se on kuollut, mutta toisella ja kolmannella lukukerralla en ainakaan mielestäni törmännyt mihinkään sellaiseen mainintaan? Ja hämmennyin koska jos et suoraan sanonut sen olleen kuollut niin miksi aivoni hyppäsivät heti tähän lohduttomaan vaihtoehtoon???
(Jos taas oikeasti mainitsit näin & missasin sen muilla lukukerroilla kuin ekalla, niin syytän sweet denial -maan kansalaisuuttani.)

Joo. Ei mulla tosiaan varmaan mitään sen järkevämpää sanottavaa ollut. Tykkäsin & kiitän ja kumarran.

[LillaMyy]

päivänkukka: Ohopsista, siinäpäs oli kommentilla pituutta! Dwalin/Dís on kyllä sellainen paritus, etten aluksi tiennyt pitäväni siitä näin paljon, sitten kirjoitin tämän, ja no, olen koukussa! Hyvä, että tunnelmasta huolimatta Dwalin säilyi omanlaisenaan, koska siihen pyrin koko ajan, vaikka halusinkin tänne kauheista kaikkea höttöä, mutta jotenkin se kaikki ei välttämättä olisi kovin hyvin mätsännyt kääpiösoturiimme, jotenjoten. Joo, yritin sitten pitää Dwalinin kovin karskina, mutta kuitenkin pehmeällä tavalla. (: Hyvä, että Figrid alkaa lämmittää, koska itse tykkään ajatuksesta erityisen paljon! (:

Älä edes päästä mua aloittamaan Kílistä ja Sólveigista onnellisina yhdessä jälkikasvun kanssa, tai tästä tulee viisinkertainen romaani! : D Koska hitot, näin YVV:n olisi pitänyt loppua (vaikka, toki, sitten sen nimi olisi pitänyt muuttaa!). No, tuota, mitenköhän vastaisin tähän Thorin-kuvioon spoilaamatta liikoja... Tämä on siis jollain tapaa omassa fanonissani jatkoa Ereborin kutsun kuulleille, mutta PALJON sen jälkeen, joten Thorin on siirtänyt kuninkuuden seuraavalle, tapa ja selitys löytynevät sitten EKK:sta, kun sen aika koittaa... Eli, ei ole mainintaa Thorinin kuolemasta tai mistään muustakaan ihan tarkoituksella. (:

Kiitoksia erittäin paljon kivasta kommentista! ((:

[Karvalakkirakastaja]

Tunnustaa täytyy, että sulan juuri nyt ja tähän paikkaan! Olen ennenkin tajunnut olevani aivan toivoton romantikko, mutta nyt se iskee vielä pahemmin, koska just tällaisen romantiikka on sitä, mikä mut sulattaa. Arkinen, ihana ja kestävä rakkaus, joka ilmenee pienissä ja suurissa asioissa yhtä lailla. Niin kuin siinä, miten Dwalin ajattelee Dísistä, kun sitä saa odottaa ja se on hidas. Siis tämä teksti kuvaa niin ihanan suloisesti sitä, mitä rakkaus on, että läkähdyn ja pakahdun ja pyydän lisää arkista kääpiöromantiikkaa. Multa ei normaalistikaan saa mitään järkevää analyyttista kommenttia, mutta nyt ei ainakaan, kun mun ainoa analyysi asiasta on, että olen rakastunut sun kääpiömaailmaan. 

[LillaMyy]

Karvalakkirakastaja: JES, selkeästi siis supersokerisuus onnistui, kun täällä alkaa porukka jo sulaakin tätä lukiessaan! Tätä oli kyllä todella mukava kirjoittaa, joten kiva, että tästä tykätään näinkin paljon! (: Eiköhän sitä arkista kääpiöromantiikkaa ole tulossa lisääkin, kunhan vain saan taas siitä inspiraatiostani otteen. Järkevät ja analyyttiset kommentit on yliarvostettuja, jos kerta saa tällaisia ylitsevuotavia kehuja! Nyt en varmaan osaa lopettaa typerää hymyilyäni seuraavaan viikkoon, eli kiitoksia siis todella paljon piristävästä kommentista! ((:

[Felia]

Äää, tää oli ihana. ♥

Dwalin/Dísiin en ole tainnut aiemmin törmätä suomenkielisellä ficcipuolella, mutta englanninkielisellä senkin edestä ja siellä niitä on tullut luettua muutamia. Mielenkiintoinen paritus on kyllä kyseessä, ja mielestäni kaksikko myös sopii hyvin yhteen - jotenkin mystisesti se, että kaksikko on yhdessä / tavalla tai toisella päätynyt yhteen, tuntuu myös ihan loogiselta.

Tässä oli romaantiikkaa riittäämiin ja vieläpä vähän sellaista hienovaraisempaa, mistä pidin todella paljon. Ei sitä aina tarvitakaan mitään suuria rakkauden- ja välittämisenosoituksia, sillä pienetkin eleet voivat kertoa kaiken tarpeellisen. Tämä sisälsi ihania, arkisia ja merkityksellisiä hetkiä kaksikon ja vähän muidenkin elämästä.

Se jälki on pienen lapsen nyrkin kokoinen, ja vasta nyt Dwalinia kaduttaa, ettei hänellä ole omia lapsia. Dís, tämän lapset ja lastenlapset saavat kuitenkin kaiken sen unohtumaan, koska he kaikki kohtelevat soturia kuin verisukulaista, ja Dwalin tuntee olonsa kaivatuksi.

Oih, tää oli haikealla tavalla ihana. Vaikka Dwalinia kaduttaakin, ettei sillä ole omia, niin on hyvä, että sillä on kuitenkin jotain, mikä voi ikään kuin korvata asian. Ja on ihanaa, että se voi tuntea sen, että siitä välitetään. ♥

Tuitui, noita kaikkia lapsia. :3 Voin niin kuvitella ne juoksentelemassa ympäriinsä aiheuttamassa ihastusta milloin kenessäkin. Niistä on varmasti suurta iloa kaikille. Ai, että tästä kyllä huokui niin selvästi onnellisuus ja se, että kaikki on niin hyvin kuin vaan voi olla. Fíli/Sigrid on kans mielenkiintoinen paritus, mutta siihen luo oman haasteensa se, että Sigrid on ihminen. Mie tykkään tosi paljon ajatuksesta, että Fíli on kuningas, mutta tässä tapauksessa jäi vähän mietityttämään Thorinin kohtalo...

Voi apua, tällaisen söpöstelyannoksen käsittely osaa olla hankalaa. Tälle fandomille söpöstely on kyllä enemmän kuin tervetullutta. En nyt osaa enää muuta sanoa kuin että tykästyin tähän kovasti. ♥

Valtava kiitos tästä piristävästä söpöilystä. ♥

[LillaMyy]

Felia: Mä en ole hirveästi törmännyt Dwalin/Dísiin oikein missään, mutta näistä oli kyllä hauska kirjoittaa! Itse tykkään tosi paljon just tällaisesta hienovaraisesta arkisesta romantiikasta, koska se just osoittaa hyvin sen, ettei aina tarvitse nähdä niin hirveästi vaivaa siihen, että osoittaa toiselle rakastavansa tätä. Joskus pieni on kauniimpaa kuin se oikein ylenpalttinen. (: Musta tuntuu, että Fílissä ja Kílissä on ollut niin paljon tekemistä, että kaikki lapsettomat kääpiöt on saaneet niistä ihan riittämiin... xD Nämä pienet muksut kyllä ovat ehkä hieman lievempiä tapauksia kuin isänsä, mutta kyllä nekin varmasti saa hämminkiä aikaan, jos sille päälle sattuvat. Etenkin silloin, kun äidit ei ole paikalla hillitsemässä isiä... x) Fíli/Sigrid on kyllä oikeasti tosi monisyinen paritus, joten siitä kirjoittaminen on tosi hauskaa, koska sinne saa iloa ja onnea, mutta myös niitä vaikeita hetkiä helposti, eikä tarvitse edes paljoa vääntää. (: Thorinin kohtalo puolestaan selvinnee jossain kohtaa jossain toisessa tekstissä. Tämä fandom kyllä tosiaan tarvitsee omat söpöstelyannoksensa, joten olen erittäin iloinen, että tämä kävi sellaisesta! (: Kiitoksia kommentista! (:

[Rowena]

Tervehdys vaihdokkaista! Ja pahoittelut myöhäisestä kommentista, työt on pitäneet minut ihan superkiireisenä. Mutta luin tämän jo heti silloin, kun vaihdokastekstit arvottiin. Mietin ensin, että oho, Hobitti-teksti, mitä osaan tästä sanoa. Oon kyllä elokuvat nähnyt, mutta fandom ei mulle kauhean tuttu ole. LotR on sitten taas tutumpi. Mutta ei tässä lopulta yhtään haitannut, että en mikään kääpiöguru ole, tätä oli silti mukava lukea .

Tykkään tällaisesta rakenteesta, jossa esitellään pieniä ohikiitäviä hetkiä. Nää on ikään kuin muistoja, osia kokonaisuudesta – musta tuntuu, että muistot jäsentyy ajatuksissa juuri tällaisiksi pieniksi palasiksi. Ja voi että, miten suloinen tämä on! Tämä tuoksuu rasahtelevalta pakkasilmalta ja lumessa kastuneelta turkikselta. Tässä on ihanan muinainen ja lämmin tunnelma. Ja mukava pilke silmäkulmassa, naurahdin ääneen lopun "jos on pakko" –lisäykselle. Sanalla sanoen tämä on just ihanaa luettavaa vapaapäivän kahvihetkeen, kun on ihan ylikierroksilla työmatkan jäljiltä.

Kiitos tästä lempeästä talvihetkestä!

[LillaMyy]

Rowena: Hyvä, että tätä oli mukava lukea, vaikkei fandom ollutkaan ehkä se kaikista tutuin. (: Juuri tuollaisen muistojen palasista koostuvan mä tästä yritinkin tehdä, joten hienoa, että se välittyi. Mä usein kirjoittelen näitä mun Hobitteja aika lailla pilke silmäkulmassa, joten näihin sitten eksyy usein juuri tuollaista puoliksi vahingossa tapahtunutta huumoria. Kiitos paljon kehuista ja kommentista!! (:

[Kelsier]

Olipa sydämeenkäypää tekstiä.

Harvemmin luen Hobittia/ Sormusten herraa, vaikka fandomista pidänkin. Dwalin on jäänyt hahmona jotenkin tuntemattomammaksi ja minun oli aluksi vaikea hahmottaa hänen sukulaisuussuhdettaan. No, toden sanoakseni minun oli vaikea muistaa Thorinin ja Filinkään läheistä sukusidettä ja ihmettelin hetken, että kuinka se Fili nyt kruunun on perinyt  (joo, tiedän, että se luki sinun tekstissäsikin, mutta olen vaan vähän hidas ).

Voi miten ihanaa Dwalinin ja Disin suhteen kuvailua. Tuli ihan mieleen oma vaarini ja hänen vaimonsa (vaarini oli jäänyt leskeksi ja mennyt jo uusiin naimisiinkin ennen mun syntymää). Dwalinin suhteessa Disin lapsiin ja lapsenlapsiin oli siis todella reaalielämässä olemassa olevia piirteitä.

Dwalinin huomiot ihmislapsista olivat osuvia kääpiölle ja Sigridin innoustuneisuuden kuvaus oli mainio. Ei sitä aina tarvitse muistaa olevansa kuningatar.

Kiitos kivasta lukuhetkestä!

[LillaMyy]

Kelsier: Dwalin on valitettavan tuntematon hahmo, kun hänestä saisi vaikka ja mitä jännää irti! Ei sitä aina voi muistaa toisten sukulaisuuksia, minunkin piti tarkistaa, että kuinkas kaukaa Dwalin olikaan sukua Thorinille (näiden isoisoisät olivat veljeksiä!). Ihan mahtavaa, että tässä on todenmukaisia piirteitä, vaikka tämä onkin superfiktiivinen teksti! Kiitoksia kivasta kommentista! (: