Kirjoittaja Aihe: One Piece: Kokovartalokipsi, K-11, one-shot  (Luettu 1363 kertaa)

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 852
  • kiero ja sarkastinen
One Piece: Kokovartalokipsi, K-11, one-shot
« : 15.11.2018 09:30:15 »
Fandom: One Piece
Disclaimer: En omista hahmoja enkä maailmaa, enkä saa leikkimisestä muuta kuin hyvää mieltä.

Otsikko: Kokovartalokipsi
Kirjoittaja: Kaatosade
Paritus: Law/Luffy
Ikäraja: K-11
Genre: draama, romantiikka
Summary: Hän oli hämmennyksestä niin lamaantunut, että oli kuin kokovartalokipsissä.

A/N: 12+ virkettä -haaste innosti jälleen kerran, tämä teksti syntyi kierrokselle XV. Sanalista on ficin lopussa ja käytin myös jokerivirkkeen. Oli kyllä hitusen haastavia sanoja joukossa, mutta jotain outoa romantiikkaa siitä taas kerran syntyi. Ah, OTP. <3



Kokovartalokipsi

Law tiesi, että merillä saattoi tapahtua outoja asioita, joskus jopa oudompiakin kuin kahden liittolaiskapteenin yllättäen puhkeava romanssi. Hän kuitenkin arveli, että oli huonommin varautunut siihen romantiikkaan kuin mihinkään kolkompaan yllätykseen, joka heitä olisi voinut kohdata. Ja kun olkihatut päättivät pitää heidän pariutumisensa kunniaksi kemut kaikkine hempeine krumeluureineen, hän oli hämmennyksestä niin lamaantunut, että oli kuin kokovartalokipsissä.

Kekkerit pidettiin Thousand Sunnyn kannella juuri, kun iltarusko maalasi taivaan upeilla keltaisen, oranssin ja punaisen sävyillä. Maljoja kohoteltiin ja pidettiin pieniä puheita, jotka saivat Frankyn kyyneleet vuotamaan. Law istui typertyneenä pöydän ääressä Luffyn vieressä ja kuminen käsivarsi rutisti häntä niin tiukasti, että hänen kylkiluunsa melkein painuivat kasaan.

Usein hänestä tuntui siltä, että Luffy muistutti melkoisesti ameebaa, eikä hän tarkoittanut sillä tämän älykkyysosamäärää, vaikka olkihatut siihen suuntaan välillä lempeästi naljailivatkin. Ennemminkin hän tarkoitti sitä, että voimansa ansiosta Luffy oli vailla ihmiskehon tavanomaisia rajoitteita ja onnistui esimerkiksi kietoutumaan hänen ympärilleen kuin kerä kuminauhaa. Ameebat saattoivat myös syödä aivoja, jolloin potilaalta suurella todennäköisyydellä lähti henki. Tuntui siltä, että niin oli käymässä hänelle – tarvittiin vain tuokio Luffyn syleilyssä ja tämän silmiin katsellen, ja hän suorastaan tunsi sulaneiden aivojensa valuvan ulos korvista.

Ehkä Luffy tarvitsikin kaikkia kumivoimiaan ja ameebakykyjään päästäkseen Lawin kokovartalokipsin läpi, halaili häntä niin hellyydenkipeästi ja pommitti häntä rakkaudentunnustuksilla, kunnes hänen suojakuorensa vihdoin alkoi muuttua naarmuiseksi. Silti uusia vaikeuksia tuli tasaisen tappavaan tahtiin. Oli pelottavaa tuntea taas, varsinkin, kun Law oli kuvitellut vuosia ja vuosia sitten sulkeneensa sydämensä pieneen kirstuun ja tuhkanneensa sen krematoriossa, jotta siihen ei enää koskaan voisi sattua.

Law tiesi, että hänellä oli ongelmia tunteiden kanssa; että hänen olisi syytä katsoa peiliin ja tutkailla itseään tarkasti avatakseen joitakin umpisolmuja. Mutta sitä ennen hänen pitäisi selviytyä hengissä kekkereistä, mikä saattaisi olla jo hyvin haasteellista.

Hän katseli kauhunsekaisella mielenkiinnolla, kuinka Luffy nappasi Sanjin tekemästä hedelmäasetelmasta banaanin ja työnsi sen suuhunsa tavalla, joka herätti huomattavan perverssejä mielikuvia. Äkkiä hänen teki mieli nousta pöydästä, kiskoa Luffy mukaansa ja lähteä muka toimittamaan jotakin asiaa, jotta voisi olla hetkisen kaksin tämän kanssa.  Fantasia suihinotosta räsähti kuitenkin sirpaleiksi yhdessä kulmahampaiden väläyksessä, kun Luffy puraisi banaanin kahtia. Law värähti kauhusta kuvitellessaan, että se olisi ollut hänen kalunsa – ehkä sellainen selkäydinreaktio oli ohjelmoitu kaikkien miespuolisten DNA:han.

Kun pöytä lopulta oli tyhjennetty, Law ja Luffy nojasivat tyytyväisinä taaksepäin kumpikin, käsivarret toistensa ympärillä. Oli miellyttävää katsella tummenevaan horisonttiin samalla, kun Brook alkoi loihtia pehmeän romanttisia sävelmiä viulustaan. Iltahämärä kietoi Thousand Sunnyn syliinsä ja aallotkin olivat lempeitä.

Istuskellessaan siinä Luffy hartiaansa nojaten Law saattoi melkein tuntea, kuinka hänen vertauskuvallinen kokovartalokipsinsä alkoi kupruilla ja rakoilla, varista pois pieninä kappaleina. Rutistuksesta huolimatta oli yllättävän helppo hengittää, kuin hänen rintakehänsä olisi juuri vapautunut kaaritukien kahleista.

Kuu tuli esiin pilven takaa niin valtavana, että Franky hihkaisi sen olevan varsinainen superkuu, ja kylvetti koko maiseman sinertävässä valossaan.

Kun Luffy nojautui kuiskaamaan Lawin korvaan jälleen yhden rakkaudentunnustuksen, ei hän voinut tehdä muuta kuin todeta aivojensa pehmenneen lopullisesti ja antautua, kaikista ongelmistaan huolimatta tunnustaa, että ”Niin minäkin sinua”.


~*~

Sanalista:
1. meri
2. kolkko
3. krumeluuri
4. oranssi
5. vuotaa
6. kylkiluu
7. ameeba
8. vailla
9. henki
10. tuokio
11. naarmuinen
12. tasainen
13. krematorio
14. tutkailla
15. banaani
16. toimittaa
17. kulmahammas
18. DNA / koodi
19. kumpikin
20. tapahtumahorisontti / horisontti
21. iltahämärä
22. kupruilla
23. kaarituki
24. superkuu
25. antautua
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Sielulintu

  • Teen suurkuluttaja
  • ***
  • Viestejä: 807
Vs: One Piece: Kokovartalokipsi, K-11, one-shot
« Vastaus #1 : 15.11.2018 22:20:54 »
Mahtavaa, Law/Luffya! Oli niin kiva huomata, että olit taas kirjottanut näistä. Olisin lukenut tän ehdottomasti päivällä jo luennon piristykseksi, jos olis vaan akku puhelimessa siihen riittänyt. No, oli tää toisaalta ehkä paras näin illan virkistyksenä. :)
Sitten itse asiaan. Ihailen suunnattomasti sitä, miten onnistut kirjottamaan niin jotenkin eläytyvästi ja persoonallisesti, ja erityisesti Law on mun mielestä hahmona sellainen, johon tämänkin tekstin tyyli sopii ihan älyttömän hyvin. Jollain lailla tässä välittyi taas tosi vahvasti, miten Law ajattelee ja toimii, mikä on tosi mahtava juttu.
Oli taas hauskaa päästä tästä parista lukemaan, ja nauroin täällä taas ääneen, kun pystyin niin elävästi kuvittelemaan tuon banaanikohtauksenkin. :D
Kiitos valtavan paljon tästä! :)
Tervetuloa tutustumaan kirjoituksiini
ja seikkailemaan
tarinalabyrintin sokkeloihin

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 852
  • kiero ja sarkastinen
Vs: One Piece: Kokovartalokipsi, K-11, one-shot
« Vastaus #2 : 19.11.2018 09:10:31 »
Sielulintu: Oli kirjoitustauon aikana kyllä kova ikävä tätä paria, joten piti palata sen pariin heti kun vaan kykeni. <3 Tämä virkehaaste tuntuu tuottavan mun kohdalla usein vähän kumman tyylisiä tekstejä, kun sanat pitää saada ujutettua sinne sekaan, mutta yleensä ottaen pidän niistä ja niitä on hauska kirjoittaa. Kiva kuulla, jos Lawin ääni kuuluu tämänkin sanahelinän seasta. Banaanikohta huvitti myös liiaksi, jotenkin se sana oli pakko saada tungettua sinne, ja sitten tuli visio Luffysta banaania syömässä, ja... ;D Joo. Law-parka. Kiitoksia kommentista. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Elfmaiden

  • ***
  • Viestejä: 1 222
  • haaveilija
Vs: One Piece: Kokovartalokipsi, K-11, one-shot
« Vastaus #3 : 25.11.2018 00:31:28 »
Aww tämä oli ihana <3 Miten en ollut törmännyt tähän yhtään aiemmin :( Ihana iltasatu.  Hih, pitkälle viety ameeba-analogia oli hauska,  ja tämä kekkerit-visio muutenkin!  Ja superkuu on niin Frankylle sopiva sana! :D
USKO, TOIVO JA (POIKA)RAKKAUS

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 852
  • kiero ja sarkastinen
Vs: One Piece: Kokovartalokipsi, K-11, one-shot
« Vastaus #4 : 03.12.2018 00:20:51 »
Elfmaiden: Näitä virkehaasteita on aina hauska kirjoittaa, kun sanojen myötä tulee ihan uusia ideoita teksteihin. Kuten nyt tuo ameeba, joka hyppäsi sanalistasta ja muotoutui yllättävän pitkälle. Mutta kai lääkärin nyt pitää ajatella treffeillä vähintään aivoja syöviä ameeboja... ;D Superkuu olisi ollut aika vaikea, ellei henkilörepertuaarissa olisi ollut Frankya saatavilla. Se niin sanoisi juuri noin. Kiitoksia kommentista. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)