Iltoja ja terveisiä vaihdokkaista! Minä olin tätä itseasiassa jo lueskellut aikaisemmin, mutta jotenkin syksy oli kovin hektinen ja kommentointi jäi aina. Oli kiva palata tämän pariin uudestaan. 15 osaa on sen verran paljon, että ajattelin lähteä kommentoimaan tätä osa kerralla.
Jotenkin tuli alussa mieleen kaikki tarinoiden kirjoittamisen abc:t jotka sanovat, että ensimmäisessä luvussa esitellään tilanne, tuntemukset ja ensimmäinen konflikti. Mika tuntuu olevan niin hukassa yliopistossa, ja tietää että kaikki on uutta vielä pitkän aikaa. Vähän tuli mieleen omat kokemukset kun aloitin lukion paikassa, josta en tuntenut yhtään ketään. Mika on niin suloisen ujo ja vaikuttaa niin herttaiselta ihmiseltä.
Ja aivan kuin elämä ei olisi jo tarpeeksi monimutkaista,
sai naurahduksen karkaamaan suusta. Koska niinhän se aina menee. Lisäksi on vielä se yksi juttu, joka on myös vaikeuttamassa elämää. Mika on just sellainen ihastuneena kuin hänen voisi ensimmäisen kappaleen perusteella kuvitellakin olevan. Tämä ensimmäinen osa sai kyllä mielenkiinnon heräämään.
Mä muistan kuinka tässä tarinassa tapahtuu. Luullakseni. Ja siksi tämän seuraavan osan ja tän ihastuneen Mikan seuraaminen tuntuu jotenkin sydäntäsärkevältä. Mika on niin innoissaan Jamin seurassa. Alussa oli niin kankeeta ja hankala uskoa, että mikään on totta, mutta illan edetessä se alkaa soljua. Oikeasti satuttaa jo valmiiksi Mikan puolesta. Tuollaisesta saa ihan selkeästi vibat että Jamikin tykkää hänestä.
”Arvaa, mikä toinen paikka on lähellä”, Jami sanoo. - -
”No?”
”Mun kämppä”, Jami vastaa. ”Mitäs sanoisit, feidataanko muut ja mennään sinne?”
No kuule tästähän saa ihan sellaisen vaikutelman, että Jamikin on jo ihan myyty. Ei tuollaista saa ehdotella vain kavereille. Se että siirrytään hengaamaan kaksisteen jonnekkin on jotenkin vielä selkeämpää kuin edellisen osan kahvittelut ja muu sellainen.
Ei se tarkoita mitään. He vain hengailevat
Pyh. Kyllä tarkoittaa. Se tarkoittaa aina jotain. (Paitsi tässä ja se murtaa sydämen) Vaihtovaatteitakin vielä! Tämähän menee kuten kaikki ficit jossa pelastaudutaan sateelta ja sitten tilanne kuumenee kovasti. Tykkään kovasti, ettei tässä oo sorruttu kuvailemaan turhia yksityiskohtia - Jamin asuntoa tai muuta sellaista - vaan lähinnä vaan tuntemuksia ja vuoropuhelua. Se toimii tän tekstin kanssa aivan loistavasti.
”Sä oot hirmu suloinen”, Jami sanoo. Mika vilkuilee ympärilleen odottaen näkevänsä jonkin lemmikin, jolle Jami puhuu. Sellaista ei näy. Mika katsoo takaisin hymyilevään Jamiin. Se tarttuu varovasti Mikan käteen. Kosketus lähettää sähköiskuja Mikan rannetta pitkin. Hän tuijottaa heidän yhteen liitettyjä käsiään. Sydän tempoilee. Käsi hikoaa. ”Onko tää okei?”
Lainasin ihan hirveen pätkän, koska tästä saa niin vibat taas siihen ihastukseen ja suututtaa Mikan puolesta. Jotenkin tuntuu, että Jami vaan leikkii Mikan kanssa. Kutsuu suloiseksi ja kaikkea. Tässä oli taas sitä samaa kuin tokassa osassa, kaikki tuntuu luistavan vaikka Mika vähän epäileekin koko juttua. Mahdollisuuksista ja tällaisesta keskustelu oli jännää. Tuntuu tosi syvälliseltä.
Aatu uutena henkilönä tuo mukanaan tietynlaista raikkautta ja tapahtumaa. Vaikka Aatusta taidettiinkin maininnan verran sanoa tokassa osassa tai jossain siellä, on kiva, että se pääs mukaan tarinaan. Aatu tuntuu tosi sellaselta, ööh, samanlaiselta kuin Jami? Jotenkin sitä miettii että miten Mika on sitten Aatun kanssa onnistunut niin hyvi lyöttäytymään yhteen kun muuten on niin ujo. Jami on taas niin ärsyttävän suloinen kun kyselee heti onko kaikki kunnossa (vain kaverit ei tee niin!)
Rintalastan alla kipinöi.
Tämä on jotenkin tosi osuvasti sanottu. Sen tunteen saa niin hyvin kuviteltua ja niin. Aatu ja Aatun eroahdistus <3
Voi Mikaa.
”Voitais käydä vaikka leffassa, yksillä tai vain kävellä ympäriinsä. En tiiä. Mitä treffeillä nyt yleensä tehdään”, Jami sanoo jotenkin niin huolettomasti,
Jami pyytää treffeillekin vielä. Jotenkin niin sulavasti ja kaikkea. En nyt muista enää yksityiskohtaisesti että mistäs syystä se Jami Mikan sitten hylkäsi, mutta tuntuu kyllä kaikista syistä aika pahalta tämän kaiken jälkeen. He vaikuttavat niin unelmalta. JA voi Mikaa kun se istuu vessan lattialla ja tuntuu pahalta. Haluais mennä lohduttamaan kyllä. Mutta onneksi on Aatu <3 joka pelastaa päivän ja saa toisen nousemaan ylös sieltä. Tuollaisia ystäviä pitäisi olla kaikilla.
Sitten oli taas lisää tutusmista ja sellaista. Vähän aikaa tässä voisi kuvitella, että kaikki menee hyvin. Mika alkaa ajatella miltä tuntuisi suudella Jamia ja kaikki vaan toimii! Flirttiä ja sähköä ilmassa.
Se ei ole järisyttävä suudelma, mutta ei Mika sitä odotakaan. Hän kokeilee ja tutustuu. Se vaatii useamman suudelman. Lopulta Jami vetäytyy. Mika näkee sen kasvoista, että jotain kamalaa on tulossa.
Mutta sitten tämä. Täm viimeinen lause tuhoaa koko maailman. Mika on vihdoin uskaltautunut suutelemaan ja kaiken tän jälkeen, koska Jamihan on ollut niin in ja pyytämässä treffeille ja kaikkea, sieltä tulee jotain kamalaa vastaan. Voi Mikaa kun ensin on viettänyt aikaa kylpyhuoneen lattialla ja sitten kohdataan tämä.
Tämä oli mielenkiintoinen valinta jättää kertomatta suoraan mitä oikeastaan tapahtui. Mika sai pakit, mutta miksi mitä hä? Ja kyllä sattuu. Voi Mikaa. Onneksi Aatu tulee halmiaan ja auttamaan. Aatun ja Mikan suhde kuulostaa tosi läheiseltä ja jotenkin tuntuu ymmärrettävältä, että Mika hakee sitten tukea Aatusta. Aivan ihanaa, että Aatu ei töni Mikaa pois, puhutaan asia vaan halki ja sellaista. Niin sen pitäis olla.
Sit se sanoi mulle, ettei meidän kemiat kohtaa. Mä oon kuulemma tosi mahtava tyyppi, ja se haluis meidän olevan kavereita, mut sen enempää meistä ei voi tulla.”
EI MUKA KOHTAA?! Jami pieni, oletko sinä huomannut sitä kun flirttailet ja juttu sujuu ja kaikki menee muutenkin just hyvin. JA SIT EI MUKA KEMIAT TOIMI! (anteksi kovasti, olen tunteellisella päällä:D)
”Mitä vittua?” Aatu puuskahtaa
Olen aivan samaa mieltä Aatun kanssa kyllä tässä tilanteessa. Ymmärrän kyllä että jos kemiat ei kohtaa, mutta kuinkas pitkälle piti sitten sitä odottaa. Kaikki nuo treffit läpi ja sitten päästää toinen suutelemaankin vielä, ennen kuin tokaistaan, että ei, ei me toimita.
Huokaa sisäänpäin oli jotenkin tosi kuvaava ja sellainen. Mikalla varmaan vähän väsynyt fiilis ja ihanaa kun pääsi kaiken purkamaan Linnealle. Aina tulee parempi fiilis, kun pääsee puhumaan ja juttelemaan. Mutta sitten. Aatu. Jami. Mitä. Miksi.
Hän näkee kaikki ne valinnat ja tapahtumat, jotka ovat johtaneet tähän hetkeen.
Jotenkin tästä tuli viittaukset siihen mahdollisuuskeskusteluun ja kaikkeen siihen sen luvun tapahtumaan. Mutta Mika on kyllä oikeassa, että Aatu ei tiedä kuka Jami on. Sitä minä mietin vain, että eikö Jamilla soi kelloja päässä. Luulisi että Mika on hänelle kämppiksestään kertonut, vaikkei Aatu osaa yhdistää nimetöntä henkilöä edessään seisoskelevaan Jamiin.
”Vittu saatana perkele”, hän kiroaa kattoa kohti. ”Ei oo todellista.”
Olen niin samaa mieltä Mikan kanssa. Tällaista ei saisi tapahtua. VArsinkaan noin nopeasti pakkien jälkeen. Tuntuu varmasti ihan kamalalta. (Jami vois vähän miettiä, että kannattaako tälleen yleensä mennä Mikan kämppään flirttailemaan yhtään kenenkään kanssa. Kyllähän se varmaan pitäs ymmärtää, että Mika ei välttämättä tahtois katella sellasta heti)
Ymmärrän hyvin, että Mika on Aatulle vihainen, vaikka järki kuinka sanois, että Aatu ei oo voinut tietää.
”Jaa, miksiköhän?” Mika sanoo niin kovaa, että hän melkein huutaa. ”En suinkaan siksi, että sä oot koko illan lääppinyt sitä samaa jätkää, joka anto mulle rukkaset!”
Aatun tyrmistys aiheuttaa suurta mielihyvää.
Tää riita kuulostaa jotenkin niin luonnolliselta eikä yhtään siltä et se olis kirjoittaessa pakotettu tapahtumaan. Aatu tietenkin pahoittelee, mutta kyllähän sen ymmärtää, ettei tollanen välttämättä auta siinä tilanteessa, vaan vasta sitten myöhemmin. Konsta tulee vähän puskista, mutta ehkä jos porukasta lukis enemmän häntä mainittaisiin ehkä jossain toisaalla. Onneksi selitettiin Linnealle, niin sai lukijanakin tietää. Tykkäsin kans että oli Linnea, jonka luokse mennään katsomaan leffaa ja niin, ettei tarvitse mennä baareilemaan tai palata kotiin.
Aatun ja Mikan välit vaan yksinkertaisesti toimii. Pieni riita ei laita mitään poikki ja pystytään olemaan samassa tilassa vielä jälkeenpäin. Mun mielestä on hyvä, että he pystyvät puhumaan jutut läpi.
Turtuneen krapulansakin keskeltä Mika huomaa liikuttuvansa. Hän on Aatun tärkein. Se tuntuu kivalta. Mikan melkein tekee mieli kieltää, koska ajatus Aatusta ja Jamista sattuu, mutta ei hän voi sellaista tehdä. Mika ei tahdo olla se ihminen, joka sabotoi parhaan kaverinsa rakkaussuhteita.
TÄmä on itseasiassa aika kamalaa, koska tottakai tässä tilanteessa tekisi varmasti mieli kieltää. Satuttaa varmaan kaikista eniten tuollainen ja sitten kun tietää, että kieltäminen tulee satuttamaan vielä kaveria ja kaikki valinnat tuntuu pahalta. Minä en tiedä olisinko itse pystynyt olemaan se parempi ihminen ja antamaan tähän luvan. Olisin varmaan silkkaa itsekyyttä ja sitä että tämä tilanne sattuu sanonut ein.
Tämä neljästoista osa jotenkin tuntuu jo päätökseltä.
Innostuin susta ihan kympillä ja ajattelin, et se on ihastusta, mutta kun me suudeltiin, tajusin mun tunteiden olevan platonisia.”
Jami selittää tunteitaan ja kyllähän tässä ymmärtää molempien kantaa, vaikka vahvasti sympatiat ja kaikki muu onkin Mikan puolella. Jotenkin tuntuu pahalta, että Jami tulee juttelemaan nyt, vaikka puhuminen on kyllä varmasti paras lääke tähän kaikkeen.
Katellaan vielä lopussa jotenkin olisi ollut jo koko sarjalle varmasti hyvä loppu, mutta vähän toivoton fiilishän tästä jäi. Siksi nautin niin paljon kun oli vielä tuo viimeinen osa.
Tässä jotenkin palataan jälleen alkuun. On tutustumista ja sitä keveyttä mitä alussa, eikä merkkiäkään näistä ikävistä tapahtumista. Tämä loppu on ihana lupaus tulevaisuudesta ja jostain onnellisesta. Jälleen ihastutaan ja kaikki tuntuu hyvältä (oon sen verran lukenut sun tekstejä, että tiiän tähän viitattavan vielä uudestaan. tulee niin marvel mieleen niiden leffan loppukohtauksien kanssa)
Kiitoksia tästä erittäin tunteita herättävästä lukukokemuksesta! Jotenkin tämä matka oli pitkä ja ihanan tarinan olit saanut kerrottua. Vähän jään vielä seurailemaan noita muita tekstejä että mitäs tässä sitten tapahtuu. Kiitoksia kovasti <3
